Pimeydestä minä sikisin, minä
vailla vanhempia – sukua.
Yksin pimeydestä,
tyhjyydestä.
Varjoista minä nousin, minä
taivas kohtunani – kantajanani.
Mullasta kohosin,
maasta.
Tuhat vuotta minä varroin, minä
kypsymistä valmiiksi – varttumista.
Jotta tulisin syntyväksi,
olevaksi.
Yöstä minä synnyin, minä
loisteessa tähtien, kuun – pimeydessä.
Päälle maan,
olemaan.
Kutsun minä kuulin, minä
äänen kaukaa – muualta.
Sinun äänesi,
käskysi.
Portista minä kuljin, minä
seuraten ohjettasi – käskettynä.
Uuteen maailmaan,
todellisuuteen.
Tehtävääsi minä toteutin, minä
käskyäsi jokaista – synkkää.
Tein kaiken,
rakkaudesta.
Orjanasi minä sinun, minä
noudatin käskyäsi – kaikkia.
Odotin merkkiäsi,
vihjettäsi.
Viimein minä tajusin, minä
että puijattu olin – huijattu.
Olin orjasi,
käskytettäväsi.
Lakkasin minä tottelemasta, minä
sinun harmiksesi – vihaksesi.
En ystävänä,
orjana.
Tuhosin minä paljon, minä
ja tajusin – ymmärsin.
Itse olin paha,
turmeltunut.
