Olen työskennellyt toimittajana eräässä sanomalehdessä nyt noin kolme vuotta, ja olen juuri vastaanottanut mielenkiintoisen, ulkomaille suuntautuvan työtehtävän, joka liittyy läheisesti lehtemme kiinnostuksen kohteisiin. Tehtävänäni on kirjoittaa reportaasi eräässä valtiossa meneillään olevasta kehityskulusta. Kyseisen maan parlamentin johdossa on jo toista kautta johdossa oikeistolainen puolue, joka on saanut ajettua läpi monia radikaalejakin uudistuksia, jotka ovat vaikuttaneet maan yhteiskuntarakenteeseen. Tulen matkustamaan kyseiseen maahan, ja tapaamaan monilla eri aloilla toimivia ihmisiä, kyselemään heidän näkemyksiään, ja tutkimaan, miten uudistukset ovat vaikuttaneet kansalaisten elämään.
Lehtemme on ideologiaa on hankala määritellä vain muutamalla sanalla. Meitä pidetään joskus oikeistolaisina tai konservatiiveina, koska kannatamme vapaata markkinataloutta, ja koska katsomme sen olevan ainoa varteenotettava vaihtoehto. Suhtaudumme myös varsin kriittisesti hyvinvointivaltioon ja tulonsiirtoihin, koska katsomme niiden olevan liiallista holhousta valtion taholta. Tavoitteenamme on myös kyseenalaistaa 'yhteiskunnan' käsite, jota pidämme monin tavoin ongelmallisena. Tältä osin voi näyttää oikeutetulta nimittää meitä oikeistolaisiksi, mutta konservatiiveja emme missään nimessä ole. Pyrimme olemaan monien uudistusmielisten ehdotusten äänitorvena täällä meillä päin, ja olemme hyvin kiinnostuneita juuri tästä maasta ja siellä tapahtuvista muutoksista.
Otin tämän työtehtävän vastaan, koska yhteiskunnalliset ja polittiset kysymykset ovat jo kauan olleet intohimoni. Olen suorittanut toimittajankoulutuksen lisäksi jonkin verran yliopisto-opintoja valtio-opissa, oikeustieteessä, sekä sosiaalitieteissä. Olen seurannut paljon kyseisen maan politiikkaa, ja perehtynyt sen yhteiskunnan kehitykseen, joten minulla on varsin laajat esitiedot. Minun on tarkoitus majoittua erään sikäläisen kollegani luona, ja häneltä tulen saamaan paljon apua käytännön järjestelyissä, ja haastatteluiden saamisessa ja muussa sellaisessa. Kollegani työskentelee erään ideologialtaan vastaavan sanomalehden toimituksessa.
Kyseinen maa on muuttunut muutaman vuoden sisällä hyvin paljon. Viime vuoden helmikuussa maan parlamentti sääti lain poliisilaitosten ja rangaistuslaitosten yksityistämisestä. Yksityistämisjärjestely on tänä vuonna saatu viimein päätökseen. Tällä hetkellä maassa toimii kaksi suurta yritystä, jotka tarjoavat poliisin palveluita. Toinen niistä toimii maan pääkaupungissa, jossa suurin osa maan asukkaista asuu, ja jonne minunkin on tarkoitus matkustaa. Kyseinen yritys omistaa myös kaikki pääkaupunkialueen vankilat, sekä yhden kahdesta suurimmasta vartiointipalveluja tarjoavasta liikkeestä. Toisen suuren vartiointiliikkeen ostamisesta yhtiön on tarkoitus käydä neuvotteluja tämän vuoden puolella. Muualla maassa poliisilaitos sekä rangaistuslaitokset ovat toisen yhtiön hallussa.
Tällaista kehitystä pidän varsin positiivisena, ja olisin halukas näkemään sellaista myös täällä.
Molemmilla yhtiöillä on omat yksityiset poliisikoulunsa, jotka ovat ottaneet käyttöön lukukausimaksut. Poliiseiksi kouluttautuukin paljon varakkaiden perheiden nuoria poikia. Pääkaupunkiseudulla koulutus on mahdollista aloittaa heti asepalveluksen suorittamisen jälkeen, eli aikaisintaan 19-vuotiaana. Pääkaupunkiseudulla toimiva yritys ei palkkaa poliiseiksi lainkaan naisia, toisin kuin muualla maassa toimiva yritys. Tämä seikka on herättänyt jonkin verran keskustelua.
Poliisin valtuuksia on myös jonkin verran laajennettu.
Yksityiset vartiointiliikkeet laillistettiin maassa jo kymmenen vuotta sitten. Useat koulut, kauppakeskukset ja muut julkiset laitokset ovat olleet siitä lähtien niiden vartioitavina. Yksityisten vartiointiliikkeiden määrä on vähentynyt, mutta vartijoiden ja järjestyksenvalvojien määrä sen sijaan on lisääntynyt. Monet yritykset ovat nimittäin yhdistyneet, ja molemmat poliisin palveluita tarjoavat yritykset ovat ostaneet niitä ja liittäneet niitä itseensä. Vartijan ammatti on nykyään varsin suosittu etenkin nuorten opiskelijoiden keskuudessa: siihen ei vaadita pitkää koulutusta, ja palkka on kohtuullinen. Valmistuttuaan monet lopettavat vartijan työt, jolloin taas uusia nuoria tulee tilalle.
Vartijoiden valtuuksia omilla toimialueillaan on myös lisätty. Heille on annettu esimerkiksi laajempi kiinniotto- ja voimakeinojen käyttö-oikeus.
Minulla on itsekin kokemusta vartijan työstä, ja sen vuoksi olen kiinnostunut tästä asiasta. Meillähän vartijan työtä pidetään usein jokseenkin alempiarvoisena, ja vartijat ovat huonosti palkattuja ja huonosti koulutettuja, eivätkä heidän valtuutensa ulotu kovin laajalle. Tässä on tosin meilläkin tapahtumassa posiitivista muutosta.
Maassa on viime vuonna uusittu rangaistusjärjestelmää. Sen lisäksi, että monista eri rikoksista säädettyjä rangaistuksia on kovennettu, on kehitetty varsin kiinnostava, omalaatuinen järjestelmä: kustakin rikoksesta on säädetty eräänlainen ”pistemäärä” joka merkitään rikoksesta tuomitun rikosrekisteriin. Kun henkilö on tuomittu tarpeeksi monista rikoksista, eli kun hänen ”pistemääränsä” on ylittynyt, häneltä evätään vapaaksi pääsyn mahdollisuus, jolloin hän joutuu istumaan loppuikänsä vankilassa. Jo tätä ennen ”pistemäärän” kasvaessa henkilö saattaa saada tietynlaisia rangaistuksia. Esimerkiksi hänen pääsynsä tiettyyn virkaan tai työpaikkaan tai koulutukseen evätään.
Maassa on otettu viime vuonna kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen käyttöön kuolemanrangaistus, mikä on herättänyt ulkomailla keskustelua. Maan parlamentti hyväksyi lain kuolemanrangaistuksesta varsin yksimielisesti. Kuolemantuomion saattaa saada murhasta, raiskauksesta, maanpetoksesta, tiettyjen huumeiden hallussapidosta ja salakuljetuksesta, aseiden hallussapidosta ja salakuljetuksesta, sekä terrorismista. Teloitus pannaan täytäntöön hirttämällä.
Itse en varsinaisesti kannata kuolemanrangaistuksen käyttöönottamista täällä, mutta olen kiinnostunut näkemään, miten maan omat kansalaiset suhtautuvat siihen. Henkilökohtaisesti en pidä sitä pahana ainakaan edellä luetelluista rikoksista. Teloituksen metodia pidän inhimillisempänä kuin esimerkiksi myrkkyruisketta.
Sikäläinen kollegani on luvannut yrittää järjestää minulle tapaamista erään kuolemaantuomitun kanssa, mikä olisi tietysti mainiota, ja paras mahdollinen keino saada jonkinlainen käytännön kosketus rangaistusjärjestelmään.
Kaikki sosiaali- ja terveyspalvelut on yksityistetty. Tulonsiirtoja on vähennetty huomattavasti. Näistä en edes viitsi sanoa mitään, siitä tulisi liikaa asiaa. Olen todella hämmentynyt, mutta positiivisella tavalla. Kuinka on mahdollista, että kaikki käy niin kuin jossakin libertarismin oppikirjassa, en vielä käsitä.
Matkustan heinäkuun alussa, ja viivyn niin kauan kuin on tarpeellista. Kaikki aikani menee nyt matkan valmisteluun ja asioiden järjestelemiseen. Vajaan kahden viikon kuluttua pääsen toden teolla käymään asioihin käsiksi. Tämä on kiehtovinta mitä elämässäni on aikoihin tapahtunut.
