Juutalainen pahoittaa mielensä kun kerron,
että myös ihmiskunnan historia jakautuu
hengellisesti kolmeen eri aikakauteen.
Joakim Fiorelaisen apokalyptisen
historianfilosofian mukaan näitä ovat
Isän valtakunta, Pojan valtakunta
ja Pyhän Hengen valtakunta.
Isän valtakunta tarkoittaa Vanhan
testamentin leimaamaa aikakautta,
jonka keskushenkilöitä ovat vanhukset
ja avioliittoon astuneet ihmiset
ja sitä leimasi pelko ja orjuus.
Kristuksen inkarnaatio käynnisti
Pojan valtakunnan rakentamisen,
jonka keskushenkilöitä ovat
nuoret ja papit ja sitä leimasi usko
ja lapsenomainen kuuliaisuus.
Ilmestyskirjan profetioihin perustuen
Joakim Fiorelainen ennusti,
että ihmiskunnan astuminen
Pyhän Hengen valtakuntaan
alkaa vuoden 1260 jälkeen kun
julistettaisiin ”ikuinen evankeliumi”,
jolloin mm. hengellinen kirkko
syrjäyttäisi ”ulkonaisen”,
kristittyjen aktiivinen elämäntapa
vaihtuisi kontemplatiiviseen,
idän ja lännen kirkot sopisivat riitansa,
juutalaiset kääntyisivät kristinuskoon, sodat
loppuisivat ja vallitsisi universaali rakkaus,
joka ulottuisi maailman loppuun saakka.
Erityisen radikaaliksi Joakim Fiorelaisen
trinitaristisen historianfilosofian teki se,
että hänen mukaansa tämän Pyhän Hengen
aikakauden keskushenkilöitä olisivat lapset
ja selibaatissa elävät munkit, kristikunnassa
siirryttäisiin laajamittaisesti yksityisomistuksesta
alkukristillisen seurakunnan suosimaan
kommunismiin ja katolisen kirkon
hierarkinen rakenne kävisi lähes turhaksi.
