Joskus
kun on oikein hiljaista
saatan kuulla
kuinka metsä ja tuuli
leikkivät keskenään
Kuulen tuulen kikatuksen
kun se kiusoitellen
kosii vuoronperään
jokaista latvusta
Joskus
kun on oikein hiljaista
kuulen kuinka innostunut neulanen
ponkaisee kaikella tahdonvoimallaan
ja suoriutuu kiusoittelijan syliin
puhkoen vauhdin
antaen lemmen energian tasaantua
Joskus
kun on oikein hiljaista
minä olen tuo metsä
ja havuneulanen yhtäaikaa
sillä hiljaisuudessa
rakastan itseäni enemmän