Muistan
sen uhman
ja uhon
minä en ainakaan
en minä ainakaan
tekisi samoja virheitä
Sano sitten
kun on
jalkas
oman pöydän
alla
Muistan
että silloin
söin
hernekeittoa
Äitini
on ollut
poissa
kauan
sydän
ei unohda
ympyrä sulkeutuu
kaikille muille riitti huikat
mutta
ei minulle jätetty
luulin liikoja
itsestäni
Nyt on
jalka
oman pöydän alla
lakaisin sinne
uhon ja uhman
nöyrtyneenä
myös unelmani
