uuden aamun kristallihampaat
melkein lävistävät.
joka askel kuorii yhden haarniskani kerroksen pois
huomaan kipua
ehkä jokin paha on lähtemäisillään minusta?
milloinkaan ei saa katsoa suoraan aurinkoon,
niin olen kuullut -
saattaa joutua säteiden seivästämäksi
upota täydelliseen ympyrään
ja siitä kiertoradalle:
sitten olet hänellekin avaruusromua.
milloinkaan ei saa
ja silti
nostan katseeni
lämpöön, nostan katseeni, minä
hukutan silmäni valon ääriin
ja ilma ja äänet ympärillä himmenevät
untuvaakin hiljempaa, yhtäkkiä
värini taittaa jo toiseen.
