Väri puhtaan valkoinen
on kuin maisema talvinen,
maito kirnussa kermainen
tai marmori linnojen muurien.
Väri kirkas on keltainen
ja aina yhtä suloinen,
väri juhlan, pääsiäisen,
ylösnousemushetken Jeesuksen.
Väri tummempi on oranssi,
kuin tuore appelsiini,
porkkana, vihannes terveellinen
tai aurinko nouseva aamuinen.
Seuraava väri on punainen,
joskin heleä sellainen;
kuin tytön nuppuhuulet
tai puna poskien
on väri heleän punainen.
Väri vaaleanpunainen
on hempeä ja ällöinen.
Se prinsessoille sopii vaan,
jotka ei millään tahdo
luopua kruunustaan.
On myös väri violetti.
Tummaksi se itsensä oletti -
tummaksi niin kuin sametti
tai tummaksi niin kuin yö,
joka valon päivästä syö.
Väri vielä tummempi on sininen,
kuin tähtitaivas öinen;
kaunis, tumma ja ihana,
täyteläinen, tuoksuva
metsäorvokin sinisen lailla.
Väri tummin on kuitenkin musta,
joka ei välittänyt muusta
kuin suuresta surusta
mustassa hautajaispuvussa.
Sitä seuraa harmaa,
väri sateisten päivien,
köyhien lasten pukujen
ja pohjoisten, jylhien vuorten.
On väri viimeinen iloinen vihreä
sävyiltänsä räikeä.
"On se kirkkaampi kuin kuusi
tai lelu aivan uusi!"
joku vihreästä huusi.
