Viikkoja – ei, kuukausia, Elsa kulutti istumalla kovalla sängyllään ja miettien niin monia asioita samaan aikaan, että lopulta mietteistä tuli pelkkää värikästä höttöä. Eräänä päivänä Elsa havahtui siihen kun hyllyssä vuosikausia könöttänyt kirja kallistui hieman vasemmalle ja mätkähti sitten kyljelleen työntäen koko kirjarivin mukanaan kellalleen. Hän hymähti ja nousi asettelemaan kirjojaan takaisin, mutta jätti työnsä puolitiehen, tuijotti hetken valkeaa seinää ja kysyi itseltään ääneen ”Mitä olen tehnytkään viimeaikoina?”
Vastaus kysymykseen ei suinkaan ollut lista asioista, kuten aamulenkki, kahvittelu ystävän kanssa, matka toiseen kaupunkiin – vastaus oli pelkkä yksinkertaisen lyhyt ”mietiskellyt”. Naurettavinta oli, ettei Elsa todellakaan ollut ajatellut mitään kovin merkittävää, kuten tieteellisiä kysymyksiä. Hän oli ajatellut aivan arkipäiväisiä asioita, kuten mitä Juhla Mokka maksoikaan, tai minkä väriset ruusut olisivat kauneimman näköiset hänen oranssissa vaasissaan keittiönpöydällä.
Kaikki ajattelevat. Ajattelussa ei ole mitään pahaa – päinvastoin. Ajatuksia on lähes mahdotonta välttää. Niitä pulppuaa joka tilanteessa. Mutta Elsa ei tehnyt mitään muuta ajattelun ohella. Hän istui sängylleen, laski kätensä reisilleen ja tuijotti seinää.
Niinpä, Elsa heräsi siihen todellisuuteen, että hän oli eristäytynyt ystävistään, harrastuksistaan, perheestään – oikeastaan kaikki sosiaalinen kanssakäyminen tapahtui Elsan ollessa ostoksilla tai muissa pakollisissa menoissa. Elsa ei ollut naismuistiin käynyt ulkona huvittelemassa. Se oli mahdoton ajatus, ei, ei ja ei.
Jos ajattelu, mietiskely, pohdinta ja asioiden päässä pyörittely oli Elsalle kaikki kaikessa, miksi hän ei jakanut ajatuksiaan kellekään, saattavat nyt miettiä lukijat. Ensinnäkin, suurin osa ajatuksista oli vain kysymyksiä: ”Sopisikohan punainen sohva olohuoneeseen?” Sitten seuraavaksi tulisi toinen, aivan erilainen kysymys, muttei vastauksia. Siksi. Lisäksi, kuten jo sanottu, Elsan ajatukset olivat juuri sellaisia kuin edellisessä esimerkissä. Arkipäiväisiä. Sellaisia, joita pyörii koko ajan aivan normaalien ihmisten päässä. Miksi kukaan haluaisi pohtia jonkun toisen aivan tavallista, ohikiitävää ajatusta?
Elsa päätti alkaa etsimään vastauksia suuriin kysymyksiin. Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen? Ruumis maatuu, elämä loppuu ja ajatukset sammuvat. Elsa ymmärsi, ettei vastaus tyydytä ihmisiä. He haluavat kuulla jotain jännittäväpää, Elsan vastaus ei sammuttaisi heidän janoaan.
Onko avaruus ääretön? Miten mikään voi olla ääretöntä? Elsa ajatteli hetken ja vastasi sitten omiin ajatuksiinsa lyhyen en tiedän.
Suuren ajattelijan ura ei enää tuntunut Elsasta hyvältä. Suuret kysymykset olivat todellakin suuria, ja niiden vastaustenkin täytyi olla valtavia.
Elsa avasi silmänsä ja tajusi taas istuutuneensa sängylle. Miksi ylipäänsä pitää olla mitään, miksei voi vain elää näin, hän mietti ja ennen vastausta omaan ajatukseensa hän mietti jo, kuinka monta kertaa hiuksia kannattaisi pestä viikossa.
