Janina huokaa, painaa kuulokkeet korviinsa ja istuutuu linja-auton penkille. Hän uppoutuu musiikkiin, eikä kuule arkaa pyyntöä.
- Anteeks, saisko tähän istua?
Janina hätkähtää, ottaa kuulokkeet korvistaan ja nyökkää.
Tyttö istuutuu ja ottaa repustaan vihon ja lyijykynän. Hän alkaa luonnostelemaan paperille jotain, ja Janina katselee hiljaa syrjäsilmällä tytön keskittynyttä piirtämistä. Kun paperilla on todella elävän näköinen koira, on Janinan pakko hihkaista;
- Vau, sähän oot hyvä!
Tyttö katsoo Janinaan ja hymyilee pienesti.
- Ai. Kiitos, hän sanoo ja jatkaa.
Keskustelu tyrehtyy ja pian tyttö painaa stop-nappia.
- Mikä sun nimi on? Janina kysyy tytön noustessa.
- Helmi, tyttö vastaa ja lähtee kävelemään.
Kun linja-auto nytkähtää liikkeelle, Janina katsoo ikkunasta kun Helmi lähtee kävelemään tien reunaa. Asumme siis molemmat Ikkeläjärvellä, Janina ajattelee ilahtuneena. Hänen kotinsa olisi pian edessä, ehkä kilometrin päässä. Janinalla kun ei ole yhtäkään kaveria, vaikka hän on koko seiskaluokan alusta on yrittänyt saada.
Janina avaa kotioven ja heittää repun eteisen nurkkaan. Läksyt saisivat odottaa. Hän kävelee keittiöön ja alkaa tekemään voileipää.
- Mites koulussa meni, Raija kysyy.
- Siinähän se, Janina vastaa äidilleen.
Syötyään Janina menee yläkertaan omaan huoneeseensa ja vaihtaa ratsastusvaatteet päälleen. Janina on harrastanut ratsastusta jo 3-vuotiaasta, sillä hänen äitinsä on hevosihminen. Hänellä onkin oma poni, Mirabella. Tutummin Mirkku.
- Äiti, voitko lähtee mun kanssa maastoon? Janina huutaa alas.
- En ehdi nyt. Mene kentälle vain!
Janina pyöräyttää silmiään. Hän pärjäisi kyllä maastossa yksinkin, mutta mikäs siinä. Hän tosiaan voisi harjoitella koulua.
Toukokuun leppoisa ilma ottaa hänet pihalla vastaan ja hän menee tarhoille. Siellä laiduntavat Rex, Nipsu, Mirkku ja Bella. Juuri kun hän on vislaamassa hevosia kuulee hän pyörän ääniä. Hän kääntyy katsomaan ja Helmi on polkemassa tänne. Janina kävelee hämmentyneenä häntä vastaan.
- Moi! Sori, en pystynyt ilmottamaan että tuun, ku ei linja-autos vaihettu numeroita tai mitään, hän papattaa.
- Miks.. tai siis mistä osasit tulla?
Helmi punastuu ja selittää että katsoi mihin hän oli mennyt.
- Mutta kun oon vasta muuttanut tänne, ja ajattelin tulla moikkaamaan, Helmi sanoo.
- Joo ei mitään, mäkin kaipaan kaveria! Janina hihkaisee.
- Ratsastatko? Janina kysyy.
- Joo, ainakin ennen kotona, Helmi vastaa ja hänen äänestään häiyy suru.
- Meillä onkin poni joka tarvitsee liikutusta, mutta kysyn äitiltä sopiiko jos menet sillä, Janina sanoo.
- Okei!
Janina juoksee sisälle ja läytää äitinsä keittiöstä.
- Äiti! Sopiiko että mun yks kaveri menee Nipsulla?
- Totta kai, jos hän osaa hyvin ratsastaa, äiti vastaa hämmentyneenä.
Janina juoksee ulos ja löytää Helmin tarhoilta.
- Saat ratsastaa! Janina hihkuu jo kaukaa.
Kun tytöt ovat satuloineet ponit, on Janina saanut tietää Helmistä yhtä sun toista. Hän on 13-vuotias, hän tulee heidän kouluunsa tällä viikolla, heillä on kaksi koiraa nimeltä Minttu ja Mauno, hän rakastaa piirtämistä ja hän asuu kilsan päässä heiltä.
- Krhm.. Nipsu voi olla vähän laiska, Janina sanoo.
- Joo, mun entinen hoitoponi oli myös. Kyl mä pärjään, Helmi sanoo.
He taluttavat ponit kentälle ja nousevat selkään. Janina huomaa heti että Helmi osaa ratsastaa, sillä hän istuu suorassa ja hänen kätensä ovat pehmeät. Aina kun Nipsu yrittää hidastaa, hän päättäväisesti antaa pohkeita josta poni valpastuu.
Ratsastuksen jälkeen tytöt menevät juomaan sisälle.
- Äiti, tässä on Helmi, Helmi, tässä on äiti, Janina esittelee Helmin ja Raijan toisilleen.
Kun tytöt ovat juoneet he menevät Janinan huoneeseen.
- Missä sun isä on? Helmi kysyy.
- Mun vanhemmat on eronnut, en nää isää muuta kun lomilla, Janina sanoo hiljaa.
- Ai. Sori, Helmi sanoo pahoittelevasti.
- Ei se haittaa. No mit- Janina keskeyttää kun Helmin puhelin soi.
Helmi juttelee hetken jonkun kanssa, lopettaa ja katsoo Janinaa.
- Sori, mun pitää mennä. Äiti käski kotiin, hän sanoo ja pyöräyttää silmiään.
- Ei haittaa, mutta vaihdetaanko numeroita? Janina kysyy.
Helmi nyökkää ja antaa puhelimensä Janinalle, joka naputtelee numeronsa puhelimeen.
Kun Helmi on lähtenyt, Janina tekee läksyt ja menee onnellisena nukkumaan. Hänellä on vihdoin kaveri.
