1. Luku Hierarkia
Aamu vierähti käyntiin Los Angelesissa. Sen kadut olivat sateesta märkiä aamulla yhdeksän aikaan. Trooppinen sää jatkui silti kesäisenä. Palmut humisivat tuulessa auto teiden varsilla. Tuuli puhalsi mereltä, jossa riehui myrsky. Sen silmä sijaitsi jossain avomerellä. Yhden pakettiauton etupenkeillä istuivat kaksi naista. Toinen oli huomattavasti toista vanhempi.
Iäkkäämpi nainen oli kuusikymmentä vuotias rouva Jacqueline Barbay. Hän jauhoi purukumin palaa suussaan. Hänen päällään oli vaalean sininen samettikangas takki. Jacquelinen reidet kohoilivat tuon tuostakin leveiden tummansinisten farkkujen alla. Hänen korkobuutsinsa paineli kytkintä, jarrua ja kaasua vuorotellen. Hän oli omasta mielestään hyvä kuski. Parempi kuin hänen aviomiehensä Richard.
Jacquelinen vasemmalla puolella istui hänen tyttärensä Silvia Barbay. Jacqueline aavisti tyttärensä pitävän enemmän naisista kuin miehistä. Hän antoi sen Silvialle anteeksi. Sen takia, että äiti sääli tytärtään. Silvian oli eräs häntä nuorempi mies kerran raiskannut katukivetyksellä. Rikos tapahtui yöllä kello kolmen aikaan. Silvia oli poistunut miehen kanssa baarista yhtä matkaa.
Silvia pakotti itsensä pysymään hereillä. Häntä unetti helposti automatkalla. Silti hän aikoi tsempata, koska pian he olivat perillä. Jacqueline antoi hänelle kyydin eräälle farmille. Sieltä, Silvia aikoi noutaa itsellensä uuden koiran pennun. Silvia tarvitsi eläinystävän, koska hän tunsi olonsa yksinäiseksi. Hänen äitinsä tarjosi hänelle kaiken mahdollisen avun eläimen hankinnassa. Jacqueline tarjosi Silvialle rahaakin koiran ostoa varten. Silvia ei huolinut apua äidiltään. Häntä hävetti, sillä hän oli äitiään köyhempi.
He saapuivat kennelin pitäjän kotiovelle varttitunnissa. Mies avasi heille oven oitis. Hän oli ystävällisen kaljupään näköinen rauhallinen asukas. Hän piti kuutta koiraa asunnossaan yhtä aikaa. Onneksi hänen asuntonsa oli melkein toistasataa neliömetriä kooltaan. Muuten hänestä olisi voitu helposti valittaa eläinsuojeluviranomaisille.
Silvia tervehti miestä yhtä ystävällisesti kuin mies häntä. Sitten, mies kutsui naiset asuntoonsa. Hän kertoi heille, ettei heidän tarvinnut riisua kenkiään eteisessä. Silvia ja Jacqueline tottelivat. He seurasivat miestä huoneeseen, jossa heidän tilaamansa pentu odotti.
Koira oli väriltään beigen ja valkoisen värinen. Silvia oli valinnut pennun internet kuvan perusteella. Se oli hänen mielestään pentueen söpöin yksilö. Nähtyään pennun, hän otti sen syliinsä oitis. Silvia sanoi: ”Nyt annan sinulle uuden kodin kaunokaiseni.” Palkaksi hän sai pennulta nuolaisun poskeensa. Jacqueline ja kennelinpitäjä nauroivat yhtä aikaa tapahtumalle.
Mies kysyi: ”Minkä nimen meinaat sille karva kuonollesi antaa?”
”Miten olisi Bella?” Silvia vastasi.
”Minusta nimi kuulostaa sopivalta. Onhan hän hyvin kaunis pentu tosiaan.” Mies sanoi.
”Niin onkin! Ristin hänet Bellaksi.” Silvia iloitsi.
Jacquelinekin iloitsi. Onneksi mies korjasi puhekielensä kutsumalla koiranpentua kaunokaiseksi. Karva kuono särähti naisten korvissa karkealta puheelta. Mies tuijotti heihin kysyvästi. Hän odotti heiltä maksua selvästi. Jacqueline oivalsi sen. Hän alkoi kaivaa kukkaroaan käsilaukustaan. Mies tarttui sikariin pöydän tuhkakupissa. Savukkeesta oli puolet poltettu. Nyt hän sytytti sen uudelleen. Hän alkoi puhaltaa savua kohti olohuoneen avonaista ikkunaa.
Sitten, Jacqueline toi esiin kahdensadan dollarin setelitukon. Hän ojensi neljä viisikymppistä miehen kouraan. Mies laski ne. Hymy levisi hänen kasvoilleen pian sen jälkeen. Naisista mies näytti sammakolta. Kennelinpitäjä sanoi: ”Hyvä on tämä riittääkin maksuksi. Teille annoin hiukan alennusta. Yleensä veloitan kaksisataaviisikymmentä tuosta rodusta.”
Naiset eivät uskoneet häntä. He tahtoivat poistua Bella mukanaan pian. Koiranpentu oli syytön sen omistajan ahneuteen. Mies johdatti heidät ulko-ovelle. Bella vikisi Silvian sylissä. Silvia pelkäsi laskea koiraa maahan. Hän pelkäsi pennun voivan saada tauteja likaisesta lattiasta ja pihasta.
Hän kantoi Bellan pakettiautoon. He istuivat yhdessä etupenkillä. Bella nuoli Silvian kättä. Pentu aneli pelastajan auttavan sitä jotenkin. Silvia tunsi koiran pelon. Hänkin toivoi pian pääsevänsä kotiin. Hän aikoi viedä pennun turvaan. Silvia ja hänen äitinsä olivat ostaneet Bellalle valmiiksi koiran pedinkin. Peti sisälsi pehmeän vaaleanpunaisen tyynyn. Pian pentu saisi käpertyä sen päälle lepäämään.
Silvia siveli kaksi kuukautta vanhan koiran päälakea. Pentu läähätti levottomana automatkan ajan. Vasta heidän tultuaan perille, se alkoi innostua. Silvia nosti pennun autosta ja kantoi sen kotiinsa. Jacqueline seurasi hänen perässään. Bella pissasi heti eteisen matolle ensimmäisen kerran.
Virtsaläikkä jäi tummana maton yläreunaan. Bella kannettiin Silvian huoneeseen. Siellä sen peti sijaitsi Silvian vuoteen vieressä. Bellaa ei toruttu sen sotkiessa mattoja ja lattiaa virtsallaan. Silvia oivalsi levittää sanomalehteä pian Bellan tulon jälkeen. Jacqueline huolehti olohuoneen mattojen ja parketin suojaamisesta.
He sopivat, että Bellaa pidettiin aluksi vain Silvian makuuhuoneessa. Vasta kun koira oppisi sisäsiistiksi, se sai luvan astua muihin tiloihin. Ehdotus oli Jacquelinen. Hän ei suvainnut asunnon piloille menemistä koiran jäljiltä. Hän oli aikoinaan maksanut itsensä kipeäksi saadakseen heille kunnon kodin hankittua. Hän oli maksanut sen työnteollaan ja perintörahoillaan. Jacquelinella oli kaikki hyvin siis. Hän koitti järjestää kaiken hyvin myös ainoalle tyttärelleen.
Silvian vanhemmat olivat eronneet jo monta vuotta sitten. Hänen täytettyään kuusitoista, hänen isänsä ilmoitti hänelle eroavansa Jacquelinesta. Ero satutti Silviaa yhtä paljon kuin hänen äitiään. Jacqueline oli silti vahva nainen. Hän jatkoi työelämässä. Aina siihen asti, kunnes hän siirtyisi eläkkeelle. Siihen oli aikaa vielä muutama vuosi.
Bella viihtyi Silvian sängyllä. Silvia leperteli sille. Bella kellahti selälleen. Koiran tassut osoittivat kohti taivasta Silvian silittäessä sen mahaa. Yhtäkkiä, puhelin soi yöpöydällä. Silvia poimi luurin. Hän vastasi puheluun.
Soittaja oli hänen uusi asiakkaansa. Miesääni vastasi puheluun: ”Hei, tuliko tämä puhelu neiti Silvia Barbaylle?”
”Kyllä, minä olen juuri se henkilö. Mitä asia koskee?” Silvia kysyi.
”Teettekö auton sisäpesuja?”
”Kyllä minä teen niitä, mutta nyt en voi valitettavasti tulla paikalle. Olen sen verran kiireinen.”
”No milloin sinulle sopisi?”
”En osaa sanoa. Voimmeko palata asiaan myöhemmin?”
”No antaa sitten olla.” Mies tuhahti.
Silvia sanoi miehelle pikaisesti näkemiin. Sitten, hän sulki luurin hermostuksissaan. Miehen pettynyt äänensävy kuulosti pahaenteiseltä. Silvia ei ollut aikonut karkottaa asiakasta. Hän ei vaan jaksanut ottaa asiakasta kontolleen. Silvia inhosi autolla ajamista. Hän pelkäsi kolaroivansa kumminkin. Sen takia, hän vältteli koko asiaa jatkuvasti.
Silvia tunsi oman paikkansa hierarkiassa. Hän oli pelkkä siivooja ja auton pesijä. Silti, hänellä oli älykkyyttä ja lahjakkuutta ruveta muuksikin. Häneltä vain puuttui varallisuus kouluttautua lisää joksikin. Hän ja hänen äitinsä olivat käyneet kovaa taistelua paikastaan maailmassa. Hänen äitinsä oli myös ollut ahkera koulussa. Jacquelinelta jäivät yliopisto-opinnot kesken aikoinaan. Se tapahtui hänen tultuaan raskaaksi. Hän luovutti koulunkäynnin kanssa.
Silvian lakimiehen opinnot jäivät myös kesken. Hänen syynsä oli silti erilainen. Hän vain kyllästyi opiskelun vaativuus tasoon ja rahattomuuteensa. Hän väsähti opiskeluun rahapulansa ansiosta. Hänen täytyi työskennellä yhtä aikaa opiskellessaan.
Silvia ehti lukea itsensä oikeustieteen kandidaatiksi. Sen tehtyään, hän palasi entiseen kesätyöpaikkaansa karamellitehtaaseen. Hän pussitti karamelleja kauppaan myytäväksi monta vuotta. Kunnes hän kyllästyi ja jäi työttömäksi.
Silvia poti yksinäisyyttä monta vuotta työttömyys vuosinaan. Hän tapaili naisia, joista kahden kanssa hän seurusteli. Seurustelusuhteet olivat lyhyitä. Silvia imi niistä itseensä kaiken hyvän ja pahan. Hän rakasti naisen ruumista, tuoksua ja herkkyyttä miehiä enemmän. Hän tahtoi viettää loppu elämänsä naisen kanssa. Ensin hänen oli vain löydettävä itsellensä sopiva elämänkumppani.
Hän oli tiennyt homoseksuaalisuudestaan jo teinivuosistaan lähtien. Hänellä oli koulutovereina pelkkiä naisia. Yhdessä he puuhasivat Silvian kanssa kaikkea mahdollista. Hän harrasti seksiä välitunnilla toisen tytön kanssa salaa. Tytöt suutelivat toisiaan koulun pihalla pylvään takana, ettei opettaja nähnyt heitä.
Toisinaan Silviaa myös satutti hänen homoutensa. Hän oli miesten suhteen nirso. Häntä halveksittiinkin sen ansiosta. Silvia sai tarpeekseen pojista jo ennen lukion käymistä. Hän tiesi itsensä tarkasti jo ennen täysi-ikäiseksi tuloaan.
Hän ei tiennyt tapaavansa Annettea etukäteen. He tutustuivat toisiinsa vahingossa. Heidän tuntemansa läheisyys toisiaan kohtaan yllätti heidät kummatkin. Silvia ei osannut odottaa heidän etenevän yhtä nopeasti kuin he etenivät. Heistä tuli oitis rakastajattaria. He jakoivat toistensa kanssa kaiken unelmista painajaisiin. He kävivät kummankin elämän syvällisimmän tutustumisprosessin läpi.
Annetten kauneus ja älykkyys viehättivät Silviaa. Alussa Silvia oli toverilleen jopa kateellinen. Ajan kuluessa, Silvia alkoi suojella rakastettuaan. Hän tahtoi turvata Annetten tulevaisuuden ja samalla omansa. Yhdessä, he viettivät unohtumattomia hetkiä kummankin asunnolla. He lepäsivät vierekkäin vuoteella. He keskustelivat kaikesta, mikä johtaisi heidät kohti valoisampaa tulevaisuutta.
Naiset päätyivät toistensa käsivarsille oitis. He eivät antaneet minkään asettua heidän väliinsä. Silti Annette poti salaa masennusta. Hän pystyi peittämään sen Silvialta taidokkaasti. Annette oli hyvä näyttelijä. Hän näytteli pirteämpää ja onnellisempaa kuin oli todellisuudessa. Hänen romahduksensa ei käynyt ilmi Silvialle, kun vasta asioiden mentyä liian pitkälle.
Annetten kuolema järkytti hänen rakastettuaan pysyvästi. Silvia ei voinut sulattaa tietoa siitä, että hänen valittunsa oli riistänyt itseltään hengen. Annette kuoli barbituraattien yliannostukseen. Silvia tajusi vasta kuoleman jälkeen, että Annettea vaivasi masennus.
2. Luku Uima-allas juhla
Trackersien kartano oli yksi kaupungin upeimmista paikoista. Sen uima-allasosastolla järjestettiin usein juhlia. Juhlien järjestäjä oli kartanon herra John Trackers. Hän omisti myös golf kentän, hevosten raviradan, ravintolan ja huvijahdin. Herttuaksi itseään nimittävä Trackers oli tienannut omaisuutensa voittamalla lotossa ja sukulaisiltaan perimällä. Hän oli luontainen miljonääri. Kaikki ihmettelivät sitä, että miten hän saattoi tuhlata rahojaan.
John ei tosiaan säästellyt kovin tarkkaavaisesti. Se johtui hänen iästään. Neljäkymmentäkaksi vuotiaana hän tapasi pelata biljardia uima-allas baarissaan. Siellä, hänellä oli yksityinen biljardipöytä sekä muutama peliautomaatti. Hän rakasti rahapelejä. Hän uskoi itsellään olevan tuuria niissä onnistumisessa. Oli hän hävinnytkin muutaman kerran. Se ei silti vienyt häneltä pois intoa pelata lisää.
Trackers rakasti myös golfaamista. Siinä hänellä oli yksi ainut vastustaja, ketä hän inhosi. Vastustaja oli nimeltään Nicholas Gulf. Gulf piti huolen siitä, ettei Trackers ollut häntä parempi peluri. Gulf harrasti myös uhkapelejä. Hän oli piloille hemmoteltu hulttiopoika ja perheensä ainut lapsi.
Hulppean omaisuutensa ansiosta, Johnilla oli paljon vauraita ystäviä. Yksi hänen parhaimmista tovereistaan, oli kansanedustaja Thomas Brückler. Thomasin pääsy eduskuntaan toi entiset koulutoverit jälleen lähemmäs toisiaan. Brückler vaimoineen oli kutsuttu Johnin syntymäpäiville. Johnin ystävät ja sukulaiset juhlistivat häntä hänen uima-altaallaan.
Johnin kaunis vaimo Sarah Trackers saapui onnittelemaan miestään uima-altaalle. John istui silloin pöydän ääressä syömässä synttärikakkua. Sarah ojensi hänelle vaaleanpunaisen ruusun, onnittelukortin ja kuohuviini pullon kera. Sarah suuteli intohimoisesti Johnin poskea. Sitten nainen avasi pullon. Kuohuviiniä läiskyi hänen korkokengilleen. Hän kaatoi siitä lasilliset heille kummallekin.
Brückler tuli juhliin, muttei vaimonsa Jessican kanssa. Vaimon sijasta, hänen käsipuolessaan keikkui hänen tyttöystävänsä Candy. Candy oli Brückleriä kaksikymmentä vuotta nuorempi. Pari kuherteli avoimesti. Kaikki saattoivat arvata, että mitä he tekivät kaksistaan ennen ja jälkeen juhlien.
Candyn päällä oli joulun punainen juhlamekko. Sen helma peitti juuri ja juuri hänen treenatut reitensä. Kaikesta saattoi päätellä, että Candy oli ilotyttö. Hän oli puoliksi aasialainen. Hän puhui sujuvaa Amerikan englantia. Hänen kielitaitonsa yllätti muut vieraat positiivisesti. Brücklerin käsi lepäsi hänen tyttöystävänsä kankulla heidän tervehtiessään Johnia ja muita vieraita. Kansanedustajan käsi näytti olevan liimautunut hänen naisystävänsä ihoon.
Altaalle saapui myös yksi kutsumaton vieras. Vieras oli Nicholas Gulf. Nick saapui illan suussa golf kentältä tovereineen pilaamaan Johnin kestit. Ilkivaltainen kolmen miehen seurue kipusi aidan yli uima-altaalle. Sen ympärillä oli ainoastaan Johnin ystäviä ja sukulaisia. Nick sai heidät kauhistumaan teollaan. Hän antoi ylen uima-altaaseen sen reunan yli. Sitten hän näytti nauraen keskisormea Johnille. John oli silloin selin päin kääntyneenä. Hän ei nähnyt vihollisensa loukkaavaa elettä.
Vartijat tulivat häätämään Nickin kavereineen pois uima-allas osastolta. Kolme miestä lensivät ulos kuin leppäkeihäät. Herttua sai kuulla heidän vierailustaan jälkeen päin vartijoilta. Hän tuomitsi oitis Nickin ja tämän apurit. John aikoi nostaa syytteen kotirauhan rikkomisesta. Hän vei jutun oikeuteen. Nickiä oli sakotettava kunnolla. John ei antanut siinä asiassa armoa tekijöille.
Virkavalta puolusti Johnia joka askeleen varrella. Syyte nostettiin Nickiä vastaan. Nick pakotettiin maksamaan Johnille korvausta. Nick kieltäytyi aluksi. Hänen asianajajansa sai Nickin tuomiota lievennettyä jonkun verran. Silti, Nick joutui maksamaan Johnille kolme tuhatta dollaria puhtaana käteen. Rahat otettiin Nickin tililtä kunnianloukkauksena.
Kaikkien mielestä Nick sai ansionsa mukaan. Hän oli kutsumaton vieras Johnin juhlissa. Tyytymätön Nick katosi kuvioista maksettuaan korvauksen. Hänen itsevarmuutensa alkoi rakoilla. Hän oivalsi joutuvansa pulaan huonon käytöksensä ansiosta. Nick alkoi vierastaa ihmisten seuraa. Golfinkin hän jätti pois joksikin aikaa päiväohjelmastaan.
Häntä ei silti hävettänyt. Hän vaan syrjäytyi apatiansa kanssa joksikin aikaa. Korvausten suuruus sai hänet menettämään intonsa ryssiä lisää. Nick ei pitänyt siitä, että maailma koitti antaa hänelle opetuksen. Se vaikutti epäoikeudenmukaiselta lellityn lapsen silmissä.
3. Luku Edesvastuuton hulttiopoika golfaa
Nick sai tarpeekseen suremisesta jossain vaiheessa. Hän aloitti taas golfin peluun. Paluu kentälle oli hänen pakonsa todellisuudesta. Todellisuus vainosi häntä menetetyn maineen ansiosta. Hän piti silti elämästään. Ei hän tullut ajatelleeksikaan itsemurhaa. Hän maksoi mieluummin teoistaan ja jatkoi sähläämistä.
Golf kenttä työllisti useita nuoria tyttöjä ja poikia. Yksi heistä oli Annette Lee. Hän oli toiminut cadina jo muutaman vuoden ajan. Annette oli joutunut Nickin kenttä avustajaksi. Annette piti Nickin miehekkäästä olemuksesta. Tosin kaksimetrien Nick onnistui pelottamaankin häntä. Annette oli itse vain satakuusikymmentä senttiä pitkä ja laiha. Hän oli taistellut anoreksiaa vastaan nuoruudessaan. Tauti jätti pysyvät jäljet tytön mieleen ja ruumiiseen.
Annette sieti ahdistuksensa töissä käydessään. Nick piti hänestä ja hänen hiljaisuudestaan. Niiden ansiosta, hän hyväksyi Annetten cadikseen. Annette seurasi miesten peliä sivustakatsojana. Nick tovereineen pelasivat yleensä yhdeksän reiän kentän läpi. Pelin jälkeen, Nick pyysi Annettea tulemaan heidän kanssa kahvioon. Annette oli otettu tarjouksesta. Hän ei ollut kovin tottunut miesten huomioon.
Nick tarjosi tytölle sitruunasoodan jäillä. Itsellensä hän tilasi olut pullon ja suolapähkinöitä. Pöydän ääressä, Nickin käsi tahtoi koskettaa Annetten reittä. Silti hän ei uskaltautunut. Mies pelkäsi joutuvansa pian uudelleen hankaluuksiin. Hän pidättyi lääppimästä suloista apuriaan.
4. Luku Annette tapaa Silvian
Annette ei kertonut Nickille eikä kenellekään olevansa homoseksuaali. Sen asian hän salasi jopa omilta vanhemmiltaan. Ainoastaan hänen pikkusisarensa tiesi hänen taipumuksestaan. Annette kävi monessa eri homo ravintolassa ja baarissa etsimässä sitä oikeaa. Hän tapasi monia naisia ja ikäisiään tyttöjä. Silti kukaan heistä ei ollut kelvollinen Annettelle.
Annette säilytti riman korkealla parisuhderintamalla. Hän ei voinut kuvitellakaan päästävänsä Nickiä hänen lähelleen. Nick eikä kukaan mies saanut koskea häneen. Annette oli vannoutunut homoseksuaali. Häntä iljetti ajatus seksistä miehen kanssa. Hän unelmoi pelkästään vapaudesta ja rauhasta. Hän näki saavuttamassa ne naisen rinnalla.
Yhtenä iltana, Annette tapasi homojen yökerhossa Silvian. Hän huomasi Silvian seisomassa kaiuttimen vieressä. Annetten silmään pistivät Silvian vaaleanpunaisen violetiksi värjätyt hiukset. Ne olivat sopivasti laineilla Silvian otsan ja päälaen yllä. Silvia näytti nuorisoikonilta Annetten ja monen muun silmissä.
Jokin Silviassa veti Annetten puoleensa. Annette tuli tervehtimään uutta ja mielenkiintoista tyttöä. Silvian aurinkolasit roikkuivat hänen teepaitansa rinnuksesta. Hän tuijotti kohti Annettea hänen saapuessaan.
”Hei minun nimeni on Annette.” Annette sanoi.
”No hei. Mikäs sinut tänne lennätti?”
”Minä tulin tapaamaan sinua. Vaikutit yksinäiseltä. Päätin tulla tervehtimään.”
”Okei. No en minä ole yksin. Kaverini odottaa minua tuolla juomatiskillä.”
”No kelpaisiko sinulle olut, jos minä tarjoan?”
”No voisinhan minä yhden juoda.”
Naiset siirtyivät yhtä matkaa juomatiskille. Sen takana seisoi nuori mies, kuka tarjosi ja myi juomia. Tiskin viereen ilmestyi pian Silvian miespuolinen seuralainen. Poika oli homo neonkeltaisen hihattoman paitansa ja stretch farkkujensa perusteella. Pojalla oli vaaleat hiukset ja korvakoruja molemmissa korvissa. Sitten, hän katsoi Silviaa kysyvästi.
Silvia kääntyi poikaan päin. Hän sanoi: ”Saanen esitellä uuden ystäväni Annetten. Tapasimme äsken tuossa kajarin vieressä.”
”Okei. Mitä aiotte tilata?” Poika kysyi.
”En ole vielä keksinyt. Mitä sinä ajattelit ostaa?”
”No yksi lonkero jäillä kiitos.” Poika vinkkasi tarjoilijalle.
Tarjoilija alkoi oitis tehdä juomaa. Hän kaatoi sen lasiin ja työnsi lasin pojan eteen. Tarjoilija sanoi: ”Kolme ja kaksikymmentä. Saako olla jotain neidille?”
”Minäkin otan kaksi lonkeroa jäillä ja laseihin kiitos!” Annette tokaisi.
Tarjoilija tarjosi heille heidän tilauksensa. Annette ja Silvia menivät kaksistaan pöytään istumaan. Silvian kaveri jäi baaritiskille rupattelemaan baarimikon kanssa. Pöydän ääressä Silvia nojautui Annetteen päin. Hän oli Annettea selvästi vahvempi ruumiinrakenteeltaan. Annette piti Silvian poikamaisuudesta. Silvian käsivarret näyttivät hoikilta ja lihaksikkailta. Annette saattoi kuvitella Silvian olevan kesäisin rantaleijona.
Naiset istuivat liimautuneina toistensa kylkeen. Annetten naisellisuus kiehtoi Silviaa. Silvia nautti uuden ystävänsä eau de toiletten aromista. Annette tuoksui sitrushedelmiltä. He katsoivat edessään olevaa televisioruutua. Siinä pyörivä musiikkivideo sopi yhteen kaiuttimesta kuuluvan musiikin kanssa. Silvia otti siemauksen lasistaan pillin kautta. Annette katsoi sivusta hänen nielaistessaan.
Annette kysyi: ”Oletko sinä varattu vaiko sinkku?”
”No oikeasti olen sinkku. Tuo poika baaritiskillä keltaisessa paidassa on minun vanha luokkatoveri. Hän on homo eikä perusta naisista siinä mielessä.”
”Ymmärrän. Entä sinä? Pidätkö enemmän naisista vaiko miehistä?”
”Minä pidän kyllä naisista selvästi enemmän.”
Silvian vastaus miellytti Annettea. Silvia soi hänelle hymynkin vastattuaan. Annette hymyili takaisin. Hänen oli vaikeaa erottaa Silvian silmien väriä hämärässä. Silvian silmät näyttivät tummanvihreiltä. Oikeasti ne olivatkin vihreät väriltään. Annetten ruskeat silmät näyttivät pehmeiltä Silvian mielestä. Hän toivoi heidän tutustuvan paremmin.
Silvian lämminsydämisyys syttyi helposti Annetteenkin. Heistä saattoi tulla enemmänkin kuin pelkkiä ystäviä. He molemmat toivoivat suudelmaa jo alusta alkaen. Silvia teki aloitteen. Hän tarttui Annetten käteen, joka lepäsi sohvalla. Oikeastaan Annette toivoi Silvian tekevän juuri sen eleen. Siitä hetkestä, heidän välilleen syttyi rakkaus. He tilasivat ensimmäisten drinkkien jälkeen vielä toiset. Sitten, he jakoivat ensisuudelman tanssilattialla. Illan päätteeksi, he poistuivat baarista käsikkäin.
Kenelläkään ulkopuolisella ei ollut epäilystäkään siitä, että olivatko he pariskunta. Naiset menivät Silvian asunnolle. Siellä ei ollut ketään kotona. Silvian äiti oli silloin heidän kesämökillään. Hän oli mennyt sinne yksinään pariksi päiväksi. Silvia hoiti kaikki kotiaskareet yksinään.
Naiset istahtivat sohvalle. He joivat punaviiniä ja keskustelivat. He tulivat tutuiksi sen illan aikana melko hyvin. Silvia solmi kätensä Annetten sormien lomaan. Heistä tuli ylimmät ystävykset. Myöhemmin illalla, Annette asettui Silvian viereen makuulle. He nukahtivat sohvalle sylikkäin. He eivät harrastaneet seksiä ensitapaamisellaan. He uskoivat hitaaseen etenemiseen kaikkein mieluiten.
5. Luku Hurvitteleva kansanedustaja
Thomas Brückler tuli valituksi kansanedustajaksi sattumalta. Hänet valittiin esivaaleissa kokoomuspuolueen toiseksi suosituimmaksi ehdokkaaksi. Lopullisen vaalin hän voitti täpärästi. Hänen voittonsa oli vastustajan sairaskohtauksen ansiota. Tuleva voittaja Mark Andrew joutui sairaalaan. Hänen uransa tyssäsi ainakin pariksi vuodeksi. Siten Thomasista tuli kokoomuspuolueen vaaliehdokas tulevalle presidentin kaudelle.
Puoliksi saksalainen Brückler oli syntyjään teksasilainen. Hänen voittoaan kannustivat hänen ystäviensä lisäksi hänen veljensä ja kaksoissisarensa. Ulkoisesti Thomasilla ei ollut muita heikkouksia uskottomuuden lisäksi. Hän osasi kyllä satuttaa rakastajattariaan. Naiset kiintyivät häneen toden teolla. Thomasilla oli elämänsä aikana satoja rakastajattaria. Hän vaihtoi heitä yhtä usein, kun hän vaihtoi sukkiaan.
Mikä pahinta, hän oli suhteessa monen kanssa yhtä aikaa. Hän ei kertonut heille tietoja muista rakastajattaristaan. Thomas piti naiset taitavasti erillään toisistaan. Hänen viidenkymmenen ikäinen miehuutensa vaati useita eri rakastajattaria kerrallaan. Naisten lukumäärän kautta, hän tunsi toteutuvansa paremmin miehenä.
Toisia rakastajattariaan hän suosi enemmän kuin muita. Esimerkiksi Candy oli yksi Thomasin lempilapsista. Nuori thaimaalainen kaunotar viihtyi hyvin upporikkaan namupapan huvipurrella. Thomas kattoi kaikki Candyn elinkustannukset. Vastalahjaksi kaksikymmentäviisivuotias ilotyttö antoi hänelle villiä seksiä. Thomas piti seksistä. Hän toivoi sen kestävän pitkään. Candy totteli hänen toiveitaan sopivan kuuliaisesti.
Heidän yhteinen hupinsa kesti kuusi kuukautta. Sen jälkeen, Thomas kyllästyi. Hän valitsi uuden ilotytön puolisokseen. Nainen oli tällä kertaa vietnamilainen. Thomas ikävöi Candya heidän eronsa jälkeen. Hän olisi toivonut ystävyyttä heidän välilleen, mutta Candy kieltäytyi. Menetettyään sponsorinsa, Candy palasi takaisin kadulle. Sieltä, hän toivoi löytävänsä uusia asiakkaita. Thomas ei palannut koskaan etsimään häntä sieltä enää.
Vietnamilaisen tytön nimi oli Hong Hanh. Nimi tarkoitti vaaleanpunaista aprikoosin kukkaa. Thomas piti tytöstä ja hänen nimestään. Heidän tavatessaan, Hong Hanhin hiuskoristeessa oli vaaleanpunainen sifonkinen kukkanen. Sen väri sopi hyvin yhteen hänen mustien hiustensa kanssa. Hong Hanh oli vasta kahdeksantoista vuotias silloin. Tytön nuoruus ja muhkea povi nostattivat vanhan miehen himot.
Thomasilla oli kotonaan myös vaimo ja esikouluikäinen tytär. Vaimo Karen puursi ahkerasti kaikki päivät kotitöitä tehden. Hän hoiti myös kirjanpitoa heidän luksusasuntonsa kuluista. Heillä työskenteli kaksi palvelijaa, joista toinen oli lastenhoitaja. Karen ei aina ehtinyt laittaa ruokaa tyttärelleen lapsen tultua koulusta kotiin. Lastenhoitaja huolehti pikku Catherinen aterioiden valmistuksesta.
Karen oli usein puhki päivän päätteeksi. Häntä eivät lämmittäneet miehensä hyväilyt öisin vuoteessa. Sen takia Thomas turvautui Hong Hanhin apuun seksin nälässään. Karen huomasi Thomasin halukkuuden vähenevän petipuuhissa. Hän arveli miehellä olevan toinen rakastajatar. Karenin kysyessä asiasta Thomasilta, mies antoi hänelle kieltävän vastauksen.
Karenia ällötti ajatus Thomasin suhteesta toisen naisen kanssa. Silti Karen ei uskaltanut ryhtyä avioero puuhiin. Hän roikkui Thomasissa taloudellisista syistä. Heidän tyttärensä kuului saada varttua molempien vanhempiensa kanssa. Siinä asiassa Karen uskoikin olevansa oikeassa. Catherine oli Karenille kaikki kaikessa.
Karen huomasi pian miehensä poissaolot öisin. Hän arvasi silloin Thomasin rakastelevan jotain toista naista. Kylmät väreet nousivat pitkin Karenin selkää. Häntä puistatti. Hän tunsi inhoa ja mustasukkaisuutta miestään ja tämän rakastajatarta kohtaan. Karen nukkui yksinään heidän parisängyssään aina aamuun asti. Thomas saapui kotiin vasta myöhään aamupäivällä. Hänen tulonsa asettui samaan aikaan, kun Karen oli ulkona keinuttamassa Catherinea.
Siten tytön vanhemmat eivät nähneetkään toisiaan. Karen ei myöskään soittanut Thomasille. Hän päätti osoittaa Thomasille, että hän oli yhdentekevä vätys. Thomasilla oli velvollisuus huolehtia Catherinesta siinä missä hänenkin täytyi. Karen ei edes unelmoinut yksinhuoltajuudesta. Hänen suppea varallisuutensa ei sallinut hänelle edes oikeutta omia lastaan.
Hyvän äidin rooliin kuului Karenin huoli. Hän oli aidosti huolissaan Catherinen hyvinvoinnista. Hän pelkäsi heidän ongelmiensa Thomasin kanssa satuttavan viatonta lasta. Thomas oli myös Catherinesta huolissaan. Hän koitti osoittaa välittämistään lahjomalla Catherinea puolelleen. Hän soi tyttärelleen kaiken materiaalisen avun. Catherine otti isänsä lahjat vastaan ilomielin.
6. Luku Teatteri-ilta
Silvia ja Annette alkoivat tapailla toisiaan. Heidän kotinsa sijaitsivat vierekkäin, saman kadun varrella. He näkivät toisensa päivittäin ulkona. Ensitapaamisen jälkeen, Silvia tuli Annetten luokse kylään. Silloin, heidän intiimi kosketuksensa lisääntyi. Heidän suuteluaan seurasi rakastelu. Naiset heittäytyivät toistensa päälle. He antautuivat täysin toisilleen jakaessaan nautintoa.
Heidän välinen suloisuutensa viehätti heitä kumpaakin. Heille rakkaus oli herkkää ja kaunista aivan kuin puhjennut kukkanen. Annette lupautui Silvialle heidän toisen kerran rakastellessaan. He solmivat liiton yhden kiihkeän yön aikana. Se perustui luottamukseen. He keskustelivat naimisiin menostakin, mutta se ei merkinnyt heille yhtä paljon kuin nykyhetki.
He molemmat kaipasivat seurustelua, joka toisi heille turvaa. He nauttivat yhteiselosta täysin siemauksin. Yön jälkeen, he söivät yhdessä aamiaista keittiössä. Auringon säteet valaisivat huoneen paistamalla sisään ikkunasta. Annette silmäili naisystäväänsä kahvikupin reunan takaa. Hän joi kupistaan melkein puolet.
Silviakin tuijotti Annettea. Hän puheli samalla siitä, että mitä hän aikoi tehdä seuraavalla viikolla. Heille yhteinen sunnuntai aamu sisälsi täynnä toivoa ja rakkautta. Annette ihmetteli silti Silvian mielentilan vaihtelua. Hän näki merkkejä Silviassa masennuksesta tai jostain traumasta. Annette ei uskaltanut ottaa asiaa puheeksi. Hän pelkäsi tärvelevänsä yhteisen hetken loukkaamalla Silviaa.
Silvia ei nähnyt Annetten tarkkailevan häntä sivusilmällä. Hän kuvitteli osaavansa peittää masennuksensa. Sitä hän oli potenut jo lapsesta saakka. Kenties hän oli perinyt taipumuksen alakuloisuuteen isältään. Hänen isänsä oli skitsofreenikko. Silvia ei ollut ikinä syönyt mielialalääkkeitä. Hän uskoikin tulevansa paremmin toimeen ilman lääkitystä. Hän oli lukenut, että masennuslääkkeet vain turvottivat ihmistä. Hän pelkäsi lihomista kuollakseen.
Silvia oli aina ihannoinut laihuutta lapsesta saakka. Hän oli potenut anoreksiaa kaksitoista vuotiaasta neljätoista vuotiaaseeni asti. Hän aloitti kasvissyönnin yhdeksän vuotiaana. Silvia vihasi eläinten tappamista ruuaksi ja turkisten takia. Hän reagoi herkästi eläinrääkkäykseen ja kaikkeen iljettävään.
Kolmannella tapaamiskerrallaan, naiset päättivät mennä teatteriin. Silvia oli havainnut lehdessä ilmoituksen uudesta esityksestä. Hän ehdotti Annettelle sinne menoa. Hän tarjosi Annettelle ilmaisen sisäänpääsyn teatteriin. Silvia sai heille molemmille liput ilmaiseksi. Hän työskenteli kyseisen teatterin kassalla. Annette suostui ehdotukseen kernaasti.
He suutelivat toisiaan eteisessä ennen lähtöä. Sen jälkeen, he kömpivät Silvian pakettiauton sisälle. Silvia ajoi heidät teatterin edessä olevalle ilmaiselle parkkipaikalle. Teatteri oli pieni kooltaan. Sen esiintyjien seurue rahoitti sen käyttö kustannukset esitysten tuotoilla. Teatterissa vieraili paljon katsojia. Kaikki tahtoivat nähdä parin tunnin mittaisia esityksiä, joihin pääsi sisälle halvalla.
Silvia ja Annette istuivat vierekkäin viimeisellä penkkirivillä. He pitivät toisiaan kädestä ja osoittivat hellyyttä esityksen aikana. He jakoivat yhteisen pop corn purkin ja joivat samasta limsapullosta. Heille esitys antoi uudenlaisen kokemuksen olemassaolosta.
Sen päätyttyä, Silvia ajoi heidät takaisin asunnolleen. Hän pyysi Annettea jäämään yöksi. Annette suostui. He nukkuivat yhdessä vesisängyssä, joka sijaitsi Silvian äidin ja isän makuuhuoneessa. Vuode oli sama, jossa hänen vanhempansa olivat rakastelleet.
7. Luku Yksinäinen pummi Wallace
Kaduilla oli päivisin melko tyhjää kerjäläisten osalta. Tosin kodittomia saapui ulos pimeän tultua. Wallace Davis oli yksi kodittomista pummeista. Hän oli menettänyt rahansa uhkapeleissä aikoinaan. Viisissäkymmenissä oleva Wallace oli tehnyt talousrikoksen entisessä firmassaan. Kavalluksen tultua ilmi, Wallacea uhkasi vankilatuomio. Hän onnistui silti pakenemaan ulos kadulle.
Jostain syystä poliisit ja kukaan eivät osanneet etsiä häntä kodittomien joukosta. Kaikki uskoivat hänen paenneen ulkomaille. Wallace värjäsi vaaleat hiuksensa mustiksi ja kasvatti saman värisen parran. Hän naamioitui pummiksi.
Hänen ulkonäkönsä poikkesi siinä määrin hänen entisestään, ettei häntä tunnistettu. Wallace osasi kavaltaa ja pimittää totuutta taitavasti. Hän oli eräänlainen taikuri. Hänellä ei ollut enää pankkitiliä eikä huikeaa saldoa sen sisällä. Hän menetti kaiken pesemänsä rahan jouduttuaan kiinni. Vapauteen hän pääsi lahjomalla erään poliisin. Wallace lupasi miehelle asuntonsa vapautensa hinnaksi. Vanginvartija suostui auttamaan häntä.
Vapauduttuaan vankilasta, Wallace liiti kadulle kerjäämään. Hän oli sentään ostanut elämänsä takaisin. Vaikkakin köyhänä häneltä puuttuivat kaikki onnellisen elämän asiat. Hänellä ei ollut enää taloa, ei autoa eikä tulevaisuutta. Hänen tulevaisuutensa oli elää köyhänä kadulla kädestä suuhun.
Hän oli esimerkki hahmo lipevästä tyypistä, kuka selvisi kieroilulla eteenpäin. Hän näytteli säyseää kettua pummiksi ryhdyttyään. Kaikki kadun ihmiset pitivät hänestä hänen ystävällisyytensä tähden. He eivät tienneet hänen todellisesta luonteestaan mitään. Kaikki luulivat, että hän oli tavallinen perheenisä, kuka oli menettänyt omaisuutensa jossain kriisissä. Wallace valehteli heille, että tuhopolttaja oli polttanut hänen omakotitalonsa poroksi. Väki uskoi häntä täysin.
Wallacea ei syyllisyys painanut. Valehtelusta tuli hänelle elinkeino. Sen ansiosta hän selviytyi joka päivä. Hän omasi yhtäkkiä näyttelijän lahjat luonnostaan. Se tapahtui olosuhteiden pakosta. Ja olihan hän ennenkin valehdellut maailmalle.
8. Hirttäytynyt ruumis ullakolla
Silvian masennus syveni. Hän osasi peittää sen Annettelta taitavasti. Annette huomasi sen heidän seksileikeistään. Silvia oli haluttomampi kuin ennen. Aluksi Annette syyllisti itseään kumppaninsa haluttomuudesta. Sen jälkeen, hän alkoi epäillä Silvian voivan huonosti. Hän ehdotti Silvialle parisuhdeterapiaa viikon jälkeen. He eivät olleet harrastaneet seksiä kunnolla sen viikon aikana kertaakaan.
Silvia kieltäytyi terapiasta kohteliaasti. Hän ilmaisi Annettelle aikovansa ratkaista ongelman itsenäisesti. Sitten hän suuteli Annetten otsaa kerran. Silvia tahtoi osoittaa Annettelle yhä rakastavansa häntä. Silvia pelkäsi koko ajan menettävänsä Annetten. Sekin ajatus lannisti hänen sisukkuuttaan.
Silvian äiti soitti hänelle päivittäin. Jacqueline haukkui tytärtään. Hän sanoi Silvialle, että Silvia oli mennyt tekemään pahan teon. Hän kielsi Silviaa ajamasta pakettiautolla. Jacqueline poti hermoromahdusta. Hän meni sekaisin puhelimessa. Hän haukkui tyttärensä huoraksi ja lutkaksi. Jacqueline inhosi lesboja. Hän ei voinut sietää sitä, että hänen tyttärensä oli yksi sellainen.
Terveenä Silvia olisi ollut kylmäpäisempi. Hän olisi nähnyt äitinsä haukkujen läpi eikä tuntenut syyllisyyttä. Lopulta hän kuitenkin romahti. Annette soitti hänelle päivittäin. Silvia ei vastannut puhelimeen aina koska hän ei jaksanut. Hän ei aina kyennyt keskustelemaan kenenkään kanssa. Lopulta Silvia hajosi henkisesti. Hän hirttäytyi talonsa ullakolle. Siellä oli katosta roikkuva metallinen koukku, johon hän ripusti köyden. Silvia riisti hengen itseltään.
9. Luku Annetten järkytys
Annette järkyttyi tietenkin kuultuaan uutisen Silvian poismenosta. Hän ei voinut käsittää teon motiivia. Teon raakuus ja synkkyys tuntuivat ventovieraalta Silvian luonteelle. Silvia teki eläessään kaikkensa varjellakseen terveyttään. Hänen yhtäkkinen poismenonsa satutti kaikkia hänen lähimmäisiään.
Jacqueline meni pois tolaltaan. Hän itki monta päivää tyttärensä makuuhuoneessa. Hän rutisti rintaansa vasten Silvian lempi uninallea. Silvia oli poissa ainaisesti. Mikään temppu ei palauttanut häntä takaisin elävien pariin. Annette poistui Barbayn perheen talosta lopullisesti. Hän ei ikinä aikonut palata sinne takaisin. Hän uskoi Silvian haamun kummittelevan talossa. Häntä pelotti talon äänettömyys ja synkkä historia.
Annette vaipui saman tien synkkyyteen. Yhtä synkät ajatukset kuin Silvialla oli aikoinaan, alkoivat itään hänen päässään. Silvian kuoltua, Annette kadotti syyn elää. Hän huomasi sen vasta nyt itsekin, että Silvia oli hänen elämänsä. Osa hänestä poistui Silvian kuoltua. Se osa tuntui liian suurelta menetykseltä kestää Annetten mielestä.
Annettella oli aikomus mennä Silvian hautajaisiin. Hän osti kukkakaupasta kotikatunsa varrella ruusukimpun. Ruusut olivat tulipunaisia ja kauniita. Niitä oli kimpussa kymmenkunta. Kotiin tultuaan, hän laittoi kimpun lasiseen vesimaljakkoon. Sitten hän huomasi keittiön pöydällä leipäveitsen. Annette tarttui siihen. Hän alkoi viillellä itseään.
10. Vereen tahriintunut ruusukimppu
Annette joi viinaa samalla kun hän viilteli itseään. Hän otti myös yliannoksen barbituraatteja. Ruusujen terälehdet tahriintuivat hänen verellään. Myös niiden takana oleva seinän tapetti sotkeentui. Annette sammui lopulta. Hän otti yliannoksen lääkkeitä. Aamulla hänet löysi kuolleena hänen Bella-koiransa ensimmäisenä.
Bella haukkui kovaäänisesti kuolleen emäntänsä ruumiin yli. Se herätti naapurit tulemaan tarkistamaan Annetten asunnon. Sen ulko-ovi oli auki. Annette oli tahallaan jättänyt oven lukitsematta. Hän ajatteli koiransa parasta. Naapurin rouva ja hänen miehensä kokivat järkytyksen. He säikähtivät vereen tahriintunutta kukkakimppua ja tapettia.
Rouva painoi päänsä miehen olkapäätä vasten. Hän itki. Mies koitti lohduttaa vaimoaan silittämällä hänen olkapäätään. He poistuivat pian sen jälkeen asunnosta. He menivät omaan asuntoonsa soittamaan hätäkeskukseen. Ambulanssi ajoi paikalle kymmenen minuutin jälkeen.
11. Luku Kahdet hautajaiset ja yhdet häät
Annette ja Silvia saivat yhteiset hautajaiset. Yllättäen se oli Jacqueline, kuka järjesti ne heille. Hän tunsi yhä syyllisyyttä tyttärensä itsemurhasta. Jacqueline näki Annetten kuoleman osana tapahtumien ketjureaktiota. Hän tunsi tappaneensa heidät molemmat. Asia hävetti Jacquelinea. Siinä määrin, että hän päätti järjestää heille hienot hautajaiset.
Vaikkakaan se ei korvannut hänen tyttärensä poismenoa, Jacqueline näki vaivaa. Hän tilasi pitopalvelusta hienot murkinat hautajaisiin osallistuneille vieraille ja itsellensä. Annetten naapurissa asuva pariskuntakin sai kutsun siunaustilaisuuteen.
Hautajaiskappelissa Jacqueline itki toden teolla. Hänen itkustaan ei näyttänyt tulevan loppua. Hänelle tarjottiin nenäliinoja kohteliaasti penkkirivin kummaltakin puolelta. Jacqueline otti nenäliinat vastaan ja hautasi kasvonsa niihin. Hän oli surun murtama ja katui lopullisesti ilkeitä sanojaan Silvialle.
Hautajaisten jälkeen, samassa kirkossa alkoi toinen seremonia. Se oli nimittäin Thomas Brücklerin ja hänen entisen vaimonsa Karenin vihkimisen uusimis seremonia. Hong Hanh oli tullut Thomasille raskaaksi täytettyään yhdeksäntoista. Mies ei kosinut tyttöä vaan passitti hänet takaisin vietnamilaiselle maaseudulle.
Karen loukkaantui Hong Hanhin raskaudesta. Siinä määrin, että hän otti avioeron miehestään. Karen pelkäsi joutuvansa alakynteen vanhuuttaan. Pikaisesti Thomas korjasi kriisin kosimalla Karenia. Hän maanitteli Karenin takaisin puolelleen lupaamalla hänelle rahaa ja rikkauksia. Karen suostui kosintaan hykerrellen. He solmivat avioliiton uudestaan Catherinen tulevaisuuden vuoksi. Lapsi tarvitsi heitä kumpaakin.
12. Luku Äidin painajainen
Vellova syyllisyys vaivasi Jacquelinea hautajaisten jälkeen. Hän ei saanut rauhaa sielulleen. Hän rukoili jeesusta ja jumalaa antamaan hänelle anteeksi. Apua ei tuntunut tulevan mistään. Lopulta Jacqueline tarttui viinapulloon samana iltana. Hän turrutti itsensä ryyppäämällä rajusti.
Hänen mielensä oli täynnä vihaa, syyllisyyttä, katkeruutta ja hämmennystä. Jacqueline ei ymmärtänyt Silvian syytä tappaa itseään julmasti. Hän oli mielestään suonut tyttärelleen hyvän lapsuuden ja kaiken, minkä hän tarvitsi. Miksi juuri Silvia tahtoi rankaista häntä hylkäämällä hänet?
Silvian teko syyllisti hänen murheenmurtamaa vanhempaansa enemmän kuin se syyllisti ketään toista. Itsemurha ajatus vieraili Jacquelinen päässäkin. Hän oli silti liian pelokas ryhtyäkseen tosi toimiin. Hänessä riitti vielä elämän halua sen verran, ettei hän kyennyt siihen.
Jacqueline näki painajaisia tyttärensä kuolemasta. Unissa Silvian haamu ilmestyi Jacquelinen vuoteen yläpuolelle kummittelemaan. Silvia vannoi äidilleen kostoa ja kuolemaa. Silvia syytti Jacquelinea siitä, mitä hän oli tehnyt itsellensä.
Jacqueline heräsi aamulla kasvot kyynelistä kosteina. Myös hänen tyynyliinansa oli hiestä märkä. Ahdistus hänen rinnassaan ei vähentynyt heräämisen ansiosta. Päinvastoin, se säilyi raskaana kivenä hänen sisällään koko päivän ajan. Niinpä, Jacqueline jatkoi juomista. Hän koitti hukuttaa surunsa siihen. Kuitenkaan onnistumatta aikomuksessaan kovin hyvin.
Syyllisyyden lisäksi häpeä painoi Jacquelinen harteita. Häntä hävetti kohdata ulkopuolisten katseet. Hän syytti itseään liikaa tyttärensä kuolemasta. Hänen elämänsä tuntui kammottavan tyhjältä Silvian puuttuessa. Päivittäin, hän vieraili Silvian ja Annetten yhteisellä hautakivellä. Jacqueline toi heille kukkia, joita hän poimi matkan varrelta. Hänellä ei ollut varaa ostaa ruusuja kukkakaupasta joka päivä.
Silti hän rukoili Silvialta anteeksiantoa. Hän pyysi Silviaa lepäämään rauhassa ja olemaan antamatta hänelle painajaisunia. Hautausmaan hiljaisuus pelotti Jacquelinea. Se enteili Silvian kostoa tulevien unien kautta.
13. Luku Aaveiden kaupunki
Jopa Los Angeles saattoi olla aaveiden kaupunki. Siellä asui paljon rikkaita, keitä vaani köyhyys kaikkialla. Ihmisten kohtalot saattoivat joskus päättyä traagisesti. Nälkäiset aaveet vaeltelivat kaupungin katuja pitkin. Ne tahtoivat käydä käsiksi ihmisiin, keillä oli yhä toivoa jäljellä. Haamut rutistivat elävistä kaiken irti. Siksi, että ne olivat aikoinaan kulkeneet maan päällä elävinä. Ne tahtoivat ottaa takaisin sen, mikä niiltä oli viety epäoikeudenmukaisesti.
Kuolleet eivät tunteneet oikeudenmukaisuutta eläviä kiusatessaan. Se tapahtui käden käänteissä ja säikytti eläviä toden teolla. Silvian ja Annetten kuolema riivasi Jacquelinea. Hän jatkoi juomista, joka sekoitti hänen elämänsä lopullisesti. Jacquelinesta tuli haamujen piinaama orja. Hän hankki itsellensä katukaupasta huumeita ja lääkkeitä. Ne köyhdyttivät häntä. Hän jäi ansaan lojumaan kir
