Arvostelut käyttäjältä Arska

Olen samaa mieltä. Idea on todella mainio, mutta tarina sen ympärillä jää hennoksi. Tämänkaltaisista poikkeuksellisista oivalluksista lähtevät ideat ovat niitä, joista ne parhaat tarinat monesti lähtevät. Kypsyttele luomaasi aihetta, ja rakenna sen ympärille tapahtumarikas elämys. Nyt sinulla on koossa kuvaus miljöösstä, tarinan alku ja loppu. Siitä välistä puuttuu itse tarina.

Mutta ideasi on niin hyvä, että se suorastaan vaatii ympärilleen draamaa. Ehkä kirjoitat vielä version kolme?

Tämä on hauskasti omaperäinen,ja oivaltava. Tähän olisi ollut mahdollista laatia mittavampi kokonaisuus, muuttamatta tarinaa yhtään pitkäveteisemmäksi. Luultavasti olisi käynyt päinvastoin. Oikeastaan minäkin jäin kaipaamaan syvällesimpiin yksityiskohtiin upottavaa herkuttelua. Uskon, että olisit pystynyt revittämään aiheesta vieläkin maukkaamman kuvaelman.
Teksti on lennokasta ja helppolukuista, ja tuo lukijalle mukavan fiilistelevän lukunautinnon.

Hienoa työtä. Olisin lukenut tätä paljon pidempäänkin. Tämä oli, kuin herkkukaupan maistiasnen.

Kiitos

Todella hyvin laadittu jännite, joka tiivistyy kerronnan edetessä. Nyt minä jäin vuorostani kaipaamaan sitä selventävää lopuratkaisua. Oliko se niin, ettei tarinaa saanut näin lopettaa, jotakin piti antaa?

Eipä mitään,... avoimeksi jäävä loppu vain tiivistää kertyneen jännityksen. Mitä oli tapahtunut, tai tapahtumassa? Sehän tässä tarinassa jää kaivamaan mieltä, ja silti, tai ehkä siksi lukija jää tunnelman vangiksi.

mielenkiintoinen, ja korkealaatuinen novelli.

On se todettava: sinulla on omintakeinen, ja persoonallinen tyyli kirjoitusta laatiessasi. Ehkä kaunokirjallisesti ajatellen novelli ei yllä puidenlatvoihin, ei ainakaan vielä. Tapasi käyttää kerronnassa kolmatta persoonamuotoa, on kyllä selkeästi yleisestä käytännöstä poikkeava, mutta löydät sillä humoristisen esittämistavan aiheeseen, ja oletan juuri sitä sinun tavoitelleenkin.
Voin tehdä virheen, mutta kannustan sinua jatkamaan omintakeista ilmaisutapaasi. Siinä on jotakin, mikä minua viehättää, ja uskon sen kehittyvän kirjoittamisen myötä. Kirjoitusasu selkeytyy kokemuksen myötä, ja toivon mukaan sisällöllinen rikkaus säilyy ja monipuolistuu.

Kyllä mielestäni kirjoittamisessa tulee ottaa myös huomioon ilmaisun viihteelliset arvot.

En itsekään osaa kieliopillisesti katsottuna oikeaa ilmaisutapaa, mutta pyrin ottamaan opikseni niitä ohjeita, joita tällä foorumilla jaetaan.

Tämä on todella mielenkiintoinen, ja mielikuvituksellinen kertomus. En voi, kuin ihmetellen pohtia, missä rajattomuuksissa mielikuvitus voikaan matkata.
Aivan mahtavaa kokonaisuuden hallintaa koko tarinan lävitse. Kerronta kulkee omassa fantasiassaan vapaasti, ja pysyen silti uskollisena juonelleen. Siis, vaikka tarina kulkee omassa fantasiamaailmassaan, se ei silti haipattele yltiöpäisyyteen, vaan säilyttää rakenteessaan mielenkiintosuuden, koukuttaen lukijansa vankkaan otteeseen.

Erinomaista, suorastaan mahtavaa.

Niin, luin tämän kahteen kertaan, ja silti minäkään en löytänyt tästä sellaista tunnelataussta, jota novellilta voisi odottaa silloin, kun käsitellään näin syvällisesti, näin äärimmäisiä asioita.
Tuo viimeinen kappale ehkä paljastaa syyn siihen, miksi tunnelma ei virity kaikkien lukijoiden kohdalla. Olet kirjoittanut tekstin muotoon, jolla haluat tukea, ja opastaa vastaavaa kokeneita, eli kohderyhmäsi on rajattu suppeaksi. Tekstisi kokeminen edellyttää ainakin jossakin määrin kohtalotoveruutta.
Kirjoituksessasi on paljon sisältöä, joka avautuu lukijoille selkeänä, ja johdonmukaisena, ja silti siitä jää vaikutelma, että siinä on sisällä jotain paljon enemmän. Niin varmaan onkin, ja se jotain tarvitsee löytyäkseen elämäntilanteita, jotka vastaavat kuvailemisiasi kokemuksia.

Tämä on hyvä, mutta luulen, etten tavoittanut tarinaan kätkettyä kultaista avainta. Etkä tainnut haluta sitä kaikkien löydettäväksi.

----Kiitos----

Todella hyvin rakennettu tilannekuvaus. Kieliasultaan selkeää, ja helppolukuista tekstiä, joka kyllä vie mukaansa.
Kerronta säilyttää hyvin jännitteensä, ja loppuratkaisu on onnistunut, vaikka lukiessani jostakin nousi aavistuksenomaisesti mieleeni mahdollinen polttaripila. Silti kertomus säilytti loppuratkaisuunsa yllättävyyden. Kokonaisuudessaan hyvä lyhytnovelli.

Novellin alku.

Tarinassa on selkeä salaperäisyyden henki, jota kannattaa lähteä seuraamaan, kun luot jatkoa kertomukseesi.
Minäkin jäin pohtimaan tuota kohtaa, jossa Jästipää mainitsee istiriitaisuuden. Ehkä niin on, ehkä ei, sillä tuossa lauseparissa piilee myös tarinalle ominaisen jatkon siemen.
Uskon sinun olevan juuri sillä tiellä, ja jatkavan kertomuksen sisäistä olemusta tuosta lähtökohdasta.

Itse lähtisin liikkeellejokseenkin näin: " Sinä keväänä ei kukaan noussut korkeille paikoille vastaanottamaan auringon ensimmäisiä säteitä, sillä talvi oli ollut poikkeuksellisen ankara ja lunta oli satanut niin paljon, ettei ulkosalla voinut liikkua katoamatta nietoksiin. Sinä keväänä Kehrä täyttäisi yksitoista, ja hän saisi äidiltään ensimmäisen shamanistisen amulettinsa, ja vannoisi ensimmäisen kuudesta taikavalastaan.....

Jollakin tavalla tuota alun lauseparin ristiriitaisuutta käyttäen pääset sisälle kertomukseesi, ja sen jälkeen se kyllä vie perille. Toivotan hyvää matkaa.

Hyytävästi visioitu näkemys tulevaisuuteen.
Kirjoitusasu on selkeää, ja helppolukuista, joten se uppoaa lukijaan, nostaen tilannekuvat myötäelettäviksi. Vaikka luotu maailmankuva ei varmasti tule koetuksi toiveita vastaavana, eikä todella odotetunlaisena, se silti on riittävän realistinen tuomaan uskottavan tunnelman tarinaan.

Aiheen karuudesta huolimatta, tämä on houkuttavaa luettavaa. Omalla tavallaan myös koukuttavaa. Yllättävyydestään huolimatta ratkaisut kerronnassa tuntuvat asettuvan loogisesti juoneen, ja siitä lie tulee tuo koukuttavuus.

Loppuratkaisu on kertomuksen sisältöön asettuva, ja huolimatta sen omalla tavallaan julmasta asusta, siinä on myös pirullisen loogista huumoria. Mainiosti pätetty novelli.

Ehdottomasti luettava kokonaisuus. Hyvä!

Mahtavan hauska idea, ja erinomainen toteutus. Pidin ehdottomasti mininovellin ideasta, ja sen toteutuksesta. Mainio esimerkki siitä, kuinka juoni voi kulkea riemukkaan polveilevasti jo sadan sanan tarinassa.
Raapale on hieno tiivistelmä ideasta, aiheesta ja toteutuksesta. Upeita oivalluksia, ja yllätyksellisyyttä, ja kuten TarraLeguaani kommentissaan antaa ymmärtää: Tätähän lukisi paljon pidempäänkin. Eikä takuulla pitkästyisi.

Kiitos.