ilma on täynnä helmiäiskuolemia.
takinliepeesi ovat menneet
tunnen jokaisen pienen
kiven jalkojeni alla,
minäkin olen paikalleni puutunut
edellisessä päässäni
muistin, kuinka kiivetään
taivasta kohti kasvavia tikapuita
saatoin altaan pohjassa
pitää kädestäsi hetken.
nyt kaikki lempisanani
ovat kuivuneet kokoon
mutta yhä ihoasi vasten
perhosen siipinä lepattavat ripseni
yhä sinä minut tunnet.
