TAIKATALVI
ARTTU HYTTINEN
OMISTETTU RAKKAUDELLE
ENSIMMÄINEN OSA
Luku 1
Lumi narisi hiljaa Aaron jalkojen alla, kun hän käveli kohti vanhaa ja ränsistynyttä selluloosatehdasta. Aaron takkiin jätetty viesti oli puhunut selvää kieltää. Matias, johon Aaro oli ihastunut, oli kutsunut hänet tähän tehtaaseen, joka oli suljettu jo aikoja sitten, ja se näkyi vanhan tehtaan seinillä. Paikka oli noin viiden kilometrin päässä metsän reunasta lähellä kaupunkia. Kovassa pakkasessa Aaron oli vaikea kulkea tehtaalle, koska se sijaitsi korkealla vaaralla. Aaro saapui tehtaan portin luo, ja vilkaisi tehtaan korkeaan savupiippuihin päin, jonka huippu ei näkynyt lumipyryn vuoksi. Tehdasta ei oltu vartioitu pitkään aikaan, ja kameravalvonta oli jätetty asentamatta. Ilmeisesti kaupunki oli päättänyt jättää tehtaan oman onnensa nojaan, ja antaa sen rappeutua rauhassa. Aaro ahtautui pienestä aidan aukosta tehtaan piha-alueelle, ja suuntasi kohti paikkaa missä hänen oli tarkoitus tavata Matias. Aaron rinnassa takoi voimakas jännitys, ja pelko pyrki itsepintaisesti esiin, sillä jo itsessään paikka oli karmiva. Aaro muisti sen hetken, kun hän oli löytänyt viestin takkinsa taskusta, ja Aaro oli luullut, että joku halusi tehdä pilaa hänen kustannuksellaan, mutta kun Aaro oli nähnyt Matiaksen hymyilevän hänelle viestin saannin jälkeen, hän oli varma viestin aitoudesta. Aaroa oli jännittänyt koko koulupäivän, ja sen lopun odottaminen oli tuntunut pieneltä ikuisuudelta. Aaro oli kävellyt tehtaalle heti koulun loputtua, mutta pimeä ja lumipyry tulivat nopeasti. Nyt Aaro oli täällä, ja hänen sydämensä tuntui repeytyvän ulos rinnasta. Aaro käveli korkean piipun juurelle, johon Matias oli hänet pyytänyt. Kylmä alkoi tuntua Aaron ruumissa kovasta jännityksestä huolimatta. Aaron päässä alkoi velloa pelon aaltoja, "entä jos tämä onkin ansa, että Matias tekisi hänelle jotain pahaa. Vai oliko tämä kenties minun harhakuva." Samassa Aaron vieressä oleva ovi avautui, ja Matiaksen tutut kasvot ilmestyivät oviaukkoon. Aaro katsoi kiinteästi Matiasta, joka tuli hänen luo. "Mennään sisälle, täällä on aika kylmä." Matias sanoi hänelle iloisesti, ja heilautti Aarolle kättä seuraamisen merkiksi. Aaro seurasi Matiasta sisälle tehtaaseen, ja ummehtunut haju työntyi hänen nenäänsä. Matias käveli ripeällä vauhdilla eteenpäin, ja Aarolla oli vaikeuksia pysyä hänen perässään, ja eksyminen tähän sokkeloon ei ollut Aaron toive.
"Minne sinä menet, odota" Aaro huudahti hätäisesti, samalla kun Matias aukaisi oven, joka vei valvomoon. Matias hävisi huoneen sisälle, ja Aarolle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin seurata Matiasta sisälle. Pilkkopimeä huone vaikutti Aarosta aluksi pelottavalta, mutta kun hänen silmänsä tottuivat hämärään, Hän erotti huoneesta vain Matiaksen tumman hahmon. Paniikki alkoi herätä Aaron sisälle, ja epämielyttävät ajatukset alkoivat vallata hänen päätään. Aaro ei ollut ollenkaan varma Matiaksen luotettavuudesta, ja hän yritti muistella, miksi MAtiaksella olisi syytä kutsua hänet tänne, kunnes Aaro muisti, kuinka hän oli tuijottanut usein Matiasta koulun käytävillä, ja liikuntatunneilla, oikeastaan kaikkialla missä Matias vain liikkui. Entä jos Matias oli huomannut sen, ja haluaisi nyt nöyryyttää minua. Samassa Aaro tunsi Matiaksen pehmeät huulet hänen omilla huulillaan. Aaro valahti välittömästi voimattomaksi, ja Matias sai kannatella häntä. Aaro oli täysin sekavassa olotilassa, ja hänen päässä velloi vain yksi ajatus, ei voi olla totta, Matias on myös. Aaro kietoi kätensä Matiaksen ympärille ja puristi voimakkaasti. "Ei voi olla totta, miten sinä tiesit?" Aaro kysyi kuiskaten Matiakselta. Vastaukseksi Aaro sai kevyen suukon otsalleen, ja se riitti hyvin Aarolle. Aaron mielessä myrskysi, Hän halusi olla ikuisesti tässä, kiinni Matiaksessa loputtomiin, kunnes aika heidät erottaisi. Matias vilkaisi Aaron vihreisiin silmiin, jotka pilkottivat hänen mustien keskipitkien hiuksien lomasta. Matias tunsi Aaron lämmön, ja nautti tästä autuaasta hetkestä.
"Olen ollut ihastunut sinuun jo ensimmäisestä koulupäivästä lähtien, heti kun näin sinut, halusin sinut itselleni." Matias kuiskasi pehmeästi hänen korvaansa, ja silitti hänen kättään.
"Niin minäkin." Aaro vastasi ja puristi lujemmin Matiaksen lämmintä kehoa. Matias painoi pehmeän suudelman Aaron huulille, ja hymyili hänelle aurinkoisesti. Lumipyry oli voimistunut ulkona tavallista rajummaksi, ja lunta kasaantui tielle kovaa vauhtia. “Meidän varmaan kannattas lähtee täältä.” Aaro sanoi huolestuneena vierellään olevalle Matiakselle, joka katsoi Aaroa hymähtäen, ja kiersi kätensä hieman voimakkaammin Aaron ympärille. Aaro vilkaisi rentoa, mutta tarkkaavaista Matiasta, ja hautasi päänsä hänen rintaa vasten, ja huokaisi kuuluvasti. Matias silitti Aaron mustia ja pitkiä hiuksia pehmeällä, mutta hieman nihkeällä kädellään, ja antoi hitaan suukon vasten Aaron otsaa. “Aika kului Aaron mielestä liiankin lujaa, ja pian pojat huomasivat, että kello oli yhdeksän. “Meidän varmaan kannattas lähtee menee, ettei porukat suutu.” Aaro sanoi, ja nousi ylös. Matias katsoi Aaroa hyväksyvästi, ja he lähtivät kävelemään kohti ulko-ovea. Matias aukaisi narisevan oven, ja kylmä viima syöksyi heitä vastaan. Aaro laittoi hupun päänsä suojaksi, ja Matias seurasi Aaron esimerkkiä. Sillä välin Aaron äiti alkoi huolestua poikansa kunnosta, ja vilkaisi hätäisesti miestään. “Missä se Aaro viipyy. Ei tämä ole hänen tapaistaan.” Aaron äiti sanoi ääni huolesta väristen, ja vilkaisi pöydän päässä istuvaa miestään. “Se on jo kuusitoista vuotta, kai se nyt voi olla yhdeksään poissa kotona, ei sille varmasti ole käynyt mitään.” Aaron isä sanoi, ja uppoutui edellispäivän sanomalehteen. Samassa Aaro aukaisi oven, ja astui sisälle taloon. Äiti syöksyi poikaansa vastaan, ja katsoi häntä järkyttynyt ja huolestunut ilme kasvoillaan. “Missä sinä olet oikein ollut, nyt on hirveä pakkanen.” Aaron äiti sanoi, ja jatkoi Aaron tuijottamista. “Tapasin yhtä kaveria, ei mitään vaarallista.” Aaro sanoi, ja mietti mielessään, miten äiti olisi mahtanut suhtautua asiaan, jos Aaro olisi pussannut pojan kanssa. “Oletko sinä nälkäinen, onko sinulla kylmä?” Aaron äiti kysyi, ja meni keittiön puolelle. “Ei minua nyt vaivaa mikään, minulla ei ole nälkä.” Aaro sanoi, ja yritti marssia yläkertaan, mutta se jäi yritykseksi, kun äiti kutsui hänet pöytään. “Sinä olet jo kohta aikuinen, ja sinun pitää syödä jotain, jotta sinun ravitsemuksesi pysyy kunnossa.” Aaron äiti sanoi, ja työnsi leipälautasen Aaron eteen. Aaro sai leivät vaivalla kurkustaan alas, jonka jälkeen hän juoksi yläkertaan, ja tallensi puhelimeensa Matiaksen numeron, jonka hän oli saanut tehtaalla Matiakselta. Aaro heitti toimituksensa jälkeen kännykän sängylle, ja rojahti istumaan huoneen nurkassa olevaan nojatuoliin. “Aaron päässä risteili tuhat ajatusta, ja niistä päällimmäisin oli Matiaksen kasvot.
Koulupäivä kulki eteenpäin kuolettavan tylsästi. Luokan seinällä olevan kellon viisarit tuntuivat Aaron mielestä matelevan eteenpäin. Matias oli kutsunut Aaron tulemaan Koulun jälkeen muutaman minuutin matkan päässä olevalle rannalle, ja Aaro ei malttanut odottaa koulun loppumista. Lopulta kello soi vapauden merkiksi, ja Aaro rynnisti ensimmäisenä luokasta ulos, ja suunnisti koulun käytävälle. Pian Aaro oli pyörän satulassa matkalla tapaamispaikalle, jossa Matias odottaisi häntä. Aaron rinnassa takoi jännitys, kun hän lähestyi pakkasessa järvenrantaa. Aaro ei ole koskaan aiemmin Aaro saapui rannalle, ja hyppäsi pois pyörän satulasta, ja juoksi kohti Matiasta, joka odotti häntä rannalla. Matias nappasi Aaron syleilyyn ja Aaro tunsi Matiaksen lämmön omassa kehossaan.
"Mitenkäs koulupäivä meni?" Matias kysyi Aarolta, ja painoi nenänsä vasten Aaron nenää. "Kuolettavan tylsää oli, ootin vaan sua." Aaro vastasi nauraen ja kiersi kätensä Matiaksen ympärille. "Kouluruuassakin kesti ikuisuuden, mulla oli ikävä sua joka hetki." Aaro kuiskasi ääni väristen ja painautui tiukemmin Matiasta vasten. "Voin vain arvata, mutta nyt ollaan tässä." Matias sanoi Aarolle, ja hyväili Aaron selkää. Aaro irrottautui Matiaksesta ja hymyili hänelle vinosti. "Mitenkäs jätkällä on mennyt?" Matias katsoi Aaroa kiinteästi ja hymyili hänelle takaisin aurinkoista hymyään. "Oon miettiny sua, melkein joka hetki." Aaron rinnassa läikähti, Matias tosiaan välitti hänestä. Matias vilkaisi järvelle, jonka jäätyminen oli jo hyvässä vaiheessa. Pakkasta oli runsaasti, mutta se ei tuntunut haittaavan Aaroa, joka seisoi kädet taskussa Matiaksen vierellä. “Onko sinulla millainen perhe?” Matias kysyi paikallaan seisovalta Aarolta, joka kääntyi Häntä päin, ja katsoi häntä pieni varovainen hymy suullaan. “No mun perhe on melko tavallinen, ei olla koettu mitään ihmeellisiä seikkailuja, ja he ovat töissä jossain kiinteistövälitys firmassa.” Aaro sanoi Matiakselle, joka kuunteli häntä tarkkaavaisesti. Aaro otti Matiaksen kädestä kiinni, ja vetäisi Matiaksen kevyesti itseensä vasten, ja katsoi hänen ruskeisiin silmiin. “Ootko sie käynyt ikinä missään ulkomailla?” Aaro kysyi hänen edessään seisovalta matiakselta. “En oo käyny kun vaan virossa ja Ruotsissa, eipä ole muualla tullut käytyä, entä sie, ootko sie käyny missään?” Matias kysyi Aarolta, ja odotti häneltä mahtipontista vastausta. “No mun omat retket koostuu lähinnä suomessa oleilusta, oon kyllä käyny noin kaksi tuntia Virossa, mutta muualla ulkomailla ei ole tullut hirveästi käytyä.” Aaro sanoi, ja yllätti vastauksella Matiaksen, joka luuli, että Aaro on käynyt vaikka missä maissa. “Onko sulla lemmikkiä?” Matias kysyi Aarolta, joka katsoi kauempana näkyvää punaista valoa. “Ei oo, mutta kyllä koiranpentu olisi kiva omistaa.” Aaro sanoi pilke silmäkulmassa, ja töytäisi Matiasta kevyesti olkapäähän, ja Matias otti sen haasteena, ja pian pojilla olikin käynnistynyt leikkimielinen tappelu, jossa olisi selvä voittaja, sillä Matias oli jonkin verran Aaroa isompi.
Aaro aukaisi avaimellaan kotioven, ja astui sisälle. Vaatteet päätyivät naulakkoon, ja kengät pitkin kuistia. Aaro oli ajatteli tulevaa joululomaa, sillä silloin hän saisi viettää kokonaiset kaksi viikkoa Matiaksen kanssa ilman koulua ja kiireitä. Aaro vilkaisi seinällä olevaa kelloa, ja huomasi, että ilta lähestyi nopeasti. Hänen vanhempansa tulisivat pian, ja alkaisivat taas hössöttää tekemättömistä läksyistä taikka kotitöiden tärkeydestä. Kotityöt ovat olleet Aarolle aina tylsiä, ja jokainen tiskikoneen tyhjennys on tuntunut ylitsepääsemättömältä. Aaro tosin teki hyvin paljon kotitöitä, sillä hänen vanhempansa olivat tarkkoja siivoamisen suhteen, ja Aaron huoneen oli oltava aina järjestyksessä. Aaro katsoi pöydälle, ja huomasi siellä puolikkaan ruisleivän palasen, ja otti sen suuhunsa. Aaro juoksi vauhdilla yläkertaan, ja heitti reppunsa nurkkaan. Aaro oli ikionnellinen päivän tapaamisesta, ja hänen rinnassaan tuntui aivan uusi tunne. Aaro aukaisi englannin kirjan, mutta juuri nyt eivät läksyt kiinnostaneet Aaroa. Aaro aukaisi pienen yöpöydän laatikon, ja otti sieltä kuvan, jossa komeili Matiaksen tutut ja pehmeät kasvot. Matias oli irlantilainen isovanhempiensa puolelta, ja se näkyi hänen kasvoissa. Matiaksella oli pisamainen nenä, ja lyhyet oranssit hiukset. Aarolla itsellään oli keskipitkät mustat hiukset, ja vihreät silmät. Sama asia Matiaksen ja Aaron ulkonäössä oli pisamat. Myös aarolla oli nenässään pisamia, jotka ulottuivat hieman nenän ulkopuolelle kasvoille. Aarolle ulkonäkö ei ollut pääkriteeri poikaystävässä, vaan se mitä löytyisi sydämen sisältä. Aaro nosti kuvan kasvojensa tasolle ja katsoi kuvaa pitkään, kunnes suuteli sitä.
Aaro käveli koulun käytävällä ajatuksissaan, ja mietti mitä eilen oli mahtanut tulla läksyksi. Samassa Aaro näki Matiaksen, joka heilautti hänelle kättään. Matias käveli Aaron luokse ja hymyili. "Mulla on sulle asiaa, tuutko ens välkällä liikuntasaliin?" Aaro hymyili Matiakselle takaisin. "Ilomielin tuun, multa loppuu varmaan samoihin aikoihin kuin sinulta." Matias kosketti Aaroa rintaan, ja Aaro olisi halunnut suudella Matiasta, mutta koska he olivat koulun käytävällä, Aaro malttoi mielensä. Pian Aaro katosi luokkaan, jonka oven opettaja juuri aukaisi ja päästi oppilaat sisään, ja Matias katsoi Aaron perään. Matiaksen oma tunti alkaisi vasta kahdenkymmenen minuutin päästä, ja hänen piti odottaa se aika käytävällä. Matias oli kasvanut konservatiivisessa perheessä, jossa homoutta pidettiin syntinä ja vanhempien kontrolli oli voimakas. Matiaksen perheessä oli epäsuvaitsevainen ilmapiiri, ja Matias oli huomannut oman seksuaalisen suuntautumisensa lapsena. Ala-aste oli mennyt Matiaksen mielestä nopeasti, ja pian hän huomasi olevansa ylä-asteella. Heti ensimmäisenä päivänä Matias oli huomannut Aaron, ja hän oli ihastunut häneen melkein heti. Matias oli huomannut, kuinka Aaro oli katsonut häntä melkein kaikkialla ja kiinteästi. Aaro oli myös monta kertaa painunut häntä vasten liikuntatunnilla, ja kaatanut häntä jääkiekkopeleissä taklauksen varjolla. Lopulta Matias oli huomannut Aaron kiinnostuksen häneen, ja oli kerännyt tarpeeksi rohkeutta lähestyä häntä.
Aaro kopioi vihkoon sitä, mitä luki taululla, mutta keskittyminen oli vaikeaa, sillä Aaron mielessä risteilivät useat ajatukset. Opettaja loi Matiakseen kysyvän katseen. "Aaro, miksi hitler päättyi itsemurhaan?" Aaro säpsähti häneen kohdistuvasta huomiosta, ja vastasi hajamielisesti. "Koska hän avasi kaasulaskun."
Koko luokka räjähti nauramaan, ja opettaja pyrki parhaan kykynsä mukaan rauhoittaa luokka, ja sanoi. "Ei nyt aivan." Opettaja aloitti pitkän saarnan toisen maailmansodan tapahtumista, ja Aaro tunsi väsyävänsä nopeasti. pian kuitenkin tunti loppui, ja Aaro käveli alakerrassa sijaitsevaan liikuntasaliin. Aaro aukaisi salin raskaat ovet, ja astui sisään pimeään saliin. Aaro odotti Matiasta, mutta tällä kertaa hän ei tuntenut ollenkaan pelkoa, sillä Matias rakasti häntä, mutta silloin Aaron mieleen tuli kysymys. "Seurustelimmeko me." Tosiaan Matias ja Aaro eivät kertaakaan olleet puhuneet mitään seurustelusta, ja varsinaista toiselle omistautumis-sopimusta ei oltu hyväksytty. Aaro mietti mielessään Matiaksen toimia hänen kanssaan, ja vaikutti nyt aluksi siltä, että Matias olisi kiinnostunut Aarosta toden teolla.
Matias saapui pian saliin ja käveli Aaron luokse, ja suuteli häntä syvästi suulle, ja Matias vastasi suudelmaan kiihkeästi. Kun Matiaksen pehmeät huulet erosivat Aaron huulista, kummankin suulle levisi aurinkoinen hymy. Matias otti kiinni Aaron kädestä, ja johdatti hänet varastoon. Se haisi pölylle, ja ilma oli siellä kuivaa. Matias johdatti Aaron Patjakärryyn, ja painoi hänet hellästi patjaa vasten. Aaro kiersi kätensä Matiaksen ympärille, ja painoi Matiaksen voimakkaammin häntä vasten. Matias antoi märän suudelman Aaron otsalle, kunnes siirtyi hänen suulle. Matias rojahti makaamaan Aaron viereen, ja kuiskasi hänelle. "Mä rakastan sinua." Aaro hymyili Matiakselle, ja suuteli häntä intohimoisesti. Matias nosti päänsä Aaron rinnalle, ja hengitti syvään. Hän tunsi Aaron rauhallisen pulssin, ja Matias kosketti Aaroa käteen, ja sulki sen nyrkkiinsä. “Ootatko sie joululomaa?” Aaro kysyi Matiakselta, jolla oli silmät kiinni. Matias ei näyttänyt reagoivan kysymykseen, joten Aaro käänsi kädellään hellästi Matiaksen kasvot itseensä päin, ja Matias vastasi Aaron kysymykseen. “Tottakai mie ootan, ajattele, kokonaiset kaks viikkoa vain me kaksi.” Aaro oli iloinen Matiaksen vastauksesta, ja painoi kevyen suukon hänen otsaansa vasten, ja hymyili hänelle. Silloin aaro päätti ottaa seuraavan siirron. Aaro rohkaisi mielensä ja kysyi kuiskaten. "Haluatko alkaa olemaan mun kanssa?" Matias katsoi, Aaroa syvälle silmiin, ja suuteli häntä pehmeästi. "Haluun, todella paljon." Matias vastasi, ja ryömi Aaron päälle.
Luku 2
Aaro käveli lumituiskussa kotiinsa, ja mietti Matiaksen kanssa vietettyä viikkoa. He olivat käyneet seikkailemassa muutaman kilometrin päässä olevassa metsässä, ja Matias oli kantanut sylissään Aaron pois metsästä, kun Aaro ei ollut enää jaksanut kävellä. Eilen Matias oli vienyt Aaron hylättyyn vesitorniin, josta oli mahtavat näkymät alas kaupunkiin. Matias ja Aaro sopivat, että jos heille tulisi jotain ongelmaa, he tulisivat tänne pohtimaan niitä kaikessa rauhassa muiden häiritsemättä. Aaro käveli läpi pitkän kadun, joka johti kotiin. Katu oli huonosti valaistu, ja tien kuntokin oli niin ja näin. Aaro näki pienen valkoisen kissan, joka hiipi hänen luokse, ja hieroi päätään Aaron jalkaan. Kissa oli aikuisen kokoinen, ja tuntui pitävän Aarosta. Aaro hymyili kissalle, kunnes kissa hiipi pois, ja Aaro pääsi jatkamaan matkaa huonosti auratulla tiellä. Aaro aukaisi ulko-oven, ja marssi sisälle. Äiti valtasi kuistin sisäoven. "Missäs sinä olet ollut, olen soittanut sinulle useasti, Ymmärrätkö että tähän aikaan on niin kylmä, ja herrajumala sinulla on noin vähän vaatteita." Aaro riisui vähäiset ulkovaatteensa, ja suuntasi huoneeseensa. Äiti sanoi hänen peräänsä. "Me lähdetään käymään huomenna sukulaisten luona, ollaan siellä yötä, sinä jäät tänne, sillä sinähän pärjäät yksinäsi, yövieraan voit ottaa, mutta vain yhden." Aaro täyttyi kuumasta onnesta, vanhemmat poissa, ja talo oli hänellä, ja hän voisi vielä kutsua yövieraankin. Hänellä ei ollut epäilystäkään, kenet hän kutsuisi. Aaro juoksi yläkertaan, ja otti puhelimensa yöpöydältä, ja valitsi Matiaksen numeron. Linja ehti hälyttää viisi kertaa, kunnes matiaksen tuttu ääni kuului puhelimesta. “Moi Matias, meidän porukat lähtee huomenna pois himasta, niin voitko tulla yöks huomenna? Aaro kysyi innokkaasti Matiakselta, joka oli hiljaa luurin toisessa päässä. “Oota mie kysyn äidiltä.” Matias sanoi, ja linjalle tuli pieneksi hetkeksi hiljaisuus. Pian Matiaksen ääni palasi linjalle. “Pääsen mie.” Matias sanoi ääni täynnä intoa ja onnellisuutta.
Aaro kuuli ovikellon vaimean pirinän, ja juoksi ovelle. Matias katsoi häntä, ja Aaro hymyili hänelle. "Tuu sisään." Aaro sanoi Matiakselle. Aaron vanhemmat olivat lähteneet jo hetken aikaa sitten, ja talo oli kokonaan Aaron. Aaro oli saanut tuhat ohjetta talon pitämisestä ehjänä ja ruoka-asioista. vanhemmat olivat poistuneet aiemmin, ja Aaro oli saanut tilaisuuden valmistella taloa Matiasta varten. Matias otti pipon pois päästään ja hänen lyhyet oranssit hiuksensa tulivat näkyviin. Aaro otti Matiasta kiini kädestä, ja johdatti hänet pieneen punaisen väriseen olohuoneeseen. "Mie oon valinnut muutaman hyvän elokuvan illan kuluksi." Aaro sanoi, ja näytti hänelle elokuvakoteloita, joissa komeili eri elokuvien nimiä. Matias katsoi Aaroa huvittuneena, ja otti Aaron Syleilyynsä. "Tuskin me noita tarvitaan kun meillä on toisemme." Matias suuteli hellästi Aaroa, ja Aaro vastasi suudelmaan hyväilyllä. Lumihiutaleet tippuivat hitaasti ulkona, ja taivas oli pilvetön. Aaro esitteli Matiakselle Pinen ja vanhan puutalonsa, ja lopulta he menivät Aaron huoneeseen. Aaron huone oli hieman pienempi kuin Matiaksen oma huone, mutta kummallakin oli melkein täydellinen järjestys. Aaro istui omalle sängylleen, joka oli melko kulunut, ja lakanat olivat elottoman näköiset. Aaro vilkaisi Matiasta, joka istuutui hänen viereensä. Matias kiinitti huomionsa Aaron yöpöydällä oleviin valokuviin. Yhdessä valokuvassa oli Aaro nuorempana, ja hänen mustat hiukset peittivät osittain hänen vakavaa naamaansa. "Sie oot hirmu söpö tossa kuvassa." Matias sanoi Aarolle, joka otti lipastosta valokuvan, jossa oli Aaro vauvana. Matias katsoi kuvaa ja antoi sen takaisin Aarolle. Matias otti lompakostaan pienen valokuvan, jossa oli hänen hymyilevät kasvonsa, ja antoi sen Aarolle. "Ole hyvä, pitää sulla mun kuva olla." Matias sanoi, ja laski kätensä Aaron polvelle. Aaron rinnassa tuntui lämmin onnellisuuden aalto, ja hän penkoi laatikkoa, kunnes löysi etsimänsä. Tuore valokuva Aarosta, jonka hän antoi Matiakselle. "Ole Hyvä." Aaro sanoi, ja sulki laatikkonsa. Matias katsoi Aaron valokuvaa silmät onellisuudesta kiiluen, ja hymyili Aarolle, joka silitti hänen reittä. Matias katsoi Aaroa syvälle silmiin, ja Aaro nojautui vasten Matiasta, ja laski kätensä hänen polvelle. Matias kosketti hitaasti Aaron selkää, ja nojasi päätään Aaron kaulaa vasten. Matias painoi hitaan suudelman Aaron otsalle, kunnes hän kohtasi Aaron lämpimät ja pehmeät huulet.
Aaro sai saunan kiukaan syttymään viimeinkin tuhannen tuhlatun tulitikun jälkeen, ja hän oli polttanut sormensa yli viisi kertaa. Aaro poistui löylyhuoneesta, ja käveli olohuoneeseen, missä Matias odotti häntä. Matias vilkaisi kohti Aaroa, ja kohotti hänelle kättään. Aaro istuutui sohvalle Matiaksen viereen ja kiersi kätensä hänen selälle, ja suuteli Matiasta suulle. Matias oli sammuttanut huoneesta valot, ja hetki oli tunnelmallinen. Ulkona satoi hiljalleen lunta, ja ulkoa kuului vielä liikenteen vähäistä melua. Matias hymyili aurinkoisesti Aarolle, ja silitti häntä. "Sauna on lämpiämässä, se on valmis tunnin päästä." Aaro totesi ja otti Matiaksen käden omaansa. "Mitä tehhään sillä välin?" Aaro jatkoi, ja nojasi päätään Matiakseen päin. Aaro sai vastaukseksi hymyn, ja Matias halasi Aaroa entistä voimakkaammin. Aaro tunsi Matiaksen sydämen sykkeen, ja hiljaisen hengityksen. Aaro oli elämänsä onnessa, ja hän halusi olla ikuisesti Matiaksen oma, ja suunnata hänen kanssaa kaukaisille meren rannoille rauhaan maailman pahuudelta. Aaro suuteli Matiasta voimakkaasti, ja Matias suuteli häntä takaisin. Aaro hyväili molemmilla käsillään matiaksen kovaa selkää, joka aiheutti Matiakselle hyvänolon tunteita. Matias siirtyi makaamaan sohvalle, ja Aaro kömpi makaamaan Matiaksen päälle, ja käänsi jalkansa suoraan linjaan Matiaksen jalkojen kanssa. Matias kiersi kätensä Aaron ympäri, ja puristi häntä itseään vasten. "Mie halluun olla sun vierelläsi ikuisesti." Aaro kuiskasi Matiaksen korvaan, ja suuteli Matiasta poskelle. Samassa Valot sammuivat ulkoa, kun kello oli yhdeksän. Kupunki halusi säästää sähköä ja sammutti tievalot kahdeksi tunniksi yhdeksältä. “Minä käyn katsomassa paljonko saunassa on lämmintä.” Aaro sanoi, ja nousi ylös sohvalta. Matias otti käteensä maassa lojuneen pölyttyneen tekniikkalehden, ryhtyi selailemaan sitä mielenkiinnolla. Aaro poistui olohuoneesta, ja aukaisi pukuhuoneen oven, ja suuntasi saunan löylyhuoneeseen. Siellä oli viisikymmentä astetta lämmintä, ja Aaro piti lämpötilaa sopivana saunomiseen. Aaro lisäsi pienen puun tulipesään, ja poistui tyytyväisenä saunatilasta, ja käveli takaisin sohvalla istuvan Matiaksen luokse. “Sauna olis nyt sopivan lämmin.” Aaro sanoi, ja istuutui Matiaksen viereen, joka laski lehden käsistään, ja katsoi Aaron vihreitä silmiä, jotka pilkottivat mustan ja keskipitkän otsatukan takaa. “Mennään siis saunaan.” Matias sanoi, ja otti Aaroa kiinni kädestä. Aaro kuitenkin muisti, että Matias ei ollut ottanut pyyhettä mukaan, joten hän nousi ylös Matiaksen turvallisesta otteesta, ja suuntasi pyyhekaapille. “Mun pitää antaa sulle pyyhe.” Aaro sanoi hieman hämmästyneelle Matiakselle, ja otti kaapista punaisen pehmeän pyyhkeen, ja toi sen olohuoneeseen. Matias otti pyyhkeen hymyillen vastaan, ja katsoi Matiasta kysyvästi. “Missä se sauna on?” Aaro osoitti saunan suunnan Matiakselle, ja kävi hakemassa myös itselleen pyyhkeen. Sillä välin Matias oli jo kadonnut pukukopin puolelle, ja Aaro seurasi häntä, ja ei voinut mitään rinnassaan olevalle pienelle jännitykselle. Aaro aukaisi pukuhuoneen oven, ja astui sisään pimeään huoneeseen.
Matias riisui vaatteita saunan pukukopissa, ja hän kiersi pyyhkeen lantiolle. Aaro itse menisi saunaan uimashortsit jalassa, vaikka Aaroa kiinnosti hyvin paljon nähdä, mitä olisi Matiaksen pyyhkeen alla. Myös Matiaksella oli samanlaiset ajatukset, ja kumpaakin jännitti kutkuttavasti. Matias astui puiseen saunaan, joka oli juuri sopivan lämmin, ei liian kuuma eikä liian kylmä. Aaro istuutui Matiaksen vierelle puiselle ja kuivuneelle lauteelle, ja laski kätensä hänen polvelle. Kummatkin pysyivät vaiti, ja tuijottivat eteensä. Saunassa kuului hiljainen kiukaan sihinä, ja kummankin pojan rauhallinen hengitys. Aaron sydän takoi malttamattomana rinnassa, ja odotti Matiaksen siirtoa, mutta Aaron pettymykseksi Matias ei osoittanut liikkumisen merkkejä. kummatkin pohtivat seuraavaa siirtoaan, mutta eivät saaneet jännityksessä mitään aikaiseksi. Hetki tuntui kummastakin ikuisuudelta, vaikka he olivat istuneet saunassa vasta kymmenen minuuttia. Aaro nosti löylykauhan heittääkseen vettä, mutta matias pysäytti hänet tarttumalla häntä hellästi ranteesta. “Minä en pidä saunan löylyistä.” Matias kuiskasi hiljaa Aarolle, joka nautti Matiaksen kosketuksesta. Samassa Matias suuteli pehmeästi Aaron huulia, ja siirtyi suutelemaan Aaroa vatsaan. Aaro nojasi taaksepäin, ja Matias kosketti hänen reittään, ja kuljetti kätensä varovasti hänen etumukselle. Aaro säpsähti elettä, ja Matias veti kätensä säikähtäen takaisin. “Sori, en oo koskaan aiemmi tehnyt tämmöstä.” Matias sanoi vaivautuneesti ja häpeissään, ja hän punastui saunan lämmöstä huolimatta tulipunaiseksi. Aaro katsoi kiinteästi Matiaksen ruskeisiin silmiin, ja otti Matiaksen kädestä kiinni ja kuljetti sen takaisin jalkojensa väliin. Matias loi Aaroon hymyilevän katseen, joka vakavoitui nopeasti. Kummallakaan ei ollut aikaisempia kokemuksia, ja ainoat kokemukset olivat tulleet oman oikean käden nyrkin kautta. Nuoren pojan into kuitenkin auttoi päätöksessä, ja kummatkin päättivät ryhtyä uuteen kokemukseen. Aaron sydän takoi nopeasti, ja nautinnon puuska vavisutti hänen jokaista sopukkaa kehossa ja mielessä. Matias hyväili hitaasti Aaron etumusta, ja toisella kädellä hieroi Aaron vatsaa. Matias katsoi Aaro kiihkeästi, mutta lempeästi suoraan hänen silmiinsä ja Pian Aaro tunsi saavuttavansa huippunsa, ja Matias hidasti vauhtiaan. Aaro sulki silmänsä, ja tunsi ennennäkemättömän mielihyvän ja fyysisen nautinnon koko kehossaan, ja vaipui hiljaa Matiaksen syliin. Matiaksen sydän oli rauhoittunut, ja Aaro kuunteli Matiaksen vaimeaa hengitystä. Lopulta Matias nousi ylös, ja tarjosi hänen pyyhettään Aarolle siistiytymiseen. Aarolle sekä Matiakselle kokemus oli ikimuistoinen, ja Aaron sydämmessä risteili suuri onni ja kiintymys Matiasta kohtaan. Kummatkin hymyilivät toisilleen hämärässä saunassa, ja Aaro piti kiinni Matiaksen kädestä, kunnes Matias nappasi Aaron syliinsä ja kantoi hänet pois saunasta.
Saunan jälkeen Aaro tarjosi Matiakselle virvoitusjuomaa isosta pullosta. Matias katsoi Aaroa silmiin. "Miltä se tuntu?" Matias kysyi Aarolta ja kosketti hänen kättään. "Tosi hyvältä." Aaro vastasi, ja suuteli pehmeästi Matiaksen huulia. Aaron mielessä kävi ajatus siitä että vanhemmat saisivat tietää heidän suhteestaan, ja siitä mitä siitä seuraisi, ja Aaroa pelotti, entä jos vanhemmat kieltäisivät Aaron ja Matiaksen yhdessäolon. Matias tökkäsi Aaroa kevyesti rintaan, ja Aaro säpsähti mietteistään. "Mitä jätkä miettii?" Matias kysyi kulmat ylhäällä Aarolta, joka näytti mietteisiin vaipuneelta. "Meidän vanhempia, mitä jos ne saa tietää tästä, miten meidän sit käy. Matiaksen ilme vakavoitui, ja hän kiersi kätensä Aaron ympärille. Matias tiesi erittäin hyvin vanhempien epäsuvaitsevaisuudesta, joka oli hallinnut Matiaksen perheen elämää. Matias ei halunnut ajatella asiaa, vaan olla vain tässä hetkessä, maailman ihanimman pojan kanssa, ikuisesti. Aaro loi Matiakseen salaperäisen katseen. "Haluutko käydä yhdessä paikassa?" Aaro kysyi, ja katsoi kelloa päin, joka näytti, että uusi vuorokausi oli vaihtunut tunti sitten. "Missä se on?" Matias kysyi ja loi Aaroon kysyvän katseen. "Se on tässä lähellä, ei sinne mee pitkään kävellessä. Matiaksen silmiin syttyi utelias kiilto, ja pian pojat olivatkin pukemassa päälleen ulkovaatteita. Matias rynnisti ensimmäisenä ulos ovesta, ja odotti kunnes Aaro tuli ulos. Aaro tarrasi Matiaksen käteen, ja juoksi ulos pihasta. Pihaportin jälkeen Aaro hidasti vauhtinsa kävelyksi, ja piti yhä kiinni Matiaksen kädestä, ja Aarolla ei ollut mitään pelkoa paljastumisesta, sillä tuohon aikaan ei kukaan liikkuisi ulkona. Aaro kuljetti Matiaksen metsään, jossa kasvoi korkeita kuusia, ja seassa oli muutama pieni ja kitukasvuinen koivu. Pojat kulkivat metsän läpi, ja kävelivät jäätyneen leveän puron ohi, ja pian Matias huomasi olevansa kalliolla, josta oli mahtavat näkymät alas kaupunkiin. Kauempana näkyi korkea vesitorni, ja Taivaan yli lensi paraikaa lentokone, jonka matala murina saavutti pojat vasta lentokoneen lennettyä heidän yli. Aaro käänsi päänsä kohti Matiasta, ja suuteli häntä. Matias otti kiinni Aaron kädestä, ja piteli siitä hellästi ja Aaron tunsi olonsa äärimmäisen onnelliseksi. Aarolle se kallio oli turvapaikka, jonne hän oli aina piiloutunut, kun jokin meni huonosti. Tähdet tuikkivat kirkkaina taivaalla, ja suuri kuu loisti taivaalla. Lumi leijui hitaasti taivaalta, ja tuulta ei ollut ollenkaan. "Oon aina halunnut viedä tänne mun poikaystävän." Aaro sanoi ja halasi Matiasta, joka oli lumoutunut näkemästään. Matias seisoi Aaron vierellä, ja he katsoivat pitkään näkymää, kunnes pakkanen alkoi kiristyä huomattavasti, ja pojat kääntyivät takaisin kohti kotia.
Sisälle päästyään Aaro ohjasi Matiaksen omaan huoneeseensa, ja sulki oven perässään. “Haluutko sie nukkua mun vieressä?” Aaro kysyi Matiakselta, joka katsoi häntä ensin kuin ääliötä, mutta käänsi suunsa iloiseen hymyyn, ja kömpi Matiaksen viereen hänen sänkyynsä. Aaro oli tyytyväinen Matiaksen ratkaisusta, ja käänsi selkänsä Matiakselle. Matias tiesi, mitä Aaro halusi, ja hän nosti kätensä Aaron kyljen päälle, ja sulki silmänsä, vaikka Matiasta ei väsyttänyt ollenkaan.
Matias heräsi Aaron sängystä, ja vilkuili hätäisesti ympärilleen. Sitten hän muisti, että hän on Aaron luona yötä. Matias loi hymyilevän katseen nukkuvaan Aaroon, ja hyväili häntä hiljaa kyljestä. Pian Aarokin heräsi, ja katsoi Matiasta hymyillen. Ulkona maahan oli satanut paksu lumikerros, ja ulkoa kuului iloisten leikkivien lasten ääniä. Matias nappasi Aaron syliinsä, ja painoi hellän, mutta syvän suudelman hänen huulilleen. Samassa kummatkin kuulivat ulko-oven käyvän, ja Aaron vanhempien tulevan sisälle taloon. Matias hyppäsi nopeasti pois Aaron sängystä, ja puki vaatteet nopeasti päällensä, ja Aaro seurasi Matiaksen esimerkkiä. Alakerrasta kuului laukkujen purkamisen ääniä, ja Aaro laskeutui portaita alas Matiaksen kanssa. "Terve, miten teillä meni?" Aaro kysyi äidiltään, joka tuntui olevan uppoutunut laukkujensa pariin. Aaron äiti nosti päänsä ja huomasi Matiaksen, joka seisoi ovensuussa. "Äiti, tässä on Matias." Aaro sanoi, ja hänen äitinsä tervehti Matista. "Minun nimeni on Saara, olettekos te pojat samasta koulusta?" Saara sanoi, ja jatkoi kesken jäänyttä hommaansa. "Joo ollaan me, Matias on meidän rinnakkaisluokalla." Matias sanoi, ja vilkaisi nopeasti Matiasta, joka näytti hieman vaivaantuneelta. Samassa Aaron isä astui sisälle ja tervehti Matiasta. "Minun nimeni on pasi, ootkos sie irlantilaista syntyperää?" Pasi sanoi viitaten Matiaksen oransseihin hiuksiin. "Minun Isovanhemmat ovat irlantilaisia puoliksi." Matias sanoi. "Irlanti on hieno maa, varsinkin whicky on hyvää sielläpäin." Pasi sanoi, ja aukaisi päivän lehden, johon hän uppoutui. "Mennään ulos" Aaro sanoi Matiakselle hiljaa. Matias seurasi Aaroa jännittyneenä, ja puki ulkovaatteet nopeasti päälle. Aaro aukaisi oven, ja Matias astui ensimmäisenä ulos kireään pakkaseen. “Aika mukavia noi sun vanhemmat.” Matias sanoi, ja hymyili ilkikurisesti Aarolle, joka seurasi häntä myrtyneen näköisenä.”Vai muka Whicky, kattia kanssa.” Aaro puhisi ja siirtyi Kulkemaan Matiaksen vierelle.
Luku 3
Joululoma saapui nopeasti, ja pian Aaro odottikin jo Matiasta koulun portilla. Maa oli valkeanaan lumesta, ja sitä satoi lisää suurina hiutaleina hitaasti maata kohti, ja iloinen puheensorina kantautui kauempaa koulun puolelta. Pian tuttu hahmo juoksi jo Aaron luo, ja kummatkin halasivat toisiaan lujaa. "Onko sinulla jotain erityisiä suunitelmia joululomalle" Matias kysyi Aarolta, joka talutti pyöräänsä Matiaksen vierellä. "Meidän porukat ja minä lähetään tahkolle laskettelemaan. Matiaksen sydäntä kouraisi, miten pitkään hän joutuisi olemaan erossa Aarosta. Matias katsoi huolestuneena Aaroa, joka hymyili hänelle arvoituksellisesti. "Arvaa mitä mun porukat sano?" Matiaksen ilme kirkastui, ja hän vilkaisi toiveikkaasti Aaroa. "No, eikö sun tartteekkaan lähteä?" Matias kysyi toiveikkaana. "Pitää kyllä, mutta minä saan ottaa kaverin mukaan." Matias selosti, ja loi Matiakseen vinon hymyn. "Tuutko sie?" Aaro kysyi innostuneelta Matiakselta, joka hymyili hänelle aurinkoisesti. "Tottakai tulen, ehdottomasti." Matias sanoi innostuneena, ja otti Aaroa kädestä kiinni. Aaro hymyili Matiakselle, ja he alkoiva kulkea samaa matkaa kohti Aaron taloa, sillä Matiaksen omat vanhemmat tulisivat vasta illalla kotiin, ja Matiakselta olivat unohtuneet avaimet sisälle. Pojat kulkivat kadulla, kunnes heidän viereensä ilmestyi räsyisen näköinen mies, joka yritti sössöttää heille jotain erikoista, mutta Matias tuuppasi miehen kauemmaksi, ja kiristi Aaron kanssa vauhtia. Lopulta he saapuivat Aaron talolle, ja Aaro aukaisi oven, ja neuvoi Matiaksen sisälle. Pojat ottivat kengät pois jaloistaan, ja suuntasivat jo tutuksi käyneeseen yläkertaan. “haluutko sie pelata jotain peliä.? Aaro kysyi Matiakselta, joka istuutui hänen sängylle. “Onko sulla monopolia?” Matias kysyi, ja vilkaisi Aaron sängyn alle, joka oli täynnä roinaa. “Jätkällä on melkoinen varasto sängyn alla.” matias sanoi ilkikurisesti monopolia tuovalle Aarolle. “Sinne on tullut paljon roinaa näiden kuukausien aikana.” Aaro sanoi, ja virnisti ilkikurisesti Matiakselle, joka tutki hänen sängynalustaa. Pakkanen alkoi kiristymään ulkona, ja Aaron vanhemmilla oli pitkä kokous, joten aikaa pojilla oli runsaasti. Aaro valmisteli monopolin lattialle, ja kysyi Matiakselta minä pelimerkin Matias ottaisi. Matias päätyi sotalaivaan, ja Aaro puolestaan otti kissan omaksi pelimerkiksi. Kissa oli Aaron oma onnenmerkki, ja hän voitti sillä useita pelejä, mutta tätä hän ei kertonut Matiakselle. Hyvin pian Matias oli jäänyt alakynteen, ja alkoi hermostumaan pelin kulusta. “Tää on ihan perseestä tää koko peli.” Matias vauhkosi, ja heitti oman pelimerkkinsä pois laudalta, ja meni istumaan myrtyneenä lattialle. “Jätkä on vaan huono häviäjä.” Aaro sanoi hiljaa olevalle Matiakselle ilkkuen. Samassa Matias nousi ylös, ja hyppäsi Aaron luo, ja painoi hänet lattiaa vasten. “Kukakohan täällä se huono häviäjä on?” Matias kysyi Aarolta nauraen. Matias ummisti silmänsä, ja painoi huulensa vasten Matiaksen huulia, ja Kietoi kätensä Aaron selän ali, ja nosti hänet syliinsä Aaron sängylle.
Aaro varmisti viimeisen kerran, että kaikki tarpeellinen olisi mukana. Enää vain yksi asia puuttui, Matias. Saara pakkasi alakerrassa omia tavaroitaan, ja pasi oli saanut pakattua oman laukkunsa jo ajat sitten, ja odotti kärsimättömästi muuta perhettä eteisessä. Lopulta kaikkien tavarat oli pakattu, ja perhe ja tavarat ahtautuivat autoon. Matias odotti heitä kärsimättömästi Pienen kaupan pihalla, jonne Aaron ja hänen perheensä oli tarkoitus tulla. Pian tuttu auto kaarsi kaupan piha-alueelle, ja Matias kömpi kyytiin pienen reppunsa kanssa. Matias tervehti Pasia ja Saaraa kohteliaasti, kuten käytöstavat edellyttivät, Aaro vilkaisi Matiasta, joka laittoi kireää turvavyötä paikalleen. Aaron mielessä kävi jo, mitä kaikkea he tekisivät tällä laskettelulomalla. “Mitenkäs Matiaksella on mennyt, tuliko hyvä joulutodistus?” Saara kysyi ikkunaa katsovalta Matiakselta. “Ihan hyvin, ei ole ollut mitään erikoista, ja tokarikin oli kyllä todella hyvä verrattuna viime kevään tokariin.” Matias sanoi, ja loi hymyilevän katseen uteliaaseen Saaraan, joka kyseli häneltä erilaisia kysymyksiä. “Minne sinun perheesi lähti joululomalle, vai jäikö ne kotiin?” Saara jatkoi uteluaan, ja vilkaisi Matiasta, ja hymyili hänelle. “Mun porukat jäi kotiin, ei niillä tällä joululomalla oo mitään erityistä.” Matias sanoi, ja oli onnellinen siitä että hän pääsi Aaron perheen mukana pois joulukiireistä, ja varsinkin rasittavasta perheestään. Matiakselle onni oli jo siinä, että hänen ei tarvinnut jäädä kotiin, mutta se oli kaikkein mahtavinta, että Matias pääsi Aaron mukana pois.
Automatka tuntui kestävän pienen ikuisuuden, vaikka matkaa oli vain noin kaksisataa kilometriä. Matias näki ensimmäistä kertaa elämässään tahkon rinteet, jotka kohosivat vaikuttavasti kohti taivasta. Pasi kaarsi autonsa suuren mökin pihaan, joka näytti äärimmäisen ylelliseltä. "Tässä se nyt on, minun serkkuni mökki, ja meidän käytössä kokonaisen viikon." Pasi hehkutti, ja kömpi ulos autosta katsomaan mökkiä lähempää. "Sun isälläs on aika rikas serkku." Matias sanoi Aarolle, joka keskittyi purkamaan tavaroita autosta. Pasi aukaisi mökin avaimella, joka löytyi pienestä koodilla varustetusta lippaasta. Kun koko kööri oli sisällä mökissä, Saara ryhtyi välittömästi järjestämään tavaroita paikalleen, ja vaihtamaan lakanoita sänkyihin. "Te pojat voitte nukkua yläkerrassa, siellä on teille pieni huone." Aaro ja Matias nyökkäsivät vastaukseksi ja he menivät tutustumaan huoneeseensa. He juoksivat portaat ylös, ja aukaisivat oven. Huoneessa oli sängyt kummallakin puolen huonetta.huone oli hyvin pieni, ja huonetta valaisi vain yksi lamppu. "Vaikuttaa enemmänkin vankilalta kuin luksusmökin huoneelta." Matias totesi, ja heitti reppunsa oikeanpuoleiselle sängylle.
Iltaa oli kulunut jo niin paljon, että Aaro ja Matias eivät menneet enää laskettelemaan, vaan tyytyivät pysymään neljän seinän sisällä. Kun ruoka oli syöty, Saara ja pasi vetäytyivät makuuhuoneeseen toiselle puolelle mökkiä, ja Aaro ja Matias menivät omaan huoneeseensa. Kun Aaro oli saanut oven kiinni, Matias suuteli häntä kiihkeästi suulle, ja Aaro kiersi kätensä jo tutuksi tulleen kehon ympärille. Matias otti Aaron kevyesti syliinsä, sillä Matias oli Aaroa hieman isokokoisempi. Matias laski Aaron hellästi sängylle, ja suuteli tätä kiihkeästi. Lopulta pojat lopettivat suutelemisen, ja katsoivat toisiaan syvälle silmiin. Aaro painoi kätensä varovasti Matiaksen etumukselle, eikä hän säikähtänyt sitä, vaan antoi Aaron toimia rauhassa, joka aukaisi hänen housunsa napit, ja Matiaksen jo Ahtaaksi käynyt etumus pääsi Vapaaksi. Aaro käänsi katseensa Matiakseen. "Haluutko sie ottaa multa..." Aaro kysyi vaivaantuneesti, ja punastui tulipunaiseksi kysymyksensä myötä. Matias nyökkäsi Aarolle hiljaa, ja painoi hieman märät huulensa Aaron otsaa vasten. Mielihyvän aallot kiersivät pitkin Aaron kehoa, ja kun Aaro saavutti huippunssa, Kummatkin siistiytyivät Matiaksen alushousuihin. Aaro kosketti Matiaksen rintaa ja antoi hänelle kevyen suukon huulille. Matias katsoi Aaron kuumasta punastunutta kehoa, ja vei kätensä hänen mahalleen, ja silitti sitä hellästi. Aaro kuuli, kuinka ulkona raskaat lumihiutaleet ropisivat vasten mökin kattoa, ja päivä oli vaihtunut jo tunti sitten. Aaro nosti kätensä Matiaksen olkapäälle, ja suuteli häntä kevyesti suulle. Aaro halusi syventää suudelmaa, ja pian Aaro tunsi kielensä Matiaksen hampailla. Matias ja Aaro nauttivat uudesta tilanteesta, vaikka väsymys hiipi kumpaankin poikaan. Matias kiersi kätensä Aaron ympärille, ja painautui tiiviimmin Aaroa vasten.
Matias vilkaisi ohi laskevaa Aaroa, ja lähti hänen peräänsä. Aaro pujotteli lumikasojen lomassa, ja Matiaksella oli vaikeuksia pysyä hänen perässään. Viimeinkin Aaro pysähtyi rinteen keskelle, ja odotti, kunnes Matias ehtisi hänen vierelleen. "Mihin sulla on noin kauhee kiire?" Matias kysyi nauravalta Aarolta. "Mä unohdin kertoa että olen lasketellut aika monta kertaa täällä." Nyt Matiakselle valkeni miksi Aaro oli lasketellut kuin mielipuoli. "Hölmö, entä jos sie kaadut?" Matias kysyi ääni huolestuneena. "Silloin sukset irtoavat jalasta." Aaro sanoi, ja katsoi rinteen alapäähän. Matiaksen rintaa kouraisi Aaron mielipuolinen laskettelutyyli, ja Aaron menettäminen lasketteluturmassa ei houkutellut Matiasta. "lasketaanko kilpaa alas, tuonne mökin luokse?" Aaro sanoi, ja osoitti kädellään rinteen juuressa olevaa mökkiä, jonne oli reilusti matkaa. Aaro ei jäänyt odottamaan Matiaksen vastausta, vaan otti vauhtia ja alkoi laskemaan hurjaa vauhtia mäkeä alas. Matiakselle ei jäänyt muut vaihtoehtoa kuin seurata Aaroa alas mäkeä, vaikka Matiasta hirvitti mäen korkeus. Matias polkaisi vauhtia ja hänen suksensa kiihdyttivät hänet yhä kovempaan vauhtiin, ja suksista pöllyävä lumi jäi suurena pilvenä Matiaksen taakse. Matias alkoi saavuttaa hyvin nopeaa vauhtia, ja hän alkoi pelätä yhä enemmän kaatumista ja loukkaantumista. Aaro vilkaisi taakseen, ja näki Matiaksen saavuttavan häntä, ja Aaro kovensi vauhtia. Samassa Aaro teki virhearvioinnin, ja päätyi rinteen sijasta hyppyriin, ja lensi korkealle ilmaan. Aaro tippui kyljelleen vieressä olevaan metsään, ja jäi paikalleen makaamaan. Matias, joka näki koko tilanteen, laski välittömästi Aaron luokse, ja otti suksensa pois ja kiirehti Aaron luo. "Ei jumaliste, ootko kunnossa?" Matias kysyi järkyttyneenä, ja otti Aaron syliinsä. Matiaksen ihmetykseksi Aaro ryhtyi nauramaan kovaäänisesti, ja vapisi hervottamasti. "Näitkö tuon, näitkö?" Aaro kysyi nauraen, ja katsoi järkyttynyttä Matiasta. "Senkin hullu, ajattelitko sä tappaa ittes?" Matias kysyi ilme edelleen huolesta vääristyneenä. "Ei mulle käynyt kuinkaan, vähän vaan lensin." Aaro sanoi, ja nousi jaloilleen. "Mennään pois täältä, eiköhän tää laskettelu riitä tältä erää." Matias sanoi Aarolle, joka sovitti suksia takaisin jalkaansa. "Mennään, kunhan ekaks ollaan laskettu toi mäki alas."
Matias ei saanut unta päivän tapahtumien takia, ja pysyi valveilla. Hänen päässään kiersi epämielyttäviä ajatuksia. Entä jos Aaro olisi loukkaantunut tai jopa kuollut. Aaron itsemurhatyyli hirvitti Matiasta, ja hän katsoi edessään olevaa seinää. Matiaksen ajattelun keskeytti Aaro, joka oli tullut hänen sänkynsä viereen. "Tuu, mennään yhtee paikkaa." Aaro kuiskasi Matiakselle, joka huomasi, että Aaro oli pukeutunut ulkovaatteisiin. Matias nousi nopeasti sängystä, puki vaatteet päälle, ja seurasi Aaroa mökin kuistille. "Minne me mennään?" Matias kysyi Aarolta, joka aukaisi ulko-oven ja kehotti Matiasta seuraamaan häntä. "Mennään yhteen paikkaan." Aaro sanoi, ja otti Matiasta kädestä kiinni. Pojat kulkivat pienelle aukiolle, joka sijaitsi lähellä metsän rajaa. Aaro kääntyi Matiakseen päin, ja kehotti häntä katsomaan ylöspäin. Matias näki taivaalla miljoonia tähtiä kirkkaina, ja samassa revontulet alkoivat leiskumaan taivaalla Aaron ja Matiaksen yläpuolella. "Mie luin sanomalehdestä, että tää hetki olisi tänään." Aaro sanoi, ja katsoi Matiasta syvälle silmiin. "Voitko tanssia mun kanssa nyt?" Aaro kysyi varovasti Matiakselta, joka seurasi ihmeissään taivaan tapahtumia. Matias vilkaisi Aaroa, ja hänen kasvoilleen kohosi aurinkoinen hymy. "Mistä me saadaan musiikki?" Matias kysyi Aarolta. "Mulla on kännykkä mukana, siinä on musaa." Aaro sanoi, ja otti samalla taskustaan puhelimensa esille. Samassa hänen kännykästään alkoi kuulua hidasta valssia, ja Aaro laittoi sen maahan. "Aloitetaanko?" Aaro kysyi, ja otti Matiasta kiinni kädestä. Matias ei ole koskaan aiemmin tanssinut, ja puna kohosi hänen kasvoilleen. "En mä osaa, en oo ikinä tanssinu." Matias sanoi vaivautuneesti, mutta Aaro hymyili hänelle. "En ole mäkään." Aaro sanoi, ja alkoi pyörittämään Matiasta revontulien alla. Hidas valssimusiikki tahditti Aaron ja Matiaksen Tanssimista. Aaro kohottautui ja suuteli hellästi Matiasta suulle. Suudelma oli pitkä, hyvin pitkä, ja se oli täynnä rakkautta ja kiintymystä.
Luku 4
Jouluaatto saapui viimeinkin, ja aamu vaihtui pian iltaan. Aaron äiti puuhastesteli tapansa mukaan keittiössä, ja valmisteli jouluateriaa, jonka tuoksu kiiri koko perheen nenään. Aaro vilkaisi vierellään istuvaa Matiasta, ja hymyili hänelle. "mennään ylös." Aaro sanoi hiljaa, jotteivat hänen vanhempansa kuulisi. Matias nousi hitaasti pehmeältä matolta, ja seurasi Aaroa ylös yläkertaan kapeita rappusia pitkin. Ilta oli jo pimentynyt ulkona, ja melkein kaikissa taloissa odotettiin jo joulupukkia. Aaro aukaisi heidän huoneensa pienen oven, ja kummatkin astuivat sisään puulta tuoksuvaan huoneeseen. “ Matias kääntyi Aaroa päin, ja katsoi häntä kysyvästi. Aaro huomasi Matiaksen paljon puhuvan ilmeen, ja asteli tämän luokse toinen käsi selkänsä takana. “Mitäs sulla siellä on?” Matias kysyi hymyillen Aarolta, jonka kasvoilla oli salaperäinen hymy. Huoneeseen laskeutui äkkiä syvä hiljaisuus, ja Aaro ja Matias kuulivat vain alakerrasta kuuluvat vaimeat äänet. Aaro astui askeleen lähemmäksi Matiasta, ja otti selkänsä takaa esille pienen paketin. “Tää on sulle.” Aaro sanoi, ja antoi Matiakselle lahjansa, jonka Matias aukaisi odottava ilme kasvoillaan. Paketissa oli pieni hopeinen riipus. Matias katsoi lahjaansa pitkään, ja huomasi, että sen saattoi avata. Korun sisältä paljastui Aaron mustavalkoinen kuva. “Siis tää on aivan upee.” Matias sanoi vilpittömällä äänellä, ja katsoi Aaroa syvälle silmiin. “Aaro oli onnellinen siitä että Matias piti lahjasta. Matias laittoi korun laukkunsa pienimpään taskuun. ja kääntyi takaisin keskellä seisovaa Aaroa päin, joka vaikutti melko hermostuneelta. “Matias oli varannut Aarolle oman lahjansa, joka odotti Aaroa hänen tyynynsä alla. “Katso sun tyynyn alle.” Matias sanoi yllättyneelle Aarolle. Aarolta kesti jonkin aikaa tajuta, ennen kuin hän alysi katsoa oman tyynynsä alle. Aaron ilme vaihtui välittömästi äärimmäisen onnelliseksi, ja hän nosti sängystään pienen kolikon. Matias tiesi, että Aaro keräili historiallisia kolikoita, ja hän oli viettänyt useita tunteja etsien Aarolle jotain harvinaista kolikkoa, kunnes löysi neuvostoliittolaisen kolikon, jossa komeili neuvostojohtajien kasvoja. “Mie oon aina toivonu tällästä.” Aaro sanoi ääni väristen, ja juoksi Matiaksen syliin.
Joulu eteni rauhallisissa merkeissä myöhäiseen iltaan saakka, ja pian koko perhe kävi nukkumaan. Aaro kömpi tänä yönä vuorostaan Matiaksen sänkyyn, ja laittoi kätensä hellästi vasten Matiaksen vatsaa, ja sai vastaukseksi pehmeän suudelman huulillensa. “Hyvää joulua.” Matias kuiskasi Aarolle, joka suuteli Matiasta uudelleen, ja kuiskasi. “Hyvä joulua myös sulle.”
Matias ja Aaro istuivat autossa paluumatkalla kotiin. Poikien mökkireissu oli mennyt odotustten mukaan, ja kummallekkin matka oli ollut ikimuistoinen. Tutut talot alkoivat tulla näkysviin, ja Pasi jätti Matiaksen saman kaupan eteen, josta hänet oli noudettu. Pian Aaro aukaisi koti-oven, ja perhe alkoi purkamaan tavaroitaan. Aaron mieleen palasivat Matiaksen kanssa vietetyt hetket Tahkon laskettelukeskuksessa, ja yöt heidän ahtaassa huoneessaan mökissä. Aaro kipusi nopeasti portaat yläkertaan, ja aukaisi yöpöydän laatkiikkonsa, ja vetäsisi esiin Matiaksen valokuvan. Aaro kohotti kuvan kasvojensa tasalle, ja suuteli kuvaa varovasti. Aaro näki silmäkulmassaan, kuinka Matiaksen valokuva hymyili hänelle.
Matias keräsi tavaroitaan lattialta, ja katsoi samalla kännykkääänsä ilmestyttä viestiä. "Tuutko tänään meille?" Viesti oli Aarolta, ja Matias näpytteli hyväksyvän viestin ja laittoi kännykkäänsä takaisin taskuunsa. "Matias tule alas." Matiaksen äiti käski alakerrasta vaativaan sävyyn. Matias huokaisi turhautuneena ja laittoi maasta keräämänsä sukat penkille ja laskeutui alakertaan. Matias saapui äitinsä luo, joka tyrkytti hänelle uusia vaatteia, joita hän oli käynyt ostamassa kaupasta. Sovitusten jälkeen Matias pääsi takaisin yläkertaan. Matias kaivoi taskustaan Aaron kuvan, ja katsoi sitä haikeana. Matias katsoi kuvaa tovin, kunnes laittoi sen takaisin taskuunsa, ja jatkoi kesken jäänyttä huoneen siivoustaan.
Aaro keskittyi englannin tehtäviin, kun Aaron kännykkä ilmoitti viestin saapumisesta pitkällä värinällä. Aaro otti puhelimensa esille ja vilkaisi näytölle tullutta ilmoitusta. Matias oli lähettänyt hänelle viestin, jonka Aaro avasi kiireisesti. “Tuu koulun jälkeen kentälle.” Aaro laittoi tyytyväisenä kännykkänsä taskuun ja kirjoitti muistiin matikan läksyt, ja nousi ylös penkiltä. Aaro otti reppunsa maasta ja vilkaisi ulos ikkunasta, ja totesi, että ulkona olisi melko tyyni sää. Pakkastakaan ei oltu ennustettu. Aaro juoksi meluavien nuorten ohi, ja hyppäsi lattialla olleiden pahvilaatikoiden yli. Matias odotti Aaroa urheilukentän laidalla pieni paketti taskussaan. Matias oli viettänyt viime päivänä useamman tunnin kirpputorilla valitsemassa Aarolle lahjaa. Lopulta Matias oli löytänyt sopivan lahjan, ja oli hankkinut pienen rasian lahjaa varten. Urheilukentällä pelasi pieni poikajoukko, joka tuntui välillä olevan liiankin tosissaan pelin tilanteissa. Urheilukenttä, jossa Matias seisoi oli pieni mutta sitäkin paremmin varustelu. Kentällä oli suuri ulkona oleva kuntosali, j useita eri laitteita, missä saattoi kiivetä. Matias katsoi kenttää niin keskittyneesti, että ei huomannut taakseen saapunutta Aaroa. “Moi, sie pyysit mut tänne.” Aaro sanoi varovasti Matiakselle, joka säpsähti ja katsoi Aaroa joka hymyili hänelle. “Ai sinä tulit jo.” Matias totesi, ja otti askeleen lähemmäksi Aaroa. “Monelta sulta loppu koulu?” Aaro kysyi Matiakselta, joka kaivoi takintaskuaan. “Jo yheltä, vaikka päivä tuntuikin ikuisuudelta.” Matias vastasi ja otti esille korupaketin, jota hän oli pitänyt taskussaan. “Mie hankin sulle tällaisen.” Matias sanoi ja antoi rasian Aarolle. Aaron ilme kirkastui, ja hän repi paperin irti, ja katsoi korua haltioituneena. “Tää on tosi hieno.” Aaro sanoi vilpittömästi, ja halasi Matiasta. “Sen korun nimi on taikatalvi.” Matias sanoi, ja silitti Aaron päätä. Mistä kuulit?” Aaro kysyi, ja vilkaisi korua, joka esitti pientä saarta. “Myyjä kertoi minulle sen tarinan, haluutko kuulla?” Matias kysyi, ja katsoi haltioitunutta Aaroa. “Tottakai haluun.” Aaro sanoi, ja laittoi korun taskuunsa. “Tarinan mukaan oli maa, jossa eli haltija, joka halusi hyvää koko maailmalle. Eräänä päivänä kuitenkin maan kuningas lähetti sotilaat vangitsemaan haltijattaren, jotta kuningas ei menettäisi valtaansa. Haltija laitettiin tyrmään, mutta haltija taikoi valtakuntaan ikuisen talven, taikatalven.” Matias kertoi silmät kiiluen, ja Aaro kuunteli tarkkaavaisesti. “Aika jännittävä tarina, mutta miks tää koru tehtiin sen mukaan?” Aaro kysyi, ja potkaisi samalla kevyesti pehmeää lunta, joka pöllähti korkealle ilmaan. “Tarinan mukaan eräällä vesiputouksella, missä oli kova pakkanen, syntyi jäästä tämä koru, ja se muuttui hopeaksi ajan myötä, kunnes se löydettiin.”
Aaro katsoi Matiasta, kunnes yhtäkkiä kaatoi hänet lumihankeen, ja hyppäsi nauraen Matiaksen päälle. “Tässä sie et kuule minua voita, sano minun sanoneen.” Matias sanoi nauraen, ja kaatoi Aaron selällern lumikinokseen. Aaro otti lunta käteensä, ja heitti sen yllättyneen Matiaksen naamaan, joka menetti hetkeksi ylilyöntiasemansa. Aaro käytti tilaisuuden hyväkseen, ja kaatoi Matiaksen selälleen. Mutta koska Aaro oli pienempi kuin Matias, hän menetti nopeasti johtoasemansa, ja huomasi olevansa itse Matiaksen alla maassa, ja sai runsaasti lunta kasvoilleen Matiaksen toimesta. “Kukas nyt on kingi?” Matias nauroi, ja suuteli Aaroa märillä huulillaan. Aaro katsoi vakavoituneena Matiasta. “Me molemmat.”Aaro kuiskasi Matiakselle, ja silitti hänen poskeaan. Matias hymyili Aarolle ja nousi pois Aaron päältä ja Matias antoi Aarolle kätensä. “Tuutko tänään meille yöks. “Matias kysyi Aarolta, joka pyyhki lunta takistaan. “Ai sun luo, en tiiä päästääkö porukat.” Aaro sanoi, ja loi Matiakseen huolestuneen katseen. “Kai ne nyt sinut päästää, huomennahan alkaa viikonloppu.” Matias sanoi, ja tuuppasi Aaroa kevyesti selkään. Ulkona oli alkanut sataa pikkuhiljaa lunta, ja päivä vaihtui pimeään. Kentällä olleet lapset olivat lähteneet jo kotiin, ja valot syttyivät kentän laidoille. Matias vilkaisi Aaroa, joka nosti reppunsa maasta, ja käveli Matiaksen luo. “Mennään meidän kautta, niin voin samalla heittää repun kotiin.” Aaro sanoi, ja otti Matiasta kiinni kädestä. Lumipyry voimistui entisestään, ja taivas oli muuttunut täysin pimeäksi. Aaro käveli Matiaksen kanssa kauempana sijaitsevaan kotiin, ja irrotti kätensä Matiaksen kädestä, kun he saavuttivat Aaron talon. Samassa Pasi ja Saara astuivat ulos, ja he huomasivat tuiskussa seisovat pojat. “Me mennään elokuviin tänä iltana.” Pasi sanoi ja käveli autolleen. Samassa Aaro muisti Matiaksen ehdotuksen. “Voinko mä mennä Matiaksen luokse yöksi.” Aaro kysyi jännittyneenä äidiltään, joka vilkaisi Aaroa. “Voit mennä, mutta muista hyvät käytöstavat, äläkä riehu siellä.” Saara sanoi, ja hymyili Aarolle hyväksyvästi. Matias katsoi tyytyväisenä Aaroa, ja Kiinnitti huomionsa lähtöä tekeviin Pasiin ja Saaraan. Kun auto oli kaartanut pois pihasta, Aaro ja Matias juoksivat ulos takapihan portista Matiaksen talolle. Lumipyry osoitti pientä rauhoittumisen merkkiä, ja suuri aurausauto ajoi Aaron ja Matiaksen ohitse, auraten kulkutietä Matiaksen kotiin. “Meidän vanhemmat ovat kotona, mutta onneksi mun huoneessa on lukko, joten he eivät pääse sisälle.” Matias sanoi, ja loi Aaroon ilkikurisen katseen. “No mitäs me ajattelimme tehdä?” Aaro kysyi Matiakselta hymyilen ja kohotti kulmiaan, josta Matias piti. “Mie haluun näyttää ainakin yhen jutun.” Matias sanoi, ja silitti Aaron päälakea. Aaro näki jo kaukaa Matiaksen vihreän talon, jonka seinät hohtivat uutena. Matiaksen perhe oli käyttänyt suuren summan rahaa talon uudelleen maalaamiseen, eikä laadusta oltu tingitty. Matias aukaisi ulko-oven avaimellaan, ja meni Aaron perässä sisälle. Heitä vastaan löntysti vanha koira, jonka silmät olivat sumeat, ja sen hengitys haisi karmivalta. Matias hoputti hitaan koiran pois, ja käveli keittiöön Aaro perässään. Pöydän päässä istui Matiaksen isä, joka oli uppoutunut laskujen pariin, ja ei tuntunut huomaavan poikia ollenkaan. Matias selvensi kurkkuaan, ja lopulta Matiaksen isä nosti katseensa suuresta paperipinosta. “Ai terve sinä tulit jo, onkos tämä se Aaro?” Matiaksen isä kysyi toinen silmä papereissa. “Kyllä.” Aaro sanoi, ja painoi katseensa maahan, jonka Matias huomasi, ja ohjasi Aaron yläkertaan omaan huoneeseensa. Matiaksen huone oli melkein yhtä siisti kuin Aaronkin, mutta Matiaksella oli paljon suurempi sänky. Matias vilkaisi silmäkulmastaan huonetta tutkivaa Aaroa, ja hiipi tämän taakse. Aaro kuitenkin huomasi hänet, ja suuteli Matiasta, joka oli Matiaksen tarkoitus. “Ehätinpäs ennen sua.” Aaro ilkkui Pettyneen näköiselle Matiakselle. Alhaalta kuului satunnaista keskustelua, ja muista äänistä päätellen joku teki ruokaa keittiössä. “Miten sulla menee täällä?” Aaro kysyi, ja Vilkaisi mitä Matias puuhasi. Matias penkoi työpöytäänsä, ja otti sieltä kirjan, jossa komeili ruotsinkielistä tekstiä. “Haluatko sie opetella vähän ruotsia?” Matias sanoi ja toi pölyisen kirjan Aaron silmien eteen. “En missään nimessä, koulua on jo ihan tarpeeksi, ja jokainen tunti ilman sinua on yhtä tuskaa.” Aaro sanoi ja heitti kirjan Matiaksen kädestä puhtaalle lattialle, ja kiersi kätensä Matiaksen selän ympäri. “No vitsihän se oli, ei kai me nyt oikeesti ruotsia opiskeltas, kun me voidaan tehdä kaikkea muuta.” Matias hymyili, ja nosti Aaron syliinsä, ja heitti hänet sängylleen. Aaron hymyili suurempikokoiselle Matiakselle, ja silitti hänen vatsaansa, ja siirtyi hiljalleen pohkeelle. Aaro loi Matiakseen kysyvän ilmeen, ja sai Matiakselta nopean nyökkäyksen luvaksi jatkaa. Aaro siirsi kätensä Matiaksen etumukselle, joka alkoi käydä nopeasti ahtaaksi housuissa. Samassa Matias muisti, että hänen vanhempansa olivat kotona. “Älä enää, lopeta. Matias kuiskasi Aarolle, joka säikähti ja vetäisi kätensä nopeasti pois. “Mitä nyt?” Aaro kysyi pelästynyt ilme kasvoiltaan, ja tuiotti Matiasta. “Meidän porukat on kotona, ja ei me voida nyt tehdä mitään, odotetaan yötä.” Matias sanoi, ja nousi pois Aaron päältä, ja antoi hänelle nopean suukon nihkeällä otsalle. “Pojat tulkaa syömään jotain.” Matiaksen äiti huusi alakerrasta. Matias aukaisi Aarolle oman huoneensa suuren ja puisen oven, ja johdatti Aaron kapeita portaita pitkin hämärään keittiöön. Matiaksen äiti seisoi pöydän ääressä, ja osoitti pojille pöydän ääressä olevia kahta lautasta, joissa oli voileipiä. Aaro istuutui pöydän ääreen Matiaksen viereen, ja katsoi Matiaksen vanhempia. “Olettekos te pojat samassa koulussa?” Matiaksen isä kysyi, ja laski paperipinon hetkeksi kädestään. “Joo me ollaan samassa koulussa, mutta eri luokilla.” Matias sanoi, ja yritti olla pelkäämättä, sillä Matias oli kertonut hänen vanhempiensa suhtautumisesta homoseksuaaleihin. “Vai niin, Mihinkäs sinä Aaro aiot hakea yläasteen jälkeen?” matiaksen isä jatkoi uteluaan, mutta nosti paperit takaisin nenänsä eteen. “En ole vielä aivan varma, mutta melko varmasti haen lukioon, kysymys on vaan mihin lukioon mä haen. Matiaksen isää vastaus näytti tyydyttävän, ja hän uppoutui täysin papereihinsa. Matias ja Aaro ahmivat leivät nopeasti loppuun, ja juoksivat takaisin yläkertaan, ja Matias Laittoi oven jälleen lukkoon. Ilta oli jo pitkällä, ja lumisade oli jo lakannut, ja taivas oli täysin pilvetön, ja suuri kuu paistoi valoa Matiaksen pimeään huoneeseen aavemaista valoa, ja se maalasi Aaron ja Matiaksen valkoisiksi. “Nyt on täysikuu, tiiätkö mitä se meinaa?” Matias kysyi Aarolta pilke silmäkulmassa, ja tönäisi häntä. “No?” Aaro ihmetteli, ja katsoi Matiasta hymyillen. “Sitä, että minusta tulee ihmis-susi” Matias nousi sängylleen seisomaan, ja alkoi murisemaan leikkimielisesti, ja hyppäsi Aaron eteen. Aaro tarrasi Matiasta lantiosta, ja kaatoi hänet vaivalla maahan. “Mutta minäpä olen susien kesyttäjä.” Aaro nauroi Matiakselle, ja ryömi hänen päälleen, ja saavutti hetkeksi voittoaseman, kunnes voimakkaampi Matias käänsi hänet selälleen. “Nyt taisi ihmissusi voittaa, vai mitä?” Matias kysyi Aarolta ilkikurisesti. Aaro taipui Matiaksen alla, ja suuteli Matiasta intohimoisesti kaulaan, kunnes siirtyi ylöspäin kohti suuta. Matias vastasi suudelmaaan kiihkeästi, ja hän työnsi kätensä Aaron vaatteiden alle, ja hyväili kiihkeästi hänen selkää. “Minä rakastan sinua, todella paljon, siis et oikeesti tiiäkkään kuinka paljon.” Aaro kuiskaili Matiaksen korvaan, ja suuteli Matiasta uudemman kerran, kunnes Matias nosti hänet sängylle, ja rojahti puolittain Aaron päälle, ja Matias jatkoi heidän intohimoista suudelmaa. Samassa Matias kuuli, kuinka joku nousi portaita, ja pian kuului napakka koputus ovessa. Kuin salamaniskusta, Matias nousi pois Aaron päältä, ja meni Avaamaan oven. Aaro itse nousi sängystä, ja otti käteensä maassa lojuneen sarjakuvan. “Mitä nyt, onko jokin vialla?” Matias kysyi äidiltään, joka oli tullut häiritsemään heidän rauhaansa. “Minä toin Aarolle lakanat, kai se vieras-sänky on vielä täällä?” Matiaksen äiti kysyi, ja tunkeutui sisälle huoneeseen. “Täällähän se onkin, Aaro voi nukkua tässä.” Matiaksen äiti sanoi, ja veti valkoisen kaapin takaa pölyisen sängyn, joka oli melkein yhtä huonossa kunnossa kuin Aaron. “Minä laitan lakanat, niin odottakaa hetki.” Matiaksen äiti sanoi, ja otti lakanat esille. “Minä voi tehdä sen, minä olen hyvä siinä.” Aaro sanoi, ja ojensi kätensä, johon Matiaksen äiti antoi lakanat Aarolle hymyillen. “Minun nimeni on muuten heli.” Matiaksen äiti sanoi, ja ojensi Aarolle kätensä. “Minun nimeni on Aaro.” Aaro sanoi, ja kääntyi vierassängyn puoleen, ja levitti ensimmäisenä aluslakanan. Heli vilkaisi tyytyväisenä Aaron toimia, ja poistui ripeästi huoneesta. Aaro valmisteli sängyn nopeasti valmiiksi, ja kääntyi sen jälkeen hymyilevän Matiaksen puoleen. “Mihinkäs me jäätiin?” Aaro kysyi odottavan oloiselta Matiakselta, ja liukui hitaasti hänen viereensä. Matias nosti Aaron hitaasti syliinsä, ja käveli viileän lattian poikki sänkynsä luokse. Ulkoa kuului Auraus-auton sireenien melu, ja keltaiset hälytysvalot valaisivat hetkeksi Matiaksen huoneen, ja Aaro näki Matiaksen totiset kasvot. “Mä välitän susta, ja rakastan sua.” Matias sanoi, ja otti Aaron käden nyrkkiinsä, ja vei sen tyynylle, ja Matias kuuli Aaron tiiviin hengityksen, joka osui pehmeänä häntä kasvoihin. Aaron vihreät silmät kiiluivat onnesta, ja Matias katsoi niihin syvästi ja tulenpalavasti. Aaro kuljetti kättään Matiaksen pohkeella, kunnes kosketti varovasti Matiaksen etumusta. Kovaa etumusta. Matias värähti nautinnosta, ja hyväili kädellään Aaron vatsaa, joka ei ollut liian kova, vaan juuri sopivan pehmeä. Aaro sulki silmänsä, ja mietti heidän ensimmäistä kokeiluaan saunassa, ja halusi tuottaa Matiakselle ikimuistoisen hetken. Matias antoi pitkän suukon Aaron otsalle, ja näykkäisi hänen korvaa huulillaan. Yhtäkkiä alakerrasta kuului kolahdus, ja kummatkin pojat lopettivat toimensa saman tien, ja Aaro hyppäsi omaan sänkyynsä. Kummatkin kuulostelivat, kuka piti melua alakerrassa. Poikien helpotukseksi alhaalta kantautui tassun ääniä, eli Matiaksen koira oli äänen alkuperä. Aaro odotti, jotta koira olisi asettunut, mutta sitten hän tunsi Matiaksen pehmeät kädet selällään, ja Aaro sai tehdä tilaa Aaron sänkyyn könyävälle Matiakselle. “Tuo. meidän koira on hiton ärsyttävä, herättää aina minut keskellä yötä, mokomakin rakki.” Matias jupisi, ja kiersi kätensä Aaron kyljelle. Aaro otti kiinni Matiaksen kädestä, ja kuljetti sen omalle etumukselle. Aaro tunsi, kuinka Matiaksen hengitys kiihtyi, ja hänen kätensä tärisi hieman. “Ei mitään hätää, jos tuntuu pahalta niin ei tehä.” Aaro rauhoitteli Matiasta, jonka hengitys alkoi rauhoittua. Aaro tunsi, kuinka Matias otti housut pois, ja ja painautui kyljellään olevaa Aaroa vasten. Matiaksen keho huokui lämpöä, ja Matias hyväili samalla Aaron etumusta. Aaro tunsi niskassaan Matiaksen hengityksen. Myös Aaro hankkiutui pois housuista, ja nyt kummatkin makasivat kyljellään toistensa vieressä. Samassa Aaro kääntyi Matiakseen päin, ja antoi hänelle hyvin hellän suukon suulle, ja kuljetti kätensä Matiaksen jalkojen väliin. Matias käänsi päänsä takakenoon, ja hänen huuliltaan purkautui värisevä huokaus. Samassa Aaro tunsi, kuinka Matiaksen pulssi alkoi kiihtymään, ja samassa Matias saavutti huippunsa. Aaro katsoi hymyillen raukeaa Matiasta, joka otti lattialta alushousut, ja siisti niihin itsensä ja Aaron käden. “Voitko sä nukkua mun vierellä?” Aaro kysyi väsyneeltä Matiakselta. “Voin mie, koska huoneessani on lukko.” Matias sanoi, ja kääntyi kyljelleen selkä Aaroa päin, ja Aaro ymmärsi eleen. Aaro laittoi kätensä Matiaksen kyljelle, ja painautui Matiasta vasten niin tiiviisti kuin vain pystyi. Tämä yö oli Aarolle ja Matiakselle lämmin ja ikimuistoinen.
Helmikuu alkoi kylmänä, ja lunta oli huomattavan suuri määrä. Edellinen kuukausi oli mennyt Aarolla ja Matiaksella loistavasti, ja ja vielä toistaiseksi kukaan ei tiennyt heidän seurustelustaan. Aaro kulki tyytyväisenä kotiin pitkän koulupäivän jälkeen, mutta se oli mennyt nopeasti Matiaksen läsnäolon vuoksi. Aaro saavutti kotitalonsa oven, ja kaivoi avaimensa esille. Aaro näpräsi oven auki, ja astui sisään vanhalta puulta tuoksuvaan taloon. Aaro heitti kengät jalastaan, ja suunnisti yläkertaan, ja sulki pienen oven perässään. Matias oli tuntia aikaisemmin joutunut lähtemään sukulaisten luokse, ja Matias oli sanonut Aarolle, että hän tulisi jo huomenna takaisin. Aarolle jokainen päivä ilman Matiasta oli tuskaa, mutta onneksi Matiaksen suku oli sen verran pieni, että Matiaksen ei tarvinnut useasti käydä sukulaisilla. Aaro purki reppunsa, ja laittoi tavarat järjestykseen yöpöydällä. Aaro tyhjensi samalla laatikkonsa, ja katseli sisältä löytyviä tavaroita. Laatikossa olivat alushousut, joita Matias ja Aaro olivat käyttäneet siistiytymiseen mökillä, ja siellä oli myös Matiaksen käyttämä kynä, jota hän oli pureskellut tunnin aikana. aaro muisti, kuinka Matias oli antanut kynän Aarolle. Aarolla oli kolme viikkoa sitten kynä kotona, ja koulussa oli tiukka linja puuttuvien tavaroiden suhteen, joten Matias oli antanut hänen oman purukynänsä, jota Aaro nyt säilytti laatikossa. Samassa Aaron kännykkä soi, ja näyttöön ilmestyi Joonan nimi. “Moi tuutko tänää nuokkarille?” Joonan innostunut ääni kysyi, ja koska Aarolla ei ollut muutakaan tekemistä, hän antoi myöntävän vastauksen. “Tuu sinne illemmalla.” Joona sanoi, ja sulki puhelimen. Aaro nosti puhelimen korvaltaan, ja otti Matiaksen kuvan esille laatikosta, ja sanoi hiljaa. “Minä rakastan sua.” Aaro katsoi kuvaa pitkään, kunnes laittoi sen takaisin laatikkoon, ja meni takaisin alakertaan ottamaan jääkaapista edellispäivän pitsan, jonka hän kantoi yläkertaan. Aaro nautti herkullista ja kylmää pitsaa, ja samalla luki ruotsin läksyjä. Monimutkaiset kieliyhtälöt eivät olleet Aaron mieleen, ja Aaro sulki kirjan. Aaro vilkaisi kelloa, ja otti lakkinsa maasta, ja suuntasi alakertaan kuistille. Aaro heitti takin päällensä, ja suuntasi kohti kaukana häämöttävää nuorisotaloa. Matias istui mummonsa luona , ja söi ukin tyrkyttämää suolakalaa, joka maistui karvaalta ja suolaiselta Matiaksen suussa. Matias hörppi kotikaljaa, joka oli hänen edessään, ja se sai hänet voimaan pahoin entistä enemmän. “Jokos meidän Matias on hankkinut itselleen tyttöystävän?” Matias katsoi kysymyksen esittänyttä mummoaan hämmästyneenä. “Een… en minä vielä ole.” Mummo katsoi Matiasta hieman pettyneen oloisena, mutta tarjosi hänelle utelun sijaan lisää kuvottavaa kotikaljaa, joka käänsi Matiaksen sisuskalut ylösalaisin. “En mä taida enää enempää ottaa.” Matias sai sanotuksi, ja nousi vaivihkaa pois pöydästä, ja pakeni ulos kovaan pakkaseen.
Aaro käveli kevyessä lumisateessa kohti nuorisotaloa hitain askelin, ja selasi samalla kännykältään päivän uutisia. Tänään olisi Suomen ja Ruotsin välinen jääkiekko-ottelu, ja Aaro oli varma, että sitä seurattaisiin tarkasti nuorisotalolta. Aaro ei itse ollut jääkiekkoihmisiä, mutta Aaron mielestä oli kiva, jos oma maa voitti suuria pelejä. Aaro kulki pehmeässä lumessa rapistuneelle nuorisotalolle, ja aukaisi sen vanhan ja keltaisen ulko-oven. Aaron nenään tuli välittömästi ummehtunut tuoksu, ja kauempana kuului innokasta huutoa. Joona käveli Aaroa vastaan. “Tuu peremmälle, täällä on jääkiekkomatsi käynnissä.” Joona sanoi, ja tarjosi Aarolle lämmennyttä virvoitusjuomaa pullosta. Aaro otti pienen hörpyn, ja seurasi Joonaa talon peräosaan, ja huuto voimistui mitä lähemmäksi Aaro ja Joona pääsivät. Aaro ei voinut sietää suurta mölyävää porukkaa, ja vetäisi Joonaa hihasta. “Ei minua oikeastaan jääkiekko kiinnosta, mennäänkö pelaamaan mieluummin jotain, vaikka bilistä.” Aaro ehdotti, ja käveli pieneen huoneeseen, jonka keskellä seisoi biljardipöytä. Joona suostui Aaron ehdotukseen, ja otti biljardikepin käteensä, ja valmisteli pallot valmiiksi jo kuluneelle biljardipöydälle. “Aloitatko sinä?” Joona kysyi, ja antoi kepin Aarolle. “Eikun aloita sie, niin minä saan pelistä kiinni, kun en hirveesti tunne tätä peliä.”Aaro sanoi, ja siirtyi liukasta lattiaa pitkin sivummalle pelipöydästä, ja Joona löi heti ensimmäisellä kolme palloa pussiin. “Aika hyvin.” Aaro sanoi, ja asettui paikalleen, ja otti tähtäimeensä keltaisen pallon. Aaro löi voimalla, ja pallo sinkosi suoraan vastapäätä olevaan pussiin, joka sai Aaron tyytyväiseksi. “Ei paha, ei ollenkaan paha.” Joona sanoi, ja löi vuorostaan kaksi palloa suoraan pussiin. “ Ootko muuten kuullut että Matiaksella on joku hehkeä mimmi.” Joona sanoi, ja tähtäsi palloa. Aaron sisällä kuohahti välittömästi suuri mustasukkaisuus ja voimakas viha. “Mitä, en minä ole kuullut, kuka muka?” Aaro sanoi, ja yritti peitellä sisällään vellovaa raivoa. “Joku Mustalahti, kait, en oo kuullu tarpeeksi hyvin.” Joona sanoi, ja jatkoi pallonsa tähtäämistä. Aaro tunsi puolestaan sisällään valtavaa pettymystä ja vihaa. “Kuinka Matias saattoi tehdä tämän minulle. Mehä seurustellaan.” Aaro mietti, ja puristi rystyset valkoisena biljardikeppiä. Huone oli sen verran pimeä, ja Aaron onneksi Joona ei huomannut Aaron elettä, ja jatkoi rauhallisesti peliä. Aaro katsoi biljardipöytää, jonka jälkeen hän laski biljardi-keppinsä maahan ja suuntasi ulos huoneesta. “Minne sinä menet? Meillä on peli kesken.” Joona huusi raivoissaan poistuvalle Aarolle, joka ei tuntenut mitään muuta kuin syvää mustasukkaisuutta ja raivoa. Aaro yritti laittaa takin vetoketjua raivoissaan kiinni, ja riuhtoi sitä liian kovaa, jonka seurauksena takin vetoketju meni rikki, mutta Aaro ei tiedostanut sitä, ja aukaisi oven, ja suuntasi takki auki kotiinsa. Ilta oli jo pimennyt, ja tuuli oli voimistunut. Kevyt pakkanen ja tuuli eivät olleet sopiva yhdistelmä, ja pian Aaro tunsi palelevansa voimakkaasti. Lopulta Aaron tuttu kotitalo ilmestyi näkyviin, ja Aaro kiristi vauhtia, ja pian hän olikin oven luona. Aaro otti kohmeisilla käsillään jääkylmän avaimen taskustaan, ja aukaisi kotioven. Suloinen lämpö tulvi Aaroa vastaan, ja Aaro laski huokaisten takin pois selästään, ja heitti sen maahan. Tuuli voimistui entisestään ulkona, ja pakkanen aleni kovaa vauhtia. Aaro kiipesi vihaisena yläkertaan, ja asettui sängylle makaamaan. “Saatanan idiootti, kuinka se kehtasi tehdä tämän minulle.” Aaro mietti mielessään, ja käänsi päänsä kohti puuseinää, jossa ei ollut ainuttakaan julisteta taikka muuta irtokuvaa. Aaro näki mielessään, kuinka Matias suutelisi tyttöä, ja Aaro irvisti järkyttyneenä ajatukselle, ja hautasi päänsä tutun tuoksuiseen tyynyyn, joka oli pehmeä ja samalla tukeva. Aaro olisi halunnut itkeä, mutta pidätteli vihaisena itkuaan.
Aaro odotti Matiasta pimeällä hautausmaalla, ja hieroi käsiään yhteen kireän pakkasen vuoksi. Matias oli luvannut tulla illalla, sillä hänen kotimatkansa kesti koko iltapäivän. Aaro ei pitänyt hautausmaan synkästä tunnelmasta, ja kireä pakkanen ei helpottanut Aaron tilannetta yhtään enempää. Matias lähestyi hautausmaata kädet taskussa, ja väisti kaupalle päin kääntyvää autoa, josta kuului epämääräistä kiljumista. Lumituisku voimistui entisestään, ja pian Matias näki portilla seisovan Aaron, ja kiristi askeleitaan. Aaro hillitsi vaivalloisesti sisällään myrskyävää vihaa, kun Matias saapui hänen luokseen. “Moro.” Matias sanoi, ja katsoi Aaroa, joka vältteli hänen katsetta. Aaro sinnitteli raivon kanssa, ja vilkaisi tyyneesti Matiasta. “Mitenkäs sulla menee sun tyttöystävän kanssa?” Aaro sai sanottua huultensa välistä. Matias katsoi Aaroa hölmistyneenä, ja yritti katsoa Aaroa silmiin, mutta Aaro painoi katseensa maahan. “Mitä tyttöystävää, ei mulla oo mitään tyttöystävää. Mistä sä niin päättelit?” Matias kysyi ihmeissään Aarolta, joka tunsi pientä helpotusta. “Joona kerto.” Aaro sanoi varautuneesti, ja nosti katseensa Syvälle Matiaksen silmiin. “Hei oikeesti, ei mulla mitään tyttöystävää oo, mistä ihmeestä joona ton keksi?” Matias katsoi Aaroa, joka punastui kovasta pakkasesta huolimatta. “Eihän sulla oikeesti oo?” Aaro kysyi, ja halusi täyden varmuuden asiasta. “Ei oo, mulla on vaan sut, mie rakastan sua.” Matias sanoi Aarolle, ja samassa Aaro takertui Matiaksen rintaa vasten, ja kuiskasi hänelle ääni väristen. “Anna anteeksi, mie luulin tosiaan että sulla on joku tyttö.” Aaro sanoi, ja painautui tiukemmin Matiasta vasten. “Minä olen ikuisesti sinun vierelläsi.” Matias kuiskasi pehmeästi Aaron korvaan, ja katsoi syvälle Aaron vihreisiin silmiin. Aaro katsoi Matiasta liikkumatta, ja painoi hitaan suudelman Matiaksen lämpimille ja pehmeille huulille. Matias otti hellästi kiinni Aaron kädestä, ja puristi sitä pehmeästi. “Täällä alkaa olla kylmä.” Aaro sanoi, ja katsoi Matiasta joka nyökkäsi hänelle vaisusti. Aaro ja Matias kävelivät kadulla kohti Aaron kotia, ja pojat eivät sanoneet kumpikaan mitään matkan aikana. Pian Aaro ja Matias saapuivat Aaron kodin eteen, ja Matias hyvästeli Aaron nopeasti, ja jatkoi matkaa omaan kotiinsa. Aaro katsoi Matiaksen perään, kunnes Matias hävisi nurkan taakse. Aaro jäi kuitenkin pihalle seisomaan, ja mietti äskettäisiä tapahtumia. Sillä välin Matias oli päässyt omaan kotiinsa, ja riisui talvitakkinsa, ja laittoi sen naulakkoon. Matiaksen vanhemmat olivat viettämässä viikonloppua etelässä, joten Matias sai olla ainakin vähän aikaa rauhassa vanhemmiltaan. Aaro seisoi edelleen pihalla, kunnes suuri läheisyyden halu laittoi vauhtia hänen jalkoihinsa, ja Aaro juoksi kohti Matiaksen taloa, ja Aaron silmänurkat kostuivat kyynelistä.
Aaro koputti Matiaksen kotitalon ovea, ja odotti kärsimättömästi, että Matias tulisi avaamaan sen. Lopulta Aaro kuuli lukon vaimean napsahduksen, ja oven hopeanvärinen kahva kääntyi alas, ja Matiaksen kasvot ilmestyivät oviaukkoon. Matias katsoi oviaukon edessä seisovaa Aaroa ihmeissään, ja huomasi hänen poskellaan kyyneleet. “Mitä on tapahtunut?” Matias otti Aaroa kiinni kädestä, ja vetäisi hänet kevyesti sisälle taloon. Aaro katsoi Matiasta hiljaa, kunnes yhtäkkiä rojahti vasten Matiaksen rintaa, ja sanoi itkun sekoittamalla äänellä. “Minä rakastan sua.” Matias katsoi Aaroa ymmärtäväisen näköisenä, ja halasi Aaroa voimakkaasti. Aaro tunsi sydämensä rauhattoman sykkeen, ja halusi erittäin fyysiseen läheisyyteen Matiaksen kanssa. Aaro suuteli Matiasta pehmeästi huulille, ja pian suudelma muuttui himokkaammaksi ja intohimoisemmaksi. Matias hyväili varovaisesti Aaroa selästä, ja siirsi lopulta kätensä Aaron vatsalle. Aaro katsoi Matiasta syvälle hänen silmiin, ja Aaron katse oli täynnä rakkautta ja voimakasta kiintymystä. Matias ujutti kätensä Aaron paidan alle, ja otti lopulta Aaron paidan pois ja viskasi sen mytyssä lattialle. Kummankin rinnassa takoi voimakkaan fyysisen kontaktin tarve, ja nuoren pojan intohimo ja uteliaisuus veivät kumpaakin eteenpäin aivan uuteen nautinnolliseen maailmaan. Aaro hapuili käsillään Matiaksen kevyttä paitaa, ja Aaro sai sen lopulta pois Matiaksen päältä, ja antoi sen pudota lattialle. Matias otti itseään kevyemmän Aaron syliinsä, ja kantoi hänet leveitä portaita pitkin yläkertaan, mutta ei mennytkään omaan huoneeseen, vaan aukaisi pienemmän oven, jonka takaa paljastuivat kapeat portaat talon vintille. Matias vilkaisi vakavanoloista Aaroa, ja kantoi hänet ylös, vaikka kapeat portaat vaikeuttivat kiipeämistä. Matias aukaisi vintin oven, ja tunkkainen ilma ympäröi heidät, joka ei kuitenkaan tuntunut haittaavan poikia ollenkaan. Matias laski Aaron varovasti vintin lattialla olevalle patjalle, ja laski kätensä Aaron rentoutuneelle vatsalle. “Mennäänkö loppuun asti?” Matias kysyi varovasti kuiskaten Aarolta, joka nyökkäsi hänelle varovaisesti, mutta Aaron katse oli täynnä päättäväisyyttä. Matias aukaisi nopeasti Aaron housujen napit, ja riisui Aaron housut, jotka päätyivät kaaressa vintin pölyiseen nurkkaan. Matias taisteli hetken omien housujensa kanssa, kunnes molemmat olivat alasti. Aaro katsoi Matiasta pitkään hänen ruskeisiin silmiin, ja silitti kädellään hänen lyhyitä ja oransseja hiuksia. Kalvakka kuu kohosi taivaan ylle, ja sen valkoinen valo osui vintin pienestä ikkunasta suoraan poikiin, ja sen valkoinen valo maalasi kummatkin aavemaisen harmaiksi. Matias siirtyi Varovaisesti makaamaan Aaron päälle, ja hän asetti lantionsa Aaron jalkojen väliin. Matias kosketti hellästi Aaron kasvoja sormenpäillään, ja suuteli Aaroa pehmeästi hänen huulille. Matias työnsi hitaasti lantiotaan eteenpäin, ja ennenkokematon nautinto iskeytyi hänen jokaiseen ruumiinosaan. Polttava kipu levisi koko Aaron ruumiiseen, ja Aaro tunsi kuolevansa kipuun. “Sattuuks suhu?” Matias kysyi hätääntyneenä, ja teki äkkiliikkeen, joka tuntui Aaron jaloissa saakka. “Ei me voida tehä tätä, siehän kärsit.” Matias sanoi, ja alkoi vetäytyä hitaasti ulos. Aaro tarttui kouristuksenomaisesti Matiasta hartioista, ja veti häntä takaisin itseensä päin. “Kyl mä pystyn tähän.” Aaro kuiskasi hiljaa Matiakselle, ja yritti peitellä kipua. “Entä jos sulle käy jotain?” Matias kysyi huolestuneena, ja katsoi Aaroa tarkkaavaisesti. “Ei mulla oo mitään hätää, mä kyl pystyn tähän.” Aaro sanoi hampaidensa välistä, ja sulki silmänsä. Matias epäröi mutta työnsi lantionsa takaisin Aaroa vasten. Kipu levisi välittömästi takaisin Aaron kehoon, ja hänellä oli vaikeuksia hengittää. Matias kiihdytti yhä enemmän vauhtia, ja hän tunsi suurta mielihyvää lähestyessä huippua. Lopuksi Matias rojahti Aaron viereen, ja kiersi käden Hänen olkansa yli. Aaro tunsi voimakasta jälkikipua, ja yritti olla näyttämättä sitä. Matias kuitenkin huomasi Aaron tuskaisen ilmeen, ja laski kätensä Aaron etumukselle, joka kasvoi Matiaksen käden alla nopeasti. Matias liikutti kättä rytmikkäästi Aaron jalkojen välissä, kunnes Aaro saavutti elämänsä yhden huonoimmista huipusta kehossa vellovan kivun takia.
Aaro heräsi säpsähtäen Matiaksen vierestä, ja pälyili hätäisesti ympärilleen. Lopulta Aaro tajusi olevansa Matiaksen talon vintillä, ja Matias makasi hänen vierellään. Aaro yritti nousta, mutta kova kipu painoi hänet takaisin patjaa vasten. Aaro huohotti hetken liikkumatta, kunnes yritti ravistella Matiaksen hereille. Päivä oli jo pitkällä, ja Ilma oli ulkona peilityyni. Lopulta Matias osoitti heräämisen merkkejä, ja nousi silmät väristen istumaan. Aaro hymyili Matiakselle sisällään vellovasta kivusta huolimatta, ja silitti Matiaksen oranssia tukkaa. Matias laski kätensä Aaron polvelle, ja antoi suukon Aaron otsalle. “Hyvää huomenta.” Aaro kuiskasi Matiakselle, ja nousi ylös, vaikka viiltävä kipu tuntui hänen varpaissaan saakka.
