Kirjan levällään
olevat sivut
kuin lentoon
lähtevän linnun
valkeat siivet.
***
Valkoiset, mustat
hiukset sekaisin tuulessa
kuin raidallinen lippu,
mustavalkoinen kudelma.
***
Maaliskuu
- harmaa portti,
sateinen tie kevääseen.
Täynnä talitintin laulua,
veden helinää kallioilla,
tuulen laulua lehdossa,
kevään valkoista valoa.
Luonto herää eloon.
***
Muisti
on kuin pitkä tie,
jonka vieriltä niitä voi
poimia kuin kukkia
ja jakaa iloiset,
surullisetkin hetket
omien läheisten kesken.
***
Maiseman heijastus aalloissa:
rikkoutuneen peilin
takainen maailma.
***
Taivaan laidunmaassa liikehtii.
Tuuli ajaa takaa pilviä
kuin paimen
karanneita lampaitaan.
***
Kevätmetsä,
laulavan tuulen asuinsija.
Koivut
valkoisina marmoripylväinä
kannattelevat lehvien
vihreää kattoa,
joka lehtikimpuista,
kuin smaragdiryppäistä
hehkuu heleää kevätvaloa.
***
Pälvi maassa
kuin lumen alta
esille tullut päälaki.
***
Sydän,
vasarana se meissä
takoo elon panssaria.
***
Kuun kajo
kiiltävässä lattiassa;
hopeanvalkoinen lampi
huonekalumetsän keskellä.
***
Pilven käsi
peittää auringon,
piilottaa kultapallonsa.
Vetää siihen
myrskyn tumman käsineen.
***
Aamun
valojuova taivaanrannassa:
sinivirran kultasuoni.
***
Päivä ajaa pois yön,
valo venyttää varjoja.
Yö vetäytyy
piiloonsa mököttämään.
***
Kastehelmet
vilkkuvat ruohon seasta
kuin piileskelevien lasten
ilkkuvat silmät.
***
Vihreiden lehtien lävitse
paistaa auringon valo
kuin avonaisesta lehväikkunasta
metsän pylväspalatsiin.
***
Oksankaari
puron ylitse
on kuin
pienten eläinten silta.
***
Aamun hauras varjo
kuin auringon
haalistama silkki.
***
Luonnon
mutkittelevilla poluilla
löydän tien
metsän sydämeen.
Puut humisevat
ja huokailevat.
Tuuli
niiden oksissa
on metsän syvää hengitystä.
***
Kuunsirppi taivaalla
on kuin greippisiivu.
***
Syksyn
ruskasävyt katosivat.
Kuin liekit
olisivat hiipuneet.
Lakastunut värittömyys
niiden harmaata tuhkaa.
***
Luomi
valkoisella ihollasi
kuin yksinäinen kivi
keskellä
lumista maisemaa.
***
Illan varjot:
kalpeiden koivuneitojen
suruharsot.
***
Elokuu.
Tuuli pörröttää
pellon viljatukkaa.
Kun sadonkorjuu tulee,
on sen parturiaika.
***
Silmissäsi
kangastelee vihreys
kuin häilyvä
heijastus kevätmetsästä
päilyvissä aalloissa.
***
Sumumeressä
kylpee aurinko:
kylpyammeessa
kultatukkainen lapsi.
***
Linnun kirkaisu,
äänen veitsenterä
viiltää
hiljaisuuden ihoon haavan.
***
Äitisi on kuollut.
Surun varjo
purjehtii kasvoillasi
kuin pilvi
kuun editse.
***
Hiuksesi
keräävät auringonsäteitä
kuin vaaleat vitjat
taivaan kultavirtaa.
***
Syksy.
Lehdet,
puitten punakeltaiset perhoset
lähtevät lentoon.
***
Raekuuro.
Taivaan aarresäkistä
varisee helmiä maahan.
