Käyttäjätunnus:

Salasana:

Liity! Apua

PDF Tulosta Sähköposti
Novellit Romantiikka Mieti sanojasi
QR-Code dieser Seite

Mieti sanojasi Hot

-En päässyt läpi, huokaisin sekoittaessani hajamielisesti maitokahviani.
-No hei, ensi vuonna taas, Ivan sanoi ja hörppäsi kofeiinitonta kahviaan.
-Mutta... sä tiedät, että olen perfektionisti, tuhisin kahviini.
-Tiedän tiedän, mutta ota nyt vähän iisimmin, tässähän olisi otsa ikirypyillä jos tätä alettaisiin puida joka päivä, Ivan sanoi ja alkoi jo tuskastua.
-Et sinä ymmärrä! sanoin niin lujaa, että naapuripöydistä alettiin mulkoilla. En piitannut.
-Sanot joka kerta saman jutun, eikä se vittu auta! huusin ja nousin, nappasin laukkuni ja marssin ulos kahvilasta.
Ja suoraan bussin alle.
Ehdin vain kirkaista, ja lähettää ajatuksen: Rakastan sinua, Ivan, anna anteeksi.

.
.
.

Katsoin Rachelin menoa ja mietin, että kyllä hän leppyisi. Niin hän aina.
-Oikea tulisielu, hymähdin ja kaavailin jo anteeksipyyntöä. Olkoonkin niin että Rachel oli suuttunut tyhjästä, mutta olin silti itsekin tiennyt sanottavani ärsyttävän häntä lisää, ja kaduin sitä koko ajan enemmän.
Jarrujen kirskunta ja korviavihlova kirkaisu sai minut hätkähtämään mietteistäni. Ihmetys, tunnistus ja kauhistus. Se oli Rachel.
Ihmiset alkoivat jo kerääntyä onnettomuuspaikalle; en nähnyt kunnolla kahvilan ikkunasta. Sekunnin sadasosassa olin jo juoksemassa kadulle. Puskin tieni ihmisten läpi, kunnes seisoin kamalan näyn edessä. Rachel... Rachel oli suoraansanottuna... tuusannuuskana, pilalla, mennyttä. Sitä näkyä ei voinut kuvailla kuin sanalla kammottava. Kyynelet puskivat tiensä poskilleni.
-Ei, ei... EI! Rachel, kulta! Ei!
Lankesin polvilleni hänen runnotun ruumiinsa viereen, ja otin hänen kädestään kiinni. Vielä suuttumuksesta lämmin...
-Voi, anna anteeksi rakas, ole kiltti... ei... rakastan sua liikaa... ei...
Tunneilta kuluneen ajan kuluttua poliisi tai sairaanhoitaja, jompikumpi, otti olkapäästäni kiinni.
Se oli viimeinen kerta kun näin hänet.



En nyt sanoisi tätä romanttiseksi, mutta en tiennyt minne muuallekkaan olisin pistänyt. Tämä on ensimmäinen novelli jossa käytän kahta kertojaa, toivottavasti tykkäsitte (edes vähän :).

Ylläpidon palaute

 
Mieti sanojasi 2013-10-28 11:37:57 Alapo80
Arvosana 
 
3.5
Alapo80 Arvostellut: Alapo80    October 28, 2013
#1 Arvostelija  -   Kaikki arvostelut

Hei taas ircci98!

Kategoria nyt ei ole niin justiinsa, kunhan kirjoittaa! :D ...ja kyllä kategoria mielestäni osui oikeaan :D

Kirjoitat: "...ja hörppäsi kofeiinitonta kahviaan.".
Miksi "kahviaan"? Jos hän olisi juonut jonkun muun kahvia, se olisi tarvetta kirjoittaa :D

Kirjoitat: "...eikä se vittu auta! huusin ja nousin, nappasin laukkuni ja marssin ulos kahvilasta.".
Kun käytät huutomerkkiä, on mielestäni tarpeetonta korostaa että on huudettu.
Hieno kohtaus muuten! :D

Kirjoitat: "Ehdin vain kirkaista, ja lähettää ajatuksen:...".
Jäin miettimään millä ajatus lähetettiin? Mielessä toiselle?
Kenties ajatuksen lähettäminen olisi ajattelemista, tai miettimistä.

Lyhyt ja koskettava kuvaus! Hyvä! Erityisen ison käden annan lopulle! Tuo että näki viimeisen kerran, oli huikea ajatus!

Kiitos!

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
00
Report this review
 

Arvostelut

Käyttäjien arvostelu: 1 käyttäjä(ä)

Arvosana 
 
3.0  (1)
Arvostele
Arvosana
Kommentit
    Syötä turvakoodi.
 
 
Mieti sanojasi 2013-10-01 10:59:58 Nenne
Arvosana 
 
3.0
Nenne Arvostellut: Nenne    October 01, 2013
Top 100 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Tarinan idea on ihana ja surullinen, todellisuuteen herättävä - maailma, missä elämme, ei ole pysyvä.

Kaipasin kuitenkin lisää tekstiä, kuvailua ja kohtauksia. Osaat kirjoittaa todella uppoavanlaista tekstiä ja kuvailusi ovat upeita, joten olisi mieluisaa nähdä kirjoittajanlahjojesi kirkuvan tarinastasi ulospäin lukijan silmiin. :)

Oikein mukavaa luettavaa, sain vilunväreet selkääni!

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
10
Report this review
 
Powered by JReviews
 
KIRJOITA   ARVOSTELE    JULKAIS