Hei, oon kokenut vaikka mitä. Sä olit silti se paras kokemus.
Kun sumu täyttää kaupungin tyhjät paikat, voisin juosta luoksesi vain, koska haluan.
Näen rannan ja laiturin ja juoksen. Siihen jään hiljaa seisomaan ja sinua mietin. Et olekaan täällä. Koska et ole enään missään täällä. Meidän luonamme. En voi jakaa enään hyviä enkä huonoja kokemuksia kanssasi. Loikkaan laiturilta rantaveteen ja lähden kahlaamaan. Minun täytyy löytää sinut.
Muistatko kun eksyimme ulkomailla? Muistatko kun lähetin sinulle kirjeen, joka hukkui postissa ja tuli perille vasta pitkän ajan päästä? Muistatko kun sanoit ettet pärjäisi ilman minua? Nyt minun täytyy pärjätä ilman sinua. Miksi teit näin?
‘’Minä suojelen sinua kaikelta’’, kuiskaan kun kyyneleeni tippuvat ja sekoittuvat meri veteen. ‘’Mitä ikinä keksitkin pelätä’’ jatkan. Mutta sinä et pelkää enää mitään, koska
koska et ole enään täällä.
Olet kuollut enkä kestä sitä.