Olen väsynyt ja voimaton
hidas ja hiljainen
Etkä silti pysy perässäni
Ei minusta saa otetta
Valun otteestasi kuin hiekka
Enkä aio palata
Kynttilän liekki on kaunis katsoa
mutta sen koskeminen polttaa
jos yrität tarttua siihen
se tukahtuu ja sammuu
En ole arvoisesi
Poltan ja juon liikaa
Istun pää alaspäin perintösohvallasi
Sillä, jolla suutelimme ensimmäistä kertaa
Kutsut minua boheemiksi
Viskiä on läikkynyt ruutupaperille
Voi kuinka haluaisinkaan vielä kerran humaltua nahkatakkisi tuoksusta
Jätin kirjeen keittiön pöydälle
Viimeinen kuppi kahvia on sinulle