Olen Liljan kukka2 Hot

Jännitit kaksoisompeleilla uumaani kiinni vaatteen. Käänsit valkoisen hunnun ylösalaisin kasvojeni eteen suojamaan kukkiani. Tanssin ja lauloin ikkunasi alla, se oli kukka tehtäväni ollut alusta asti.

Elin tarkoitustani varten ja olin onnellinen, mutta odottamatta
Yöllinen myrsky kävi kimppuuni ja uuvutti minua koko yön, niin että en enää aamulla jaksanut suoristaa korttani enkä suunnata kukkiani kohti valoa. Yritin nostaa huntujani maan tomusta, mutta en jaksanut sitä tehdä. Valkoiset huntuni makasivat likaisina maassa ja kaikki kukka-voimani olivat menneet taistelussa odottamatonta myrskyä vastaan.

Näit minut aamulla ikkunasta.
Varteni tueksi löit puukeppejä syvälle maahan ja kiedoit naruilla, jotta väsynyt korteni voisi ojentua kohti valoa, mutta ei se mitään auttanut. Ainoa mahdollisuuteni oli jatkaa sinnittelyä, vaikka varteni oli pehmentynyt ja vaatteeni likaantuneet.

Seuraavana yönä myrsky vei puukepit ja narut mennessään.
Varteni meni poikki, eikä minua enää ollut. Olihan se selvää, että myrsky oli tulossa ja että se ei tulisi antamaan periksi, mutta yritit pysyä positiivisena.

Näin kasvosi toiselta puolelta.
Kasvosi olivat sameat, mutta tunnistin piirteesi. Itkit ja katselit keltalehtien putoamista ja vuodenaikojen vaihtumista keinuviin lumi hiutaleisiin asti. Osa kyynelistäsi putosi multaan, kukintoni yläpuolelle. Ne tuntuivat pieniltä neuloilta täällä.

Oli tullut kevät. Luonto heräsi eloon, mutta et surussasi huomannut minua. Et huomannut, että olin ollut pengermällä kokoajan. Toiselta puolelta katselin ja tunsin surusi. Et voinut enää kävellä pengermän ohi. Jäit katsomaan pengermää, joka oli täynnä valkoisia pieniä puhtaita huntuja. Olen liljan kukka, laulan ja tanssin sinulle kauniisti.

Kirjoitettu Tapani Mäkisen tyttären muistoksi.