Jos mä kuolen nuorena... Nyt kun pysähdyn ajattelemaan huomaan surukseni, että takerrun liian usein pieniin asioihin, joilla ei ole mitään merkitystä. Pienikin vastoinkäyminen saattaa tuntua maailman lopulta. Mutta se kuuluu elämään. Siihen myötä- ja vastoinkäymisten täyteiseen elämään täynnä pilvilinnoja ja unelmia. Täynnä rakkautta.
Jos mä kuolen nuorena... Kaikki ne tärkeät hetket, kokemukset ja pienet muistot ovat ne jotka merkitsee. Talven ensilumi, pienen lapsen nauru, ystävän halaus tai ilta perheen kanssa. Tuollaisista pienistä asioista elämämme koostuu. Toivon mukaan se on täynnä rakkautta. Kuin palapeli, joka ei ole valmis ilman jokaista pientä, vaalittua palaa. Palapeli, jota ei rakenneta yksin. Sitä rakennetaan läheisten kanssa.
Jos mä kuolen nuorena.... Pysähdyn ajattelemaan niitä lapsia, joiden elämä loppuu jo ennen alkujaan. He eivät koskaan saa rakastaa, iloita, tuntea kaikkea tätä ennen kuin heidät jo kutsutaan pois. Niin hauras on elämä. Tälläkin hetkellä joku pieni lapsi sulkee silmänsä ja nukkuu pois. Enkelit saattavat hänet taivaaseen. Läheiset jäävät kaipaamaan, lohtunaan vain ajatus mahdollisesta, tulevasta jälleennäkemisestä.
Jos mä kuolen nuorena... Sitä ei tule ajatelleeksi joka päivä, sitä, että joskus minäkin jätän tämän kaiken. Ehkä se on ajatus, joka vain työnnetään sivuun. Halutaan uskoa että kaikki menee suunnitelmien mukaan ja on turha edes ajatella sellaista asiaa. Ajatus siitä, että et tiedä milloin aika jättää, tai mikä päivä on viimeisesi, saattaa tuntua ahdistavalta ja pelottavalta.
Jos mä kuolen nuorena.... Niin menevät erään laulun sanat. Itse haluan kuitenkin uskoa että Luoja on asettanut päivillemme määrän ja kutsuu meidät pois kun sen aika on. Jokaisen elämä on kokonaisuus, riippumatta siitä, kuinka pitkä se on. Me olemme pieniä ihmeitä, joilla on tehtävä maan päällä. Elämä on lahja meille ja meidän tulee vaalia sitä kaikin tavoin.
Ja ennen kuin minun aikani koittaa...
En pelkää.
Rakastan.
Iloitsen.
Kiitän.
Aina.
//Pieni teksti jonka kirjoitin ajat sitten//
