Tulosta
Novellit Scifi Jälkeläiset osa 1
QR-Code dieser Seite

Jälkeläiset osa 1 Hot

Nemo istui baarin nurkkapöydässä ja siemaili isosta tuopista vadelma-olutta. Baari oli hänen vakiopaikkansa. Oli ollut siitä asti kun hän oli ensi kertaa saapunut Euraanian Siccupoliksen kaupunkiin. Kyseinen kaupunki sijaitsi entisen Ranskan alueella. Euraaniaan hän oli paennut Civitasia American liittovaltiosta, Joka vielä hieman yli yhdeksänkymmentä kymmentä vuotta sitten tunnettiin Yhdydvaltoina. Noin yhdeksänkymmentä vuotta sitten sisällisota oli hajottanut Yhdysvallat Pohjois-Valtoihin ja Etelä-Valtoihin. Kun osapuolet saivat sovittua, muodostivat ne yhdessä Civitasia America- liittovaltion. Nimen alkuosa tuli latinan civitas-sanasta joka tarkoitti valtiota. Noin viisi vuotta sitten Civitasia- America oli hajonnut Itä- ja Länsi- Civitasiaan, jotka kävivät ankaraa sotaa keskenään luonnonvarojen riittävyydestä. Nemo oli taistellut Länsi-Civitasian riveissä, kunnes oli kokenut sodan mielettömäksi ja paennut rintamalta.

Nemo muisteli siemauksien välillä aikaansa rintamalla. Hän oli nyt ollut kaksi vuotta karkurina. Oli vuosi 2172. Ainut mitä hän kaipasi oli lentorepulla lentely. Hän uppoutui ajatuksiinsa joissa hän liiteli korkealla aavojen tasankojen yllä. Samalla hänen muistotehoste-implanttinsa loi virtuaalisen todellisuuden hänen nautittavakseen. Rakettirepun suihkumoottorit humisivat voimallisesti. Yksittäisiä metsätilkkuja oli siellä täällä keskellä karua maisemaa. Sitten tulivat viljapellot ja muut hyötykasvien kasvatusalueet. Ne oli geenimanipulaation avulla tehty paremmin kuivuutta kestäviksi.

Nemo havahtui unelmistaan. Hänen vasenta kättään pisteli. Sormenpäiden hermot, kaikkien kolmen, kipunoivat. Nemolla oli todellakin vasemmassa kädessään vain kolme sormea. Oli kuin nimetön ja pikkurilli keskenään sekä etusormi ja keskisormi keskenään olisivat sulautuneet yhteen. Tämä epämuodostuma oli ollut hänellä jo syntymästä asti. Nemo ei kuitenkaan suinkaan ollut mikään poikkeustapaus. Itse asiassa suurimmalla osalla ihmisistä oli vastaavan kaltaisia epämuodostumia. Tämä johtui vuonna 2110 käydystä neljännestä maailmansodasta, niin kutsutusta antimateriasodasta. Tällöin ihmiskunta kehitti kaikkein tuhoisimman aseen koskaan historiansa aikana. Antimateria ja sama määrä ainetta muuttuvat kohdatessaan puhtaaksi energiaksi. Gramma antimateriaa vapautti energiaa yli kaksinkertaisen määrän verrattuna Hiroshimaan toisessa maailmansodassa pudotettuun ydinfissioon perustuvaan atomipommiin. Antimateriaan perustuvat pommit vapauttivat valtavia määriä energiaa puhtaana gammasäteilynä. Tämä säteily oli aiheuttanut mutaatioita aina sukusoluissa asti jolloin mutaatiot periytyivät seuraaville sukupolville.

Kolmas maailmansota oli käyty vuonna 2060. Silloin oli käytetty lähinnä sähköisen infrastruktuurin lamauttavia gyberhyökkäyksiä sekä non-letaaleja eli ei-kuolettavia biologisia ja kemiallisia aseita. Karkeasti sanottuna kahdenlaisia viruksia. Toiset tarttuivat laitteisiin toiset taas ihmisiin. Kolmas maailmansota oli ollut aika hillitty verrattuna neljännen maailmansodan täydelliseen täystuhoon. Civitasia oli kehittänyt ensimmäiset antimateriapommit. Pieniä määriä antimateriaa oli osattu valmistaa ensimmäistä kertaa jo vuonna 1996, mutta kyse oli tällöin vain muutamista atomeista. Civitasia onnistui tuottamaan kokonaista 500 grammaa kerralla. Lisäksi hankalaa oli antimaterian säilöminen. Tämä tehtiin sulkemalla antimateria tyhjiöön ja voimakkaan magneettikentän sisään.

Neo-Neuvostoliitto eli Uusi-Neuvostoliitto (johon kuuluivat Venäjän lisäksi sen valtaamat Ukraina, Valkovenäjä ja Baltian maat) pelkäsi tätä uutta keksintöä ja yritti tuhota Civitasia American antimateriaohjusten säilytyspaikat fuusioon perustuvilla ydinohjuksilla. Civitasia America sai kuitenkin vihiä hyökkäyksestä ja ehti laukaista antimateriaohjukset. Ydinohjukset kylvivät suurta tuhoa, mutta eivät millään vetäneet vertoja antimateriapommeille. Kaikki keskeisimmät kaupungit Neo-Neuvostoliitossa haihtuivat kirjaimellisesti savuna ilmaan. Ionisoiva gammasäteily ylsi satojen kilometrien päähän.

Seuraavaksi antimateriapommin sai kehitettyä Euraanian liittovaltio, joka koostui entisistä EU- maista. Kolmantena sen sai kehitettyä Kiinan Imperiumi (johon kuuluivat Kiinan lisäksi Intia, Koreat ja Japani). Luonnonvarat ehtyivät ja Civitasia American ja Kiinan Imperiumin välille syttyi sota resursseista, joka lopulta nappasi mukaansa Euraaniankin. Sotaa käytiin pari vuotta tavanomaisemmin keinoin, sotilailla ja kauko-ohjatuilla droneilla, kunnes kaikki osapuolet lopulta turvautuivat antimateriaohjuksin. Seurasi totaalinen täystuho. Kaikki suurimmat ja merkittävimmät kaupungit tuhoutuivat maan tasalle. Vähiten vaurioita kärsi Civitasia America, joka oli laukaissut omat antimateriaohjuksensa ensimmäisenä. Pahiten kärsi Kiinan Imperiumi joka hajosi sodan seurauksena lukuisiin eri klaanien hallitsemiin pieniin maa-alueisiin. Ironista kyllä, tuhon myötä hukkui myös tieto siitä miten antimateriaa valmistettiin ja varastoitiin.

Nemo hörppäsi tuoppinsa tyhjäksi, meni tiskin luokse ja pyysi baarimikkona toimivalta hopeanharmaalta humanoidirobotilta toista samanlaista. Robotti otti tuopin ja kaatoi siihen tynnyrissä olevasta hanasta lisää vadelma-olutta. Nemo sijoitti oikean kätensä maksupäätteen ylle ja hänen kämmenselkäänsä tehty älytatuointi, joka oli kytköksissä hänen tiliinsä, tunnistautui maksupäätteeseen ja virtuaalinen valuutta vaihtoi omistajaa. Nemo käveli takaisin nurkkapöytäänsä.

Yllättäen baarin ovi potkaistiin auki. Sisään vyöryi joukko aseistettuja sotilaita. Mustat kokovartalo-puvut ja visiirilliset kypärät kiilsivät baarin sameassa valossa. Nemon koko keho jäykistyi. Nämä olivat Länsi-Civitasian sotilaita. Ja hän oli niiden kohde, rintamakarkuri, siitä Nemolla ei ollut epäilystäkään. Nemo kiskaisi vyötäröllään olevasta kotelosta plasmapistoolinsa, juuri kun sotilaat kääntyivät häntä kohti. Hän syöksyi pöydän alle suojaan, juuri kun plasmakiväärien ammukset sinkoilivat häntä kohti. Plasma-ammukset osuivat seinään ja jättivät siihen palojälkiä, mustia kärventyneitä laikkuja. Nemo kurkkasi pöydän yli ja ampui vuorostaan. Nano-fissioreaktori käynnisti tuottamallaan energialla nano-fuusioreaktorin, joka puolestaan muunsi vetyä todella korkeaenergiseksi plasmamuotoiseksi heliumiksi. Plasma sinkoutui voimakkaiden sähkömagneettien puskemana ulos aseen piipusta säilyttäen pallomaisen muodon kuin pallosalama, mutta liikkuen yli äänennopeudella.

Yksi sotilaista sai osuman ja kaatui tuskissaan rintaansa pidellen lattialle. Plasma oli polttanut tiensä läpi suojapuvusta ja korventanut rintakehän mustaksi. Toinen sotilas ampui ja plasma-ammus kulki juuri ja juuri Nemon pään ylitse kärväyttäen muutamia hiuksia hänen päästään. Palaneenhaju sai adrenaliinin sykkivän Nemon suonissa entistä vahvemmin. Taistelutahto sumensi loogisen ajattelun sen suhteen että hän oli yksin viittä vastaan. Ase piippasi. Vety oli lopussa. Nemo kaivoi vyöllään olevasta pienestä laukusta vetysylinterin ja vaihtoi sen tyhjän tilalle. Hänen vastustajillaan oli isommat aseet, minkä vuoksi niissä oli isommat vetysäiliöt. Lisäksi fuusioreaktorit olivat suurempia, mikä taas tuotti suurempia plasma-ammuksia.

Kaikki baarissa olijat olivat maastoutuneet kauhuissaan penkkien taakse ja pöytien alle. Nemo kyyristeli suojassa erään penkin takana. Yllättäen hänen viereensä ilmaantui nuori nainen. Tällä oli sirot kasvonpiirteet, mutta silmissään päättäväinen, melkeinpä tuima katse. Nainen ampui pistoolilla kohti sotilaita. Sitten hän suojautui ja kaivoi vyöltään sylinterimäisen esineen. Nemo tunnisti esineen valokranaatiksi.
”Sulje silmäsi” nainen kuiskasi.
Sitten hän heitti kranaatin. Sokaiseva valo täytti huoneen kun magnesiumpohjainen yhdiste suihkusi ulos kranaatista ja leimahti kirkkaan valkoisena tulipallona.
”Seuraa minua”, nainen sanoi ja tarttui Nemoa ranteesta.
Vasta silloin Nemo tajusi että naisen käsi ei ollut biologinen, vaan kyseessä oli robottiproteesi.
Nemo ja nainen syöksyivät baaritiskin takana olevasta ovesta ulos. Ulkona odotti puhtaan valkoinen lento-alus joka muistutti valtavaa dronea. Propellien sijaan siinä oli kuitenkin suihkumoottorit. Nainen otti taskustaan pienen kaukosäädintä muistuttavan laitteen ja osoitti kohti alusta painaen laitteessa olevaa nappia. Lento-aluksen ovet aukenivat. Nainen asettui ohjaajan paikalle ja Nemo hänen viereensä ohjaamoon. Nainen painoi nappia ja aluksen moottorit käynnistyivät. Humisten se nousi ilmaan.

”Kuka oikein olet ja miksi autat minua?”, Nemo kysyi naiselta.
”Nimeni on Aira ja minulla on sinulle tehtävä Nemo Samson”, nainen sanoi.
Nemo hätkähti. Mistä nainen tiesi hänen nimensä?

Arvostelut

Käyttäjien arvostelu: 2 käyttäjä(ä)

Arvosana 
 
3.0  (2)
Arvostele
Arvosana
Kommentit
    Syötä turvakoodi.
 
 
Jälkeläiset osa 1 2021-01-29 23:46:38 lukeva33
Arvosana 
 
3.0
lukeva33 Arvostellut: lukeva33    January 30, 2021
Top 50 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Siis ihan loistavaa huumoria..sillä ihan vitsihän tämä on..vai?
Mitä muuta voi ajatella tarinasta johon on ympätty näin paljon antimateriasotaa..fuusioon perustuvia ydinohjuksia..antimateriapommeja..plasmapistooleja..plasmakiväärejä..pistoolissa vetysylinteri..sähköisen infrastruktuurin lamauttava gyberhyökkäys..
Ja tuo yhden ainoan Nemon ampuman pistoolin laukauksen kuvaus ( neljä riviä) on varmasti mahtavin ikinä missään kirjassa... Jos lisää tulee niin odotan todella mielenkiinnolla...

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
02
Report this review
Jälkeläiset osa 1 2021-01-17 00:13:36 Oriodion
Arvosana 
 
3.0
Oriodion Arvostellut: Oriodion    January 17, 2021
Top 10 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Ihan mielenkiintoinen alkuasetelma tarinalle. Hyvään jamaan on maailma joutunut reilussa vuosisadassa. Tuo mennyt historia olikin oikeastaan mielenkiintoisinta tässä. Kolmas ja neljäs maailmansota omine teknologioineen. Vaikka vähän ehkä uuvuttavan tuhtina infopläjäyksenä esitettiin tuo, sen olisi voinut myös kertoa vähän kerrassaan tarinan aikana. Itse olisin oikeastaan mielelläni lukenut noihin maailmansotiinkin sijoittuvaa tarinaa, mutta olkoon nyt sitten siellä menneisyydessä. :D

Tämän tarinan aikaisesta maailmasta ei vielä selviä niin paljon, mutta pohjustus on ainakin hyvä. Samoin Nemolla on ainakin ihan mielenkiintoisia vaiheita takanaan rintamakarkurina. Hirveästi muuta hänen hahmostaan en osaa vielä sanoa. Ehkä nämäkin olisi voinut esitellä jotenkin kuvaamalla enemmän Nemon omia ajatuksia, nyt ne on vähän niinkuin lueteltu aiemmat tapahtumat vain jotta ne saadaan käsiteltyä nopeasti pois alta.

Juoni, siltä osin kuin siitä nyt voi vielä mitään sanoa, vaikuttaa aika peruskamalta. Muistan jonkin aika samanlaisen kohtauksen jostain muustakin tarinastasi, missä tällainen mystinen nainen auttaa päähenkilöä pakenemaan tappelusta. Olisikohan ollut Alkemistiruhtinas. Mutta tämähän on vasta alkanut, niin ei siitä sen enempää.

Alussa oli tällainen virhe: "Joka vielä hieman yli yhdeksänkymmentä kymmentä vuotta sitten tunnettiin Yhdydvaltoina. Noin yhdeksänkymmentä vuotta sitten sisällisota oli hajottanut Yhdysvallat Pohjois-Valtoihin ja Etelä-Valtoihin."

Yhdeksänkymmentä kymmentä, eli 900? Myöskin, tuossa toistetaan yhdeksänkymmentä vuotta heti perään, niin tällaisissa voisi sanoa vaikka "Noihin aikoihin sisällissota oli hajottanut..."

Mutta kyllä tässä on potentiaalia ihan mielenkiintoiseksi tarinaksi.

Ja loppukommentiksi vielä, niin hauskaa että edelleen tuossa post-apokalyptisessa maailmassa vadelmaolut pitää pintansa! :P

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
20
Report this review
 
Powered by JReviews