10. Luku
Tekninen osasto oli saanut paikallistettua ääniviestin sijaintipisteen, ja puolessatoista tunnissa, kaksi helikopteria oli matkalla kohteeseen, toisessa kopterissa oli virkavallan erikoisryhmä, jonka tehtävänä oli turvata ja varmistaa alue.
Toisessa puolestaan matkasi Visa Koivu muun ryhmän kanssa, johon kuului kenttätutkimus henkilöitä, sekä sitten Otson ryhmästä Seija ja Uuno, Visa tunsi ylemmyyden tunnetta, johtaessaan operaatiota, tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän sai johtaa näin mittavaa operaatiota.
Nyt hän näyttäisi kaikille, mihin hänestä oli.
Saatuaan Laukan tuoman ääniviestin, Visa oli heittänyt isonvaihteen päälle ja heti kun tekniikka sai selville viestin lähetyspaikan. Helikopterit oli nousseet ilmaan. Utista tuli NH90-kuljetushelikopteri, sekä poliisin oma helikopteri. Parissa kymmenessä minuutissa armeijan kopteri oli päässyt määräpaikan läheisyyteen.
Erikoisosaston miehistö laskeutui maahaan kilometrin päähän kohteesta, josta osasto jatkoi jalkaisin kohteeseen. Poliisiosastonkopteri, sen sijaan odotti sen aikaa, kun alue oli varmistettu.
Tehtävä oli yksinkertainen, erikoisosasto rynnäköisi mökkiin ja ottaisi sen hallintaan. Koivu jakoi käskyjä tiuhaan tahtiin.
– Huomaatteko, näin johdetaan iskuoperaatiota, nopeasti ja tehokkaasti, kehuskeli Visa Seijalle, joka istui Visaa vastapäätä.
Parin minuutin kuluttua tekijä olisi vangittu, tapaus olisi selvä. Koivu näki sielun silmin, kuinka media ylistäisi häntä.
– Kyllä! Pidän tiedotustilaisuuden kello kolmetoista, kyllä tapaus on viittä vaille valmis.
– Pomo hei, radioviesti ykköseltä, lämpökuvaa kohteessa ei ole.
– Mitä hittoa! Sadatteli Visa ääneen. – Huomio ykkönen, huomio!
– Ykkönen kuulee.
– Voitko toistaa?
– Lämpöjälkeä, ei havaittavissa.
Visa kirosi itsekseen, toisten katsoessa Visan reaktiota, jonka kasvojen väri oli vaihtunut kalpeaksi.
– Toimitaan alkuperäisen suunnitelman mukaan, olemme siellä viiden minuutin kuluttua.
Kaikki tiesivät, mitä ykkösen viesti tarkoitti. Ohjaajan ilmoittama arvio piti paikkansa ja kopteri laskeutui, juuri viiden minuutin kuluttua mökin läheisyyteen. Osasto ykkösen johtaja tuli heti vastaan Visaa ja tekemään ilmoitusta, ennen kuin Visa ehti edes aukaista suuta.
– Lämpökameroiden mukaan alueella ei ole elämää.
– Voi helvetin helvetti!!
– Antakaa rynnäkköjoukolle käsky rynnäköidä välittömästi sisään.
– Lähes välittömästi erikoisyksikön miehistä, pari rynnäköi murtajan avulla sisään sellaisella voimalla, että ainoastaan säleet lensivät. Murtajia seurasi neljä miestä, konepistoolit tanassa.
Kalman haju tervehti tulijoita, joille tämä oli liikaa, hätäisimmät kääntyivät ympäri ja polvistuivat äitimaan syleilyyn.
Visa sai tuoksusta oman osan, sillä seurauksella, että tämän vatsa heitti volttia ja aamuinen kaurapuuro, tuli väkisin ulos. Pahimman kaaoksen rauhoituttua, kenttätutkimus henkilöstö, oli saanut suojavarusteet ylle. Koivu oli komentanut muun miehistön etäämmäksi bakteeritartunta vaaran vuoksi.
– Voi saatanan helvetti!
– Miten sen pressitilaisuuden kanssa? Seija kysyi.
– En tiedä, toisaalta ei taida olla paljoa kerrottavaa, toisaalta media on varmasti saanut vihiä tästä operaatiosta. Katsotaan nyt.
– Ota yhteyttä kenttätutkijaan ja pyydä häneltä, alustava arvio tilanteesta, tai sano että soittaa minulle suoraan.
Visa käveli hermostuneena tilanteesta, koko hemmetin operaatio, oli kuin ison budjetin kohtaus Hollywood elokuvasta, ja lopputulos mädäntymispisteessä oleva ruumis, silpoja oli saanut neljännen uhrin. Iltapäivälehdet, repisi asiasta kaiken irti, kissan kokoisin kirjaimin.
Visa tiesi, oli saatava tuloksia varsin pian, tai susiraja kutsuisi
uudelleen.
– Voi helvetin helvetti. – Miten helvetissä joku voi surmata neljä ihmistä, viikon välein, eikä tekijästä mitään havaintoa, muuta kuin korkeitaan kalmantuoksu. Tuskaili Visa
– Ainoastaan siksi että asialla on jokin henkilö tai taho, joka on perillä virkavallan käyttämistä tekniikoista.
Samalla hetkellä soi Visan puhelin.
– Niin?
– Olit pyytänyt ensiarviota asiasta.
– Joo ja mitä pikimmin.
– Minulla on tässä nyt joitakin asioita, lopullinen raportti tulee myöhemmin.
– Niin.
– Uhrin henkilöllisyys on varmistunut Tero Naavaksi, uhrin lompakko on tallessa ja ilmeisesti mitään ei ole viety, niin paitsi uhrin auto. Myös uhrin puhelin oli pöydällä. Mitä uhriin itseensä tulee, niin ruumisnesteet on tulleet läpi ja mädäntymisprosessi on käynnissä, lääkäri ei pysty määrittelemään tarkkaa kuolin ajankohta, mutta arveli sen tapahtuneen, jo aika päiviä sitten, tätä olettamusta tukee myös uhrin nykyinen tila.
– Onko minkäänlaisia viitteitä tapahtumien kulusta?
– Tietyt merkit viittaavat eräänlaiseen sadistiseen toimintaan, mistä voidaan tulkita uhrin ja tekijän leikkineen aikuisenleikkejä, ennen henkilön kuolemaa.
– Kuten aiemmissa tapauksissa, niin tässäkin uhrin sukupuoli elimelle on tehty kirurginen toimenpide.
Visa kuunteli vakava ilme kasvoilla, kenttätutkimus johtajan selontekoa. – Entä onko jotain muuta viitteitä johtolangasta tai vihjeitä.
– Ikävä kyllä ei, tekijä on tehnyt kotiläksynsä oikein ja tietää käytännössä olevat tutkimus menetelmät. Tästä osoituksena tietoinen todisteiden hävittäminen ja peittäminen.
– Millä tavoin?
– Tekopaikan välittömään läheisyyteen on tiputettu tietoisesti monia eri veriryhmiä, niin ihmisten kuin eläinten verta, jolla tekijä peittää mahdollisen veritutkimus johtolangan, myöskään dna testi ei ole tuonut esiin mitään merkittävää, johtuen materiaalin määrästä ja laadusta.
– Kai nyt sentään jotain on? Tutkikaa kaikki mahdolliset mahdottomat seikat.
– Kuten alkuun sanoin, niin lopullinen raportti tulee myöhemmin.
– Hyvä on. sanoi Visa lopuksi, ja sulki puhelimen.
Niilo oli tullut, Visan viereen puhelun aikana, samoin kuin joitakin muita.
– Lienee parasta, että me lähdemme, tekniikanmiehet jäävät vielä jatkamaan omaa työtään.
– Entä se, lehdistötilaisuus? Kysyi Seija uudelleen.
– Niin lehdistö…se pidetään suunnitelman mukaisesti.
Visa mietti syntyjäsyviä, parin tunnin kuluttua, hän joutuisi median riepottelemaksi. Oli pakko keksiä jotain ja pian. Ainoa asia minkä hän voisi kertoa, että uhri oli löydetty ja tunnistettu, mutta jonka nimeä ei voida tutkinnan tässä vaiheessa kertoa, sekä sen, että tekotapa muistuttaa aiempia tapauksia.
Susirajan tuolla puolen oli kaikki niin paljon yksinkertaisempaa, riitti kun kuunteli poroisäntien valitusta ja laski silloin tällöin kadonneita poroja, ja joikhas jänkähällä.
Näyttävän operaation lopputulos, oli kiirinyt ennakkoon asemalle Otson korviin, joka otti välittömästi yhteyttä Ninaan sopiakseen palaverista. Joka järjestyikin yllättävän nopeasti, koska Nina oli melko varma operaation lopputuloksesta.
– Operaatiossa kävi, juuri niin kuin olit sanonut, mutta miten ihmeessä osasit veikata?
– Rikostutkinta muodostuu muutamasta seikasta, vaistosta, tunteesta, faktoista sekä kyvystä ajatella kuin rikoksen tekijä. On hyvä miettiä asiaa tekijän näkökulmasta, ja sitä kautta päästä perille teontekijän mielenmaisemaan.
– Rikoksen tekijä laittoi uhrin ruumis pussiin, miksi? – Siksi, että tekijä tahtoi nopeuttaa kuoleman jälkeistä prosessia, miksi? Siksi, että kuolin ajanmäärittäminen on vaikeampaa. – Hyvin usein, kuten tiedät niin ruumis laitetaan kylmään, tässä tapauksessa tekijä toimi päin vastoin?
– Tekijä jätti uhrin puhelimen pöydälle miksi? miksei ottanut mukaansa?
–Siksi, että se olisi pystytty jäljittämään.
– Kaikki mitä tekijä teki ja jätti, on tietoista toimintaa? Joilla on kaksi tarkoitusta, joko peittää mahdollisia jälkiä, tai jättää jälkiä, jotka johtavat tietoisesti harhaan.
Otso kuunteli tarkkaan Nina selontekoa, ja nyökytteli päätä hieman, kieltämättä Ninan jutuissa oli totuuden siemen.
– Entä tekijä, varmaan kohta kaikki Suomenmaan virkavallan edustajista etsii tekijää, mihin tekijä piiloutuisi ja piiloutuu.
– Siinäpä se onkin. Usein mietitään juuri loogisinta vaihtoehtoa, kun pitäisi antaa tilaa epätodennäköisyydelle. Ei tekijä piiloudu vaan saattaa olla lähempänä kuin arvaammekaan.
– Mitä tuo tarkoittaa?
– Otetaan esimerkki, varastan kourallisen kolikoita, mihin kätkisin ne?
– Varmaan kai muiden kolikoiden joukkoon?
– Juuri niin. – Tekijä on etevä ja taitava, aivan kuin hän tietäisi seuraavan siirtomme.
– Niin.
– Onko sanottu, ettei hän olisi meidän lähellämme koko ajan tavalla tai toisella.
Otso mietti nyt tilannetta. – Voi helvetin helvetti.
– Niinpä niin, sanoinhan että tämä juttu on hankala, ja tässä ei voita kukaan, tulee ainoastaan isoläjä ruumiita, ellei tekijää saada kiinni.
Otso haroi tukkaa epätoivoisena. – Sitähän tässä yritetään koko ajan, huonoin tuloksin.
– Huonoin tuloksin siksi, että virkavalta on takaa-ajaja ja saalis pakenee muutaman askeleen edellä. – Tekijä on ovela, kuten kettu, joka lymyilee kolossa ja tekee iskuja kolosta.
– Siksi tämä kettu on houkuteltava esiin syötin avulla?
– Ai minkä syötin?
– Kuka toimitti ääniviestin?
Otso mietti hetken, ennen kuin vastasi.
– Auvo Huhta, niin mitä hänestä?
– Hän saa toimia syöttinä tekijälle.
– Tuota, nyt en oikein ymmärtänyt.
– Ei se mitään, riittää kun järjestät sen miehen kuulusteluun, jonka minä hoidan yhdessä, vaikka jonkun alaisesi kanssa.
– Mutta, ethän sinä voi toimia kuulustelijana, kun et ole virkasuhteessa.
– Auvo Huhta ei sitä tiedä, eikä kukaan muukaan.
Otso Kontio oli nyt hetken hiljaa, kieltämättä asiassa oli vinhaperä, olkoonkin, että menettely olisi laiton.
– Niin mutta kuulustelu pöytäkirja pitää allekirjoittaa?
– Sen, asian hoitaa sinun alaisesi.
– Tiedätkö?
– Niin?
– Olet sinä kyllä, oikea helvetin badass. – Mutta entä Visa?
– Hänen ei tarvitse tietää mitään, toisekseen luulen, sillä miehellä olevan nyt muutakin ajateltavaa tällä hetkellä, tai hetkinen, oikeastaan, sinä voisit vihjaista hänelle Aira Naavan pankkitietojen tutkimista ja mahdollista tämän kuulemista myös.
– Miksi muuten tekijä lähetti ääniviestin, sillä sehän oli vihje uhrin sijainnista?
– Kieltämättä, se on ainoa asia, mikä hieman ihmetyttää tässä kaikessa, ellei ole sitten niin, että tekijä tahtoikin antaa tietoisesti uhka pelotteen ja merkin itsestään, jollekin taholle. – Olen melko varma, että Auvo Huhta tietää jotain, mitä ei ole kertonut. – Mutta se selviää piakkoin.
– Miksi tekijä kerää falloksia?
– Siihen saattaa olla eräs syy, nimittäin jos kyse on raiskauksesta, niin raiskattu henkilö kostaa tällä tavoin tekijöille, voi myös olla, että tekijä tahtoo viedä miehen ainoan vallan symbolin, nimittäin tämän falloksen.
11.Luku
Visa kuivasi hikikarpaloita otsalta, astuessaan median eteen. Paikalle oli saapunut vajaa parikymmentä median edustajaa.
– No niin, jospa sitten aloitettaisiin, avasi Visa arvokkaasti. –Poliisi sai ääniviestin kello yhdeksän neljäviisi, tekniikka pystyi jäljittämään viestin lähetyksen sijaintipaikan. Poliisi käynnisti pelastusoperaation, kello kymmenen kaksikymmentä, kahdella helikopterilla, saaden virka-apua puolustusvoimilta.
– Virkavalta saapui ääniviestin lähetyksen sijaintipaikalle parikymmentä minuuttia myöhemmin. –Ikävä kyllä liian myöhään, mitään ei ollut enää tehtävissä.
– Kysymyksiä.
– Onko uhri tunnistettu?
– Uhrin henkilöllisyys on tiedossa, mutta tutkinnon tässä vaiheessa ei voida tietoa julkaista.
– Onko teon taustalla yksi ja sama henkilö?
– On syytä uskoa, että teon taustalla yksi ja sama henkilö.
– Miten virkavalta päätyi näin laajamittaiseen operaatioon?
– Päätös operaation toteutumisesta oli monen tekijän summa, päätös syntyi yhteistyössä eri tahojen kanssa. Päätöksen taustalla oli nopea ja tehokas isku kohteeseen, tarkoituksena pelastaa henkilö ja saada tekijä kiinni.
– Onko poliisilla, minkäänlaista johtolankaa tekijästä, teon ja tekojen motiiveista?
– Poliisilla on pari kolme todennäköistä tutkintasuuntaa, joita tutkitaan tässä vaiheessa.
– Tekijä on siis poliisin tiedossa?
– Poliisilla on vahva epäilys tekijästä ja tutkintosuunnista, joihin nyt keskitytään. Tutkinnon tässä vaiheessa ei voida kommentoida asiaa sen tarkemmin.
– Ellei ole muuta, niin tiedotustilaisuus on päättynyt.
Visa ei jäänyt seuraamaan, kuinka median edustajat jäivät keskustelemaan kiivaasti keskenään. ”Helvetin hyeenat” ajatteli Visa marssiessaan käytävää pitkin.
– Sehän meni kohtuullisen hyvin. Olet kehittynyt hieman.
Visa vilkaisi puhujaa, joka oli vihoviimeinen ihminen, jonka hän halusi nähdä.
– Sinä, mitä helvettiä, mistä vitusta sinä siihen.
– Sieltähän, me kaikki on tultu, mikäli sitä et ole tiennyt, mitä taas helvettiin tulee, niin se saa odottaa vielä, jonkin aikaa.
– Sinunhan piti olla...
– Kuollut ja kuopattu, niinkö? – Ikävä kyllä ampuja ei ollut tarpeeksi, taitava, se luoti on muuten edelleen tallessa, asian tekee erikoiseksi, että juttua ei juurikaan tutkittu.
– Mitä ajat, oikein takaa?
– Sinulla on aikamoinen juttu tutkittavana.
– Mitä hittoa se sinulle kuuluu? vai tahtoisitko itse tutkia, vai hyllyttikö ne sinut kokonaan? – Ja mitä hittoa sinä täällä teet?
– Minun, moraalilla on hinta, ja se ei ole ostettavissa, kuten joillakin. – Ei se ole mikään salaisuus, minua on pyydetty konsultoimaan erityyppisistä rikoksista.
– Minä en pidä puhetyylistäsi, mitä oikein vihjaat?
– En kerrassaan mitään, muuten vaikka, sitä ampumisjuttua ei tutkittu, niin se selviää aikanaan, ja jos olet vielä Marketan liukkailla, niin kerro terveisä.
– Painu vittuun!
– En aio mennä sinne, mistä olen tullut. Totesi Nina virnistäen samalla.
– Kuka tuo oli? kysyi Niilo Ikonen
– Pahimman luokan badass, minkä tiedän. – Onko jotain uutta?
– Tuli mieleen pitäisikö Aira Naavan tilitiedot käydä läpi?
– Miksi?
– On syytä olettaa, ettei Naavojen parisuhde ollut aivan kunnossa.
– Kuka sellaista puhunut?
– Jututin Otsoa vähän aikaa sitten.
– Mitä sekään imbesilli tietää.
– Otso Kontio on aika etevä.
– Olet oikeassa, kannattaa tarkistaa,
Visa istui työtuoliin ja huokaisi syvään, kaikki oli mennyt täysin poskelleen, Hän oli saanut siirron suhteiden avulla, ja häneltä odotettiin tuloksia, ja sellaisia ei ollut näköpiirissä, lisäksi Nina ilmestyminen maisemiin, ei tiennyt hyvää. Jotain oli pakko tehdä.
Visa otti puhelun tuttuun numeroon, josta ei kuitenkaan kukaan vastannut. Niinpä oli jätettävä viesti.
– Visa tässä moi, Nina maisemissa edelleen, edellinen projekti epäonnistunut, asialle tehtävä jotain. Ota yhteyttä mahdollisimman pian.
”Tämäkin vielä, se helvetin tunari epäonnistui”
Jokin yhteys uhrien välillä oli pakko olla, miten muuten tekijä olisi osannut lähettää ääniviestin Auvo Huhdalle.
Visa naputteli Seijan puhelin numeron.
– Seija
– Koivu tässä, tulisitko käymään toimistossani.
Hetkeä myöhemmin Seija tuli Visan toimistoon.
– Mitä ajattelet jutusta?
– Aika visainen juttu.
– Miten Otso otti tilanteen, kun juttu siirtyi minulle?
– Ammattimaisesti.
– Aivan. sinähän ohjasit Aira Naavan Kontiolle? Selvisikö siitä mitään mahdollista johtolankaa.
– Ainoastaan se, että heidän parisuhteensa ei ollut täysin kunnossa.
– Onko uhreilla kytköksiä toisiinsa?
– Mahdollisia kytköksiä tutkitaan, toistaiseksi mitään ei ole tullut vastaan.
– Ilmoitus heti, kun jotain ilmaantuu, onko kaikki tutkittu, entä teletiedot?
– Satunnaista teleliikennettä.
– Jatkaa tutkimuksia samaan malliin.
Seijan poistuttua Visa otti puhelun.
– Meidän on hyvä syytä tavata ja mahdollisimman pian. – Kerron tarkemmin sitten kun tapaamme.
12. Luku
Tohtori Julle Vuonne valmistui joka viikkoiseen potilaskierokseen. Potilaspaikkoja Usko ja Toivo hoitokodissa oli 18 sekä pari varapaikkaa, työvuorossa oli aina lääkäri, sekä hoitajat, jotka olivat paikalla ympäri vuorokauden. Hoitokoti Usko ja Toivo oli yksityinen mielenterveys hoitolaitos.
Potilaat tuli pääasiallisesti lähikunnista joko lääkärin lähetteellä tai matalankynnyksen periaatteella suoraan kadulta, hoitojaksot kestivät yleensä muutamasta kuukaudesta, jopa vuosiin.
Hoitokodilla oli erillinen yksikkö akuuteille potilaille, jossa oli kymmenen paikka.
Pääsääntöisesti kierroksen tarkoituksena oli näyttäytyä potilaille, joilla oli eriasteisia oireita, sekä kuulostella potilaiden vointia. Yleensä kierros sujui ongelmitta, ja oli ohi parissa tunnissa, mikäli lääkemuutoksia ei tarvinnut tehdä.
Jullen käyttämät hoitomenetelmät olivat hyvin arvostettuja, joiden keskeisenä teemana oli ihmisenä ihmiselle. Tällaisia hoitomuotoja oli ryhmäistunnot, sekä eri tyyppiset terapiamuodot. Värien, muotojen, musiikin, valokuvien, sekä muiden aktiiviteettien avulla, sen mukaan, kun se oli mahdollista.
Joidenkin potilaiden kohdalla, oli jopa mahdollista ulkoilla. Jotkut pääsivät jopa rajoitetulle lomalle.
Eri siivessä, akuuttiosastolla potilaskäyntejä tehtiin useammin. Hoitohenkilökunta kaikkinensa oli hyvin motivoitunutta ja osaavaa, toki oli ollut monia opiskelijoita harjoittelemassa, joille ala oli ollut liian raskas.
– Miten Jokinen pärjää uuden lääkkeen kanssa?
– Ilmeisen hyvin, ei ole maininnut mitään. Edellisen lääkkeen alasajo onnistui hyvin, parin päivän ajan valitti vieroitusoireista.
– Miten uuden lääkkeen kanssa? Kysyi Julle, Jokiselta.
Jokinen hymyili hieman, suu mutrussa, – Miten ikenet voi?
Jokinen nyökkäsi tyytyväisyyden merkiksi. Hampaat oli jouduttu poistamaan, kun Jokinen kärsi vakavasta hallitsemattomista kouristus kohtauksista, erään tällaisen kouristuksen aikana Jokinen oli purrut melkein kielensä poikki. Ainoastaan hoitajan nopea toiminta, pelasti Jokisen kielen.
Jatketaan lääkitystä samalla tasolla, sekä kartoitetaan mahdollista muita hoitomenetelmiä.
Kaksikko asteli seuraavan huoneeseen, jossa keski-ikäinen nainen kyyhötti keskellä lattiaa, molemmat kädet oli sidottu siteisiin.
– Oli riisunut itsensä alasti ja tyydyttänyt itseään käytävällä, minkä jälkeen vaipunut lattialle, viillellyt itseään, löytämällään terävän pahvin reunalla.
– Potilas kärsii parafiliasta, häntä tulee valvoa tehostetusti, siirretään akuutin osaston puolelle. Arvioidaan lääkityksen nostamista, sekä mahdollista muutosta.
Käytävän päässä, hieman erillään oli vielä yksi huone, joka oli selvästi pienempi ja alkeellisempi kuin muiden.
– Entä Julia, muistaakseni oli ”äitinsä” luona lomalla. Miten hän?
– Edelleen samalainen, ei voi sietää mitään ääniä, eikä hälinää, tahtoo tavata sinut yksin.
– Käyn hänen luonaan iltapäivällä.
Julle vilkaisi kelloa, minkä myös Autere huomasi. – Minä voin tehdä lopun kierroksen ylihoitajan kanssa.
– Ei toki, ei ole tarpeen, minulla on hyvin aikaa.
Kaksikko saapui akuutin osaston puolelle, jossa oli viisi potilasta joista, kaksi oli lepositeissä. Muiden kyyhöttäessä itseensä käpertyen, jokaisella oli sylissään, joko nalle tai pupu.
– Katsotaan Gunillan tilannetta, missä vaiheessa hänet voidaan siirtää toiselle osastolle.
– Miten Erin?
– Tilanne pysynyt ennallaan.
– Jatketaan samaan malliin, – Sania tulee seurata tehostetusti, valmistellaan siirtoa akuutinosaston puollelle. Lisäksi oireita voisi lievittää, ”Sybian istunto” terapialla.
Sybian istuntoterapia oli uusi kokeellinen terapiamuoto, jolla pyrittiin helpottamaan potilaiden levottomuutta, stimuloimalla mielihyvä keskusta, etenkin naispuolisten potilaiden kohdalla Sybian hoitomuodolla, oli havaittu selvää edistymistä.
– Tämä kierros, oli tässä tällä kertaa. Minä käyn vielä Julian luona.
– Selvä juttu, etkö tosiaan tarvitse apua?
– Pärjään kyllä, on paras, kun menen yksin, otan Seresane piikin varmuuden vuoksi mukaani.
Hetkeä myöhemmin Julle istui Julian huoneessa. – Olit ollut lomalla? kuinka se loma oli mennyt?
Hetken aikaa, oli täysin hiljaista.
– Loma meni oikein hyvin tohtori, vastasi Julia tasaisella monotonisella äänellä.
– Mitä äidillesi kuului? Miten hän voi?
– Äiti voi oikein hyvin, hän hymyili koko ajan.
– Miltä se sinusta tuntui?
– Äiti oli iloinen. – Hän hymyili koko ajan.
Julle tarkkaili Julian käytöstä, jonka tila viittasi katononiseen oireisiin.
– Äiti oli iloinen, hän hymyili koko ajan.
Miltä se sinusta tuntui?
– Olin iloinen, kun äiti hymyili koko ajan. Jatkoi Julia tasapaksulla, monotonisella äänensävyllä.
– Teitkö jotain?
Jälleen huoneeseen tuli hiljaisuus.
– Minä tein jotain, minä en muista. Äiti hymyili, ihan koko ajan.
– Tapahtuiko loman aikana jotain?
– Minä kuulin ääniä, minä en muista.
– Millaisia ääniä? Linnun ääniäkö?
– EI, ei linnun! toisenlaisia ääniä, ilkkuvia ääniä. Ne nauroivat, nauroivat. Mitä helvettiä sinä utelet koko ajan!! Kivahti Julia tiukasti.
– Tahdon kuulla, miten loma sujui. siksi tiedustelen.
Jälleen huoneeseen laskeutui täydellinen hiljaisuus.
–Saatanan huora, miksi helvetissä kyselet, ne äänet, kirotut äänet, mistä ne tulee, Lopettakaa!...
– Nuo äänet, nuo kirotut äänet? Mistä ne tulee, minun pääni halkeaa, ja tuo sama nauru, mistä se tulee. HILJAA! että äiti saa nukkua.
– Tapahtuiko loman aikana jotain, josta tahdot kertoa?
– Minä…minä en muista. Oli niin pimeää, minä, minä en muista. Äiti hymyili minulle, vaikka olin tehnyt pahan asian. Hyvin pahan asian, – Minä en muista, Äiti, älä huuda minulle. – Minä, minä en muista, Äiti ei, älä...
Julle seurasi kuinka Julia oli kohottanut kädet päänsä suojaksi... – Äiti ei. Anna minun olla.
– Minä tahtoisin levätä.
– Minä päästään sinut lepäämään, Sanoi Julle ja poistui sitten huoneesta. Palattuaan takaisin työhuoneeseen, Julle saneli raportin potilaan tilasta. Potilaalla akuutti vaihe käsillä, nostetaan lääkitystä, konsultoidaan asiasta eteenpäin.
13. luku
Visa katseli pöydän toisella puolella ollutta miestä, ensisilmäys miehen ulkoiseen olemukseen kertoi miehen kuuluvan parempiosaisten luokkaan, kuin tavallinen duunari.
Mies puolestaan katseli Visan kalpean hintelää olemusta.
– Otit yhteyttä, onko meillä yhteinen ongelma? Visan korvaan särähti ilkeästi sanat yhteinen ongelma. Sillä se antoi viitteen Visan kyvystä selviytyä ikävistä asioista omatoimisesti.
Visa viivytti vastauksen antoa. – Sanotaanko näin, kyse on henkilökohtaisesta ongelmasta, josta saattaa tulla yhteinen ongelma.
Mies maistoi lasista hieman juomaa, Visan tehdessä samoin. – Vai niin, millaisesta ongelmasta mahtaa olla kyse?
– Kuinka paljon olet seurannut mediaa?
– Jonkun verran, pääsääntöisesti kuitenkin talousuutisia, kuin niin? Kysyi Henry Legistum
– Onko viimeaikaiset silpomisuutiset tuttuja?
– Mitä nyt ohi mennen seurattua, kuinka niin?
– On suuri vaara, että esiin nousee, sangen ikäviä ja kiusallisia asioita, jotka koskettavat sinua ja sinun liiketoimiasi.
– Ymmärrän, toisin sanoen, tahdot minun puuttuvan ongelman ratkaisuun.
– Niin.
– Tiedätkö, minulla ja muilla on ollut pitkään tunne siitä, pystytkö hoitamaan asioita ja ongelmien ratkaisua, vai oletko munaton ja selkärangaton miehenkuvatus. – Millainen
ongelma on kyseessä.
– Kuten varmaan olet kuulut niin tutkin kyseistä tapahtuma sarjaa ja nyt on ilmennyt seikkoja, jotka liippaavat läheltä sinun poikaasi, Auvo Huhtaa ja näin ollen mahdollisesti sinua myös.
– Mitä tarkoitat?
– Sanotaanko näin, mitä ajattelet, jos esiin tulee jokin perin ikävää asia, jossa sinun poikasi on ollut osallisena, ja aiempi oikeudenkäynti jäi käsittelemättä, syystä tai toisesta.
– Sellainenko mahdollisuus on olemassa?
– Saattaa tulla eteen.
– Siinä tapauksessa pitäisin huolen, ettei oikeudenkäsittelyä tulisi vieläkään.
– Olisiko jopa mahdollista, että puuttuisit henkilökohtaisesti asiaan. Tai jopa estäisit sen, tavalla tai toisella?
– Siinä tapauksessa toivoisin virkamieheltä oikeanlaista näkemystä ja kykyä hoitaa asia viranomaisten toimesta.
– Ymmärrän, näin ollen katson, että mahdollisuudet hedelmälliseen yhteistyöhön on olemassa, totesi Visa.
– Koska, olemme nyt käsitelleet suuret linjaukset läpi, niin tahtoisin kuulla, millaisia uhkakuvia on mahdollisesti tiedossa?
– Sinun poikasihan opiskeli juristiksi.
– Kyllä mitä siitä?
– Tutkimusten yhteydessä saattaa tulla esiin poikasi ja viiden muun henkilön kytkös, tapahtumaan, joka tapahtui Ruotsin laivalla Helsinki-Tukholma välillä kahdeksan ja puoli vuotta sitten, vallankin kun, juttu silloin ei koskaan edennyt syyteasteelle.
– Tarkoitatko, että juttu voisi putkahtaa esiin uudestaan, sarjamurhaajan myötä.
– Juuri sitä.
– Sinuna pitäisin huolen, ettei kyseistä oikeudenkäyntiä tule, tai jos tulee, niin pitäisin huolen, syytteen raukeamisesta, ja kantaja ei selviä oikeuden käyntiin asti.
– Muuten Nina pyörii kuvioissa mukana.
– Nina, Nina Mäkipääkö?
– Niin, käsittääkseni sen piti olla helppo nakki.
– Valitettava työtapaturma, se tilanne korjataan kyllä.
– Parasta olisi, niin ja Marketta Juntti.
– Mitä siitä.
– Kuuluu olevan suljetulla osastolla, mikä ei ole ollenkaan suotavaa hienolle naiselle, käsittääkseni asialle voidaan tehdä jotain.
– Ottaen huomioon asemasi ja tekosesi, sinulla Visa on aika kovia ehtoja.
– Sanotaanko reilu vaihtokauppa, pari edellä mainittua nimeä, niin sinun ja poikasi ei tarvitse olla huolissaan oikeudenkäynnistä.
Keskusteluun tuli nyt katkos, kun molemmat miettivät tilannetta.
– Hyvä on, sopii, mutta tarvitaan vielä, vakuus, ja se vakuus olet sinä.
14. Luku
Auvo Huhdan kasvoilta paistoi epätoivo ja pelko tulevasta. Auvo oli saanut puhelinsoiton työmaalle saapua kuulusteluun. Yöunet jäivät sinä yönä vähiin, kun Auvo oli miettinyt tulevaa. Hänellä ei ollut asianajajaa käytössä, koska uskoi pärjäävän ilman häntä, ainakin esikuulustelusta.
Auvo saapui täsmällisesti paikalle, jossa oli Seija Simukka vastassa.
– Tätä tietä, olkaa hyvä. Toiset ovat jo paikalla.
Kauhukuva ankeasta kuulusteluhuoneesta. jossa oli massiivinen pöytä, ja sen päällä sijaitseva nauhuri, osoittautui täysin vääräksi, sillä kuulustelu tapahtui Otso Kontion huoneessa.
Auvoa oli vastassa Nina Mäkipää sekä Otso Kontio, jotka esittelivät itsensä saman tien.
– No niin, jospa sitten aloitettaisiin, vai mitä? Pyydän vastaajaa, vastaamaan esitettyihin kysymyksiin lyhyesti ja ytimekkäästi. Totesi Nina asiallisesi ja jatkoi.
– Kuulusteltavalla, on ollut mahdollisuus asianajajan käyttöön, lisäksi kuulusteltavalle on kerrottu kuulustelun kulku. – Myönnättekö tämän?
– Myönnän
Henkilötieto kysymysten jälkeen päästiin varsinaiseen asiaan.
– Miksi ääniviesti tuli sinulle?
– En osaa sanoa.
– Mikä yhteys sinulla oli kuolleeseen uhriin?
Auvo mietti hetken tilannetta, ennen kuin vastasi.
– Sen mitä joskus on käyty metsällä.
– Metsästysseura kaveri siis.
– Me olemme tehneet hieman taustatutkimuksia, asian tiimoilta. – Osaatko kertoa tämän kuvan syntyhetkestä, ja kuvissa olevista henkilöistä. – Tunnetko henkilöitä kuvassa?
Auvo nuolaisi huuliaan ja vääntelehti hieman hermostuneen oloisesti.
– Asioiden salaaminen, ei edistä kuulusteltavan asemaa, millään tavoin.
– Se nyt on sellainen, että olin tulossa jostain ja kuvassa olevat henkilöt, ottivat minut mukaan kuvaan.
Nina seurasi miehen reaktiota, joka oli juuri sellainen, kuin hän oli odottanutkin. Nina oli ottanut toisen kuvan esiin.
– Tunnetko kuvassa olevia henkilöitä?
Auvon otsalle kihosi hiki, kuvassa oli juuri samat henkilöt, kuin edellisessä kuvassa. Voi helvetin helvetti.
– Ei mitään kiirettä, mieti asiaa aivan rauhassa, totesi Nina rauhalliseen sävyyn.
– Minä…en tunne.
– Kirjataan ylös, kuulusteltava ei tunne todistus kappale B- kuvan henkilöitä.
– Lisätään pöytäkirjaan lisäys virkavallan selvitys todistuskappaleiden A ja B taustoista, sekä asian konsultoinnista kuulusteltavalle.
– Tutkimustulosten mukaan todistuskappale B-Kuvassa esiintyvät henkilöt ovat Auvo Huhdan opiskelutovereita kahdeksan ja puolen vuoden takaa. Näin ollen myös todistuskappale A- Kuvassa olevat henkilöt ovat täysin samoja henkilöitä.
– Ettekö edelleenkään tunnista kuvan henkilöitä?
– En!
– Kirjataan lausuntoon ja esitetään kuulusteltavalle seuraava valokuva.
Otso Kontion näyttämä kuva sai Auvo Huhdan romahtamaan.
– Oletko aivan varma, ettet tunne henkilöitä?
Auvo ei pystynyt kunnolla sanomaan yhtään mitään, jonka Nina ja Otso huomasi.
– Kuulustelussa pidetään kymmenen minuutin tauko,
Otso Kontio oli hakenut heille kupin kahvia, Auvokin oli hieman rauhoittunut.
– Jatketaan kuulustelua kello yksitoista kaksitoista.
– Konsultoidaan kuulusteltavaa vapaamuotoisesti. –Mikäli tiedät jotain niin, nyt on viimeinen hetki tuoda se esiin, nimittäin neljä sinun ystävääsi on kuollut, ainoastaan sinä ja se toinen olette enää elossa, on todennäköistä, ettei tekijä lopeta veritekojensarjaa, ennen kuin te kaikki olette kuolleita.
Nina ojensi samalla viimeisen todistuskappaleen, miehen nähtäväksi.
– Kuka nainen on tässä kuvassa teidän kanssanne? Mistä kuva on otettu? Korostan kuvantiedot, saadaan kyllä esiin tarvittaessa, olisi kuitenkin parempi, jos kertoisit itse.
Toimistoon tuli hetkellinen hiljaisuus.
– Minä kieltäydyn vastaamasta esitettyyn kysymyksen ja vaadin saada asianajajan itselleni, seuraavaan kuulusteluun.
– Kuulusteltava kieltäytyy yhteistyöstä ja vaatii seuraavaan kuulusteluun, asianajan paikalle, Mikäli sellainen on tarpeen.
– Määrätään kuulustetavalle pantavalvonta.
– Kuulustelu on päättynyt kello yksitoista neljäkymmentä.
– Hetkinen, minut olisi pitänyt vangita tutkinnonajaksi.
– Tutkintovankeuteen ei ole perusteita.
– Kontio ilmoita Laukalle, pantavalvonnasta ja että asentavat sen.
– Jääkää odottamaan oven ulkopuolelle käytävään, kunnes sinua tullaan hakemaan.
Auvon poistuttua, kaksikko jäi miettimään tilannetta. Etenkin Otsoa asia mietitytti suuresti.
– Olisiko pitänyt painaa enemmän päälle?
– Ei oikeastaan, sillä nythän tilanne on ideaali, sillä jos Auvo olisi tunnustanut tai kertonut jotain, niin hänet olisi pitänyt vangita. Nyt kun on pantavalvonta, niin hän on edelleen syöttinä teon tekijälle, mikäli käy niin että tekijä nappaa hänet, niin meillä on suora jälkiseuranta panta.
– Tuo on kieltämättä ovela veto.
– Toisekseen Auvo pelkää tekijää, sekä jotain muuta.
– Mitä sitten?
– Ei sarjamurhaaja ole ainoa pelon kohde. Nimittäin Auvo tietää kuvientaustat, ja kaikki liittyy jotenkin, kuvassa olevaan naiseen ja siihen mitä on tapahtunut tämän kuvanoton jälkeen.
– No mitä ajattelet?
Nina mietti hetken ja sulki silmät. Kaulassa riippuva koriste tuntui yhtäkkiä lämpöiselle. Otso katseli Ninaa, joka ikään kuin vaipui, jonkin asteiseen transsiin. Täydellistä hiljaisuutta kesti noin viisiminuuttia. Kunnes Nina heräsi todellisuuteen.
– Mikä juttu tuo oikein oli?
– Se on, se on minun oma juttuni. Kysyit mitä ajattelen.
– Luulen tapauksen liittyvän näihin kahteen kuvaan, kuvienhenkilöt tuntevat toisensa, sillä se on lukuvuoden kuva korkeakoulusta, kun taas tämä nainen on sairaanhoito oppilaitoksesta valmistunut.
Otso kuunteli tarkasti ja pani muistiin mitä Nina puhui.
– Kuvissa esiintyvä tyttö kohtaa nämä miehet ja joutuu yön pimeinä tunteina todennäköisesti raiskauksen uhriksi. Laivan päästyä satamaan, tyttö tekee rikosilmoituksen, joka ei mene syytetaso asteelle, siksi kun nuorten kollien isät ”ostavat syyttäjän hiljaiseksi” eli politiikka
Otso hieraisi otsaa.
– No mutta, entä veriteot? – Tekijän henkilöllisyyden pitäisi löytyä suhteellisen helposti.
– Ei välttämättä, sillä tekijä on todella etevä, ja vaikuttaa olevan perillä eri tutkintamenetelmien käytöstä.
Otso pyöritti kynää hermostuneena. – Mitä sitten pitäisi tehdä?
– Tarkistaa kuvatiedoista risteilyn ajankohta, matkustajaluettelosta nimet, sekä tekikö kukaan rikosilmoitusta.
– Uuno ja Elmeri voi tarkistaa sen asian.
– Tapasin muuten Visan, vaikutti hieman hermostuneelle.
– Olikohan se viisasta?
Aika näyttää, oikeastaan voisit laittaa jonkun tarkkailemaan Visan toimia. Sillä siltä mieheltä voi odottaa aivan mitä tahansa.
