-Saatanan saatana!, ulvoi joku kiilusilmäinen paviaani
eteisaulassa mätkien muovikassillaan kaikkea eteen osuvaa. Kaarsin
lievästi ohi. Ovesta ulos, portaat alas ja kadulle.
-Pitäis lyödä sille piikki perseeseen, kuulin jonkun sanovan
selkäni takana.
En välittänyt vastata, vaan avasin taksin oven ja tungin
takapenkille. Auton kaartaessa hotellin pihasta nielaisin yhden
ihmepillereistäni ja kulautin päälle viskiä.
Päivä oli alkanut hyvin. Kello ei ollut vielä kymmentäkään ja
olin jo hyvässä vireessä; parta ajeltuna, puhtaissa vaatteissa ja
lämmin värinä sisuksissa.
Kuski selasi TV-kanavia. Katselin tumman lasin ja pillerini
värjäämää maisemaa välinpitämättömästi.
-Ei voi olla totta!, hämmästeli joku TV:ssä.
-Eieieieiiiii, myöntelin ja rummutin ikkunaa.
Tulin täsmälleen aikataulussa Ludwigin asunnolle. Tai ei se mikään
asunto ollut, vaan helvetin iso kartano. Viskasin takkini hallin
lattialle ja saapastelin suoraan kirjastoon, niinkuin Ludwig sitä
synkkää temppeliään kutsui. Muut olivat jo paikalla; Laura, Bongo
ja tietysti Ludwig, tyylikkäänä kuten aina mustassa
silkkileningissään.
Laura kieritteli lattialla minkkiturkissaan ja hyräili jotain
poissaolevan näköisenä. Bongo oli tapansa mukaan pahantuulinen ja
huonovointinen. Hän yökkäili takan edessä nojaten kalpeana
marmorileijonan jykevään päähän. Bongo ja Laura olivat harvinaisen
yhteensopimaton pari; Bongo ruma ja yhtä älykäs kuin leijonapatsas
johon nojaili, Laura taas veitsenterävä ja kaunis kuin trooppinen
kukka. Nyökkäsin kaikille ja istuin lattialle Lauran viereen.
Ludwig selvitti kurkkuaan.
-Bongo ajaa oven eteen kun Leo on kääntänyt sälekaihdinta. Laura
ryntää huoneeseen kun Leo on sanonut sanan "loppu". Leo seis...
Keskeytin Ludwigin puheen.
-Mikä helvetin loppu? Mistä olet tuollaisen sanan keksinyt?
Loppu...
Ludwig kohautti sieviä olkapäitään.
-Se nyt vain tuli jostain mieleen. Koeta keksiä jotakin.
Ludwig katsoi minuun vakavana ja sanoi hiljaa:
-Tästä ei keskustella enempää.
Tuijotin lattiaan. Bongo pärskähti vahingoniloisena.
Ludwig jatkoi:
- Siis: Leo seisoo oven oikealla puolella käytävästä katsottuna.
Laura pitää Goddin aloillaan sillä aikaa kun Leo ottaa rahat. Ja
alas mennään portaita, ei hissillä. Laura, mikä sana?
Laura ei avannut silmiään.
-Loppu.
Laitoin käteni Lauran nilkalle. Laura värähti ja sanoi jotain
mistä en saanut selvää. Siirsin käden reidelle. Bongo rykäisi ja
käänsi katseensa takkaan. Ludwig hymyili valtaistuimellaan.
Pyörittelin käsissäni mustaa kuutiota. Esine tuntui painavam-
malta kuin olin luullut ja se värisi heikosti. Luoja tietää minkä
helvetinkoneen Ludwig oli käsiinsä saanut. Aloin hiukan hermostua.
Mikrofonin ja lähettimen teippaukset kiristivät ja Bongon yrmeä
tuijotus auton taustapeilistä sai ärtymään.
Rauhoittuakseni kaivoin uuden kirkkaanvihreän pillerin taskustani
ja asetin sen etuhampaitteni väliin. Tönäisin Lauraa kylkeen.
Laura naurahti ilveilylleni, tarttui molemmin käsin kasvoihini ja
antoi ensin kielensä vaeltaa hampaitteni väleissä ja nappasi
sitten näppärästi pillerin omaan suuhunsa.
Bongon hermot pettivät. Hän alkoi takoa auton rattia
mielipuolisesti ja hänen suustaan kumpusi käsittämätön mölinä.
Tartuin takaapäin Bongon hiuksiin, tai niihin mitä oli jäljellä,
napsautin veitseni auki ja kuiskasin hänen korvaansa:
-Ja nyt sinä saatanan dinosaurus olet aloillasi ja ohjaat tätä
paskavaunua.
Bongo murisi hiljaa ja yritti nähdä peilin kautta missä pidin
veistäni. Sen sijaan hän näki Lauran, joka äänistä päätellen
yritti pidätellä nauruaan. Bongo luovutti, kohensi asentoaan ja
tuijotti sitten ilmeettömänä tietä.
Ajan tappamiseksi Laura esitti minulle käsillään, kuinka hämä-
hämähäkki kiipesi langalle ja mitä sitten tapahtui.
Godd oli määrännyt kaupantekopaikaksi kaupungin uusimman hotellin.
Rakennus oli suuri ja ruma, musta inhottava lasipiikki kaupungin
lihassa. Talon rakentamiseen oli liittynyt jotain epäselvyyksiä,
en muistanut mitä. Joka tapauksessa hotellin ympäristössä oli
majaillut jo viikkokausia jotain mielenosoittajia, mitä lie
paskaväkeä. En pitänyt lainkaan tilanteesta. Liian moni asia voisi
mennä pieleen, kun ympärillä pyörii paljon ihmisiä. Ja aina voi
joku olla paikalla kameran kanssa. Ludwig oli kuitenkin pitänyt
riskiä pienenä. Periaatteessa kyse oli vain yksinkertaisesta
vaihtokaupasta; meiltä tavara, teiltä rahat.
Bongo pysäytti auton. Astuin ulos ja läimäytin oven kiinni.
Kävellessäni pääovea kohti sanoin huolettomasti:
-Haista sinä Bongo vittu.
Vilkaisin olkapääni yli. Auto keinui ja Bongo huhtoi jotain.
Mikrofoni toimi kuten pitikin.
Huoneessa oli epämiellyttävän hämärää. Ainoa valonlähde oli
pöytälamppu, joka valaisi pöydän, sillä olevan salkun ja Goddin
huolitellut kädet, joiden jokaisessa sormessa välkehti kalliin
näköinen sormus.
Seisoin keskellä lattiaa ja tunsin oloni tukalaksi. Minua
kiusasi kun en nähnyt Goddin kasvoja. Saadakseni käsilleni
tekemistä sytytin tupakan. Odotin Goddin sanovan jotain.
Hiljaisuus kuitenkin jatkui. Olin ymmälläni epävarmuudestani, en
yleensä antanut tilanteen luisua käsistäni.
Lopulta Godd heilautti kättään melkein huomaamattomasti.
Henkäisin helpottuneena, tumppasin tupakan lattiaan ja puhkesin
älyttömään puhetulvaan:
-No niin herra Godd! Minulla on sitten taskussani se teidän
ihmevempaimenne ja teillä toivottavasti rahat salkussanne.
Mieluummin ei shekkiä tai luottokorttia, kiitos. Mikä vekotin se
muuten on? Ludwig ei taida tietää sen enempää kuin minäkään, vai
kuinka?
Puhuessani kävelin ikkunan luo, käänsin sälekaihdinta ja olin
katselevinani ulos. Kaivoin kuution taskustani, puhdistin siihen
tarttuneet tupakanpurut takinhihaani ja asetin kuution pöydälle
Goddin käsien ulottumattomiin.
Godd sanoi kaikuvalla äänellä ainoan repliikkinsä:
-Loppu.
Hengitykseni tasaantui hieman vasta saavuttuamme Ludwigin
kartanolle. Ludwig kaatoi Bongolle ja minulle täydet lasit viskiä.
Kilistimme Lauran muistolle.
Kävin peseytymässä Ludwigin ylellisessä kylpyhuoneessa. Sen
jälkeen menin terassille mukanani pullo viskiä ja laatikollinen
Ludwigin kuubalaisia sikaareita. Bongo ja Ludwig nojasivat
terassin kaiteeseen ja katselivat puutarhaan. Sitten tuli pimeää.
