I
Muslimi pahoittaa mielensä kun kerron,
että Jumala on Yksi, mutta toisaalta Kolme:
Isä eli Herra, Poika eli Messias ja Pyhä Henki.
Kristitty pahoittaa mielensä kun sanon,
että Jeesuksiakin oli kolme: Ensimmäinen
on Valon evankeliumin Jehooshua ha -Nosri,
joka saarnasi , että taivasten valtakunta
on tullut lähelle, tehkää parannus.
Tämä Jeesuksen puheiden kokoelma,
joka tunnetaan nimellä Valon evankeliumi,
on kirjoitettu kenties jo Jeesuksen elinaikana,
ehkä vuosina n. 30-33 Anno Domini.
Ihmeitä ensimmäinen Jeesus ei tehnyt,
hän vain saarnasi evankeliumia.
1800-luvun lopulla mm. Berliinin
yliopiston kirkkohistorian professorina
toiminut Adolf von Harnack tiivistää tämän
Jeesuksen evankeliumin neljään aspektiin:
1. Jumala on rakastava Isä.
2.Jokainen ihmissielu on äärettömän arvokas.
3.Jumala kehottaa lähimmäisenrakkauteen
Ja veljeyteen.
4. Jumalan valtakunnan tuleminen kaikkiin
ihmissydämiin on historian päätepiste.
II
Toinen Jeesus on Q- eli Logia-lähteen
Jeesus: ihmeidentekijä ja sananjulistaja ,
joka muutti veden viiniksi Kaanaan häissä ,
käveli Genesaret-järven vetten päällä,
ajoi Magdalan Mariasta ulos
seitsemän perkelettä, paransi sairaita
ja herätti kuolleita Jumalan voimalla.
Toinen Jeesus julisti voimallisesti
taivasten valtakunnan evankeliumia,
mutta hän ei itse koskaan kuollut ristillä,
- aivan kuten kertoo Niko Kazanzakisin
avainromaani Viimeinen Kiusaus.
Toisen Jeesuksen sijaan keskimmäiselle
ristille ristinaulittuiin Simon Kyreneläinen,
kertoo Nag Hammadista, Egyptistä v. 1945
löytynyt koptinkielinen, gnostilainen kirjoitus,
joka tunnetaan nimellä Pietarin ilmestys.
Tämä Toinen Jeesus eli vanhuuteen asti
Ja kuoli luonnollisella tavalla. Vaikka
hänen syntyperäänsä liittyi jotakin
epämääräistä, hän itse tai hänen
seuraajansa eivät koskaan väittäneet,
että hän olisi siinnyt Pyhästä Hengestä.
Logia-lähde periytyy vuosilta n. 36-70.
III
Kolmas Jeesus on synoptikkojen,
Eli: Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan
sekä Johanneksen evankeliumin Jeesus,
jonka elämää ja julistusta tulkitaan teologisesti
ensi kertaa ihmiskunnan historiassa
farisealaisuudesta kristinuskoon kääntyneen
Apostoli Paavalin kirjeissä.
Pyhä maan varhaisessa alkuseurakunnassa ,
josta voidaan käyttää nimitystä “Jeesus-liike”,
suurella osalla oli juutalainen tausta ,
mutta toisaalta joidenkin kohdalla tämä
yhdistyi hellenistiseen sivistykseen.
Paavali, joka kirjoitti kirjeensä kreikaksi
ja selvästi lukee myös Septuagintaa ,
eli kreikankielistä Vanhan testamentin
käännöstä , heprealaisen Raamatun sijaan,
on näiden yhdistelmästä hyvä esimerkki.
Tiedämme, että Paavalin kirjeet ovat
vanhempia kuin synoptiset evankeliumit
ja Johanneksen evankeliumi , ts. juuri ne
ovat varhaisin historiallinen dokumentti
kristinuskosta , mikä herättää kysymyksen:
Lieneekö alun perin Paavalin vaikutusta ,
että Matteuksen evankeliumi (1:23) tulkitsee
kreikankieliseen Septuagintaan nojautuen,
että Jesajan kirjan 7.luvun 14.jakeen
“Neidon” tulee olla koskematon neitsyt?
Vai onko varhaisen kristinuskon opissa
Vapahtajan neitseellisestä sikiämisestä
kenties sittenkin kysymys Persian
Zarathustralaisuuden tai Rooman Mithra-
kultin synkretistisestä vaikutuksesta?
Oli miten oli, oppi Vapahtajan neitseellisestä
sikiämisestä joka tapauksessa integroidaan
sekä varhaisen Jeesus-liikkeen teologiaan
että myös sen pyhien kirjoitusten codexiin.
Paavalin vallankumouksellisin oppi
On kuitenkin tämä: Dogma Jeesuksen
ristinkuolemasta kosmisena sovitusuhrina.
