Vangitsin rakkauden
Se kääntyi minua vastaan ja löi minua.
Kävelin ulkona. Vastaantulijat eivät tervehtineet minua. Satoi ja ilma muuttui yhä synkemmäksi. Oikaisin metsän läpi ja saavuin ovellesi, mutta et avannut, et ollut siellä eikä kukaan osannut kertoa missä olet. Kotiinpaluumatkalla vartijat nauroivat minua ja löivät minua kivuliaasti. Heittivät minut ojaan, ryömin ojan pohjalta kotiin nuolemaan haavojani. Mietin, miksi yritin vangita rakkauden. Kukaan ei hymyillyt eikä tervehtinyt minua.
Heittäydyin sängylle itkemään ja säälimään itseäni.
Heräsin lintujen lauluun ja auringon valoon. Nousin ja menin ulos. Kaikki tervehtivät minua. Kohtasin vartijat, jotka pahoittelivat erehdystä he olivat luulleet minua toiseksi. Saavuin ovellesi, avasit. Hukutit minut tuhansiin suudelmiin. Otit öljyvoidetta ja hieroit sen haavoilla olevaan selkääni. Linnut lauloivat kauniisti ja metsän tuoksu virvoitti sieluni.
Olin hölmö ja yritin hallita rakkautta, se kääntyi minua vastaan. Löi minut täyteen haavoja. Annoin sille vapauden ja nyt se hoitaa minua, hajuöljyn tuoksu täytti koko huoneen.
