Käyttäjätunnus:

Salasana:

Liity! Apua

PDF Tulosta Sähköposti
Novellit Scifi Herkon temppuiluja osa yksi
QR-Code dieser Seite

Herkon temppuiluja osa yksi

Tämä hetki, kuolleiden keskellä, tuo etenevä pomminkestävä juna, jolla tunkeudumme sydämeen, jonka sisuksissa elää kauhu ja pahuus.

Tämä hetki, jonka kautta me pääsemme eteenpäin, varmasti, vaikka meidät yllättäisi napalmien sarja, tämä hetki silti elää, on, eikä muutu tuhkaksi, niinkuin kaikki muut hetket.
Nostakaamme varjostimet pois tieltä, ja katsokaamme tuonne pimeyteen. Pelkkiä haamuja, kuolleiden henkiä kaikkialle minne katsomme. Jopa kuussa heiluu sairaita, pahoja olentoja. Kuka tahansa joka putoaa kyydistä, päätyy näiden sairaiden olentojen ruoaksi. Kun nuo kurjimukset ovat syöneet sinut, varoitan! Silloin sinä olet yksi heistä!

Herkko, kuulutushuoneesta käsin, manipuloi ihmiset uskomaan, että he todella olivat kuolemanvaarassa, suorittamassa tärkeää tehtävää. Todellisuudessa oltiin Lontoon metroverkostossa, ja suurin osa matkustajista oli niin sekaisin biletyksen ja viihdekäytön kautta, että Herkon halu aiheuttaa kaaosta ja epäjärjestystä päätyi multihuipentumaan.
Herkko oli paholainen. Hän tahtoi aiheuttaa kipua kaikille olennoille. Suurin kipu ja ahdistus oli kuitenkin Herkon itse itselleen aiheuttamaa.

"Tässä me olemme, päätepysäkillä! Kaikki on taas hyvin. Hyvää loppuiltaa, hyvät naiset ja herrat!"

Ketään ei ollut ahdistava välikohtaus haitannut. Herkko oli saanut aikaan dissosiaation, vaikuttamalla matkustajien pelkoihin, kuitenkin ollen vaikuttamatta heidän sellaiseen psyykkeen osaan, että kukaan olisi muistanut mitään tuosta Herkon hepulikohtauksesta.

Iloisesti Herkko tarttui tehosekoittimeen ja teki itselleen tyrni-banaani-vaniljapirtelöä, valmisteli laadukkaan sikarin polttamista varten, ja päästi sisuksistaan laulahduksen:
"Oi suuri Brasilia, missä onkaan parhaat maisemat! Oi suuri Brasilia, missä onkaan viidakon viinat ja pommac-tynnyrit! Oi suuri Brasilia, tule jälleen luokseni, ah!"

Herkko oli idiootti. Näin sanoi hänen isänsä, kuten myös äiti sekä siskot. Herkkoa ei ollut koskaa kiinnostanut pätkääkään, mitä hänen perheensä ajatteli hänestä. Sen sijaan hän käytti aikansa vaellellen erilaisissa dimensioissa, aiheuttaen kaaosta ja hämmennystä. Yleensä kuitenkin tarpeellista sellaista. Hämmennys ja kaaos kuitenkin ovat osa elämää! Meidän päähenkilömme oli jo kauan aikaa sitten oppinut hallinnoimaan muiden ihmisten elämää, parantaen heidän elämänlaatuaan, luoden terveitä pelkoja, hyviin lopputuloksiin yksilöjä siirtävää kokemuspohjaa, ja sensellaista.

Ehkei Herkko siis ollutkaan idiootti. Hän vain oli niin äärettömän luova ja omaperäinen, että sekosi omakehusta. Jatkuva, sairaalloinen omakehu oli aiheuttanut vakavia haittavaikutuksia, mutta onneksi oli olemassa lääkkeitä.

Herkko laittoi matkalaukkuunsa pirtelökoneen, otti pirtelönsä mukaan ja hyppäsi ikkunasta laiturille. Vain hetkisen käveltyään häneen tartuttiin takaapäin.

-Minä tiedän, missä sinun lääkkeesi ovat! -Kuka olet? Herkko kysyi ääneltä. -Olen seurannut sinua, eikä sinulle kuulu se, kuka minä olen. -mitä haluat tehdä minulle? -En yhtään mitään. Sovitaan pari juttua, niin olet vapaa. Päästän irti, mutta sinun on turha yrittää karata, Herkko. -Selvähän se, päähenkilömme tokaisi.

Lumisade ja routa ei tuntunut haittaavan ketään. Kuitenkin Herkko näki kirjavia, abstrakteja olentoja ympärillään, jotka valittivat säästä. -Tulisipa kesä jo! Ei tule, mietiskeli Herkko mielessään. Oli vasta marraskuu, eikä kevättä ollut vielä näkyvissä. Luulisi että edes demonit osaisivat olla järkeviä. Ei se kesä valittamalla tule.

Herkon kaappaaja käski Herkon kiipeämään portaat ylös. Oltiin jo sellaisella seudulla, ettei häiriköitsijöistä ole varmasti haittaa.
Sisällä Herkko ohjattiin olohuoneeseen, lasisen, taiteellisesti muotoillun pöydän ääreen. -Ottaisiko Herkko teetä? Herkko nyökkäsi. Hetken aikaa Herkko tutkaili olohuoneessa olevaa kala-akvaariota. Rapuja, etanoita, kultakaloja, sun muita veijareita oli reilusti akvaariossa. Mitenköhän ne pärjäisivät meressä? Ja muistaisiko kultakala, jos tulisin tänne takaisin huomenna? En kyllä ole tulossa, totesi Herkko mielessään.

Haluaisin kuulustella sinua, Herkko. Sinä olet toiminut hengellisen oikeuden ja hyvähenkisyyden nimissä. Astraalikehosi, aurasi ja harjoituksiesi laatu on häkellyttävä. Mutta meidän olisi nyt hyvä sopia tietynlainen kaava, minkä mukaan sinun kuuluisi jatkossa toimia, niin että esimerkiksi saisit sairasvakuutukset, asianajajan, hautajaismenot, eläkkeet ja tiettyjä muita perusetuja. Miltä kuulostaa?

-Kuulostaa hyvältä syötävältä. Saanko syödä sopimuksen? Liuottakaa se mineraalien ja vitamiinien avulla kehooni, niin minun ei sitten tarvitse jatkossa kirjoitella lisäsopimuksia. Herkko todella osasi olla omituinen. Mutta onneksi elämä paistaa välillä risukasaankin.

Arvostelut

Käyttäjien arvostelu: 1 käyttäjä(ä)

Arvosana 
 
1.5  (1)
Arvostele
Arvosana
Kommentit
    Syötä turvakoodi.
 
 
Herkon temppuiluja osa yksi 2018-04-02 15:33:48 TarraLeguaani
Arvosana 
 
1.5
TarraLeguaani Arvostellut: TarraLeguaani    April 02, 2018
Top 10 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Tämä oli vähän monikategorinen kirjoitelma, ymmärrän, jos sinulla on ollut vaikeuksia miettiä laitatko sen scifiin vai jännitykseen vai mihin.

En oikein ottanut siitä selvää, aika tajunnanvirtamaista ja tuloksetonta. Käteen ei jäänyt paljoakaan, mutta ehkä jollekulle muulle jää? Tämä on sellainen teksti, että joku voi pitää kovastikin, kun taas joku toinen ei. Piirrät vaillinaista ja epäselvää maailmaa, ei oikein aina tiedetä missä ollaan ja missä mennään, mutta eipä taida päähenkilökään olevan selvillä siitä.

Erottelisin dialogin selvemmin, nyt ei oikein ole selvä milloin joku puhuu ja mikä puhuu.

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
00
Report this review
 
Powered by JReviews
 
KIRJOITA   ARVOSTELE    JULKAIS