Käyttäjätunnus:

Salasana:

Liity! Apua

PDF Tulosta Sähköposti
Novellit Fantasia Häneen langennut
QR-Code dieser Seite

Häneen langennut

Hän kuuli hermoja raastavaa kirkumista sinkoutuessaan epätodellista vauhtia ilman halki. Hän kieppui pyörryttävällä nopeudella ympäri kivun runneltavana ja kuunteli epätoivoisen huudon jatkumista. Hän ei tiedostanut, että ääni oli hänen. Hän putosi, putosi, putosi. Kohti täysin toisenlaista elämää, kohti kuolevaisuutta, kohti painovoiman alaisena olevaa maailmaa. Hän putosi – tuntui kuin se kestäisi ikuisuuden. Kaikki oli ohi. Hänen tulevaisuutensa, hänen rakkaansa, hänen kaikkensa... kaikki oli ohi. Oliko tämä hänen syytään? Saisiko hän ikinä tietää, mitä tulisi tapahtumaan? Selviäisikö hän? Todennäköisesti ei.

Mutta hän ei osannut ajatella kuolemaa. Se oli täysin vieras, tuntematon käsite. Ei kenenkään heistä tarvinnut suoda ajatustakaan kuolemalle. Sehän oli ihmisten, liian huolettomien ja elämällään leikkivien ihmisten ongelma. Kuolevaisuus. Tai nyt, kun hän sitä tuli ajatelleeksi, ehkä kuolevaisilla oli helppoa. Niin, kuolivathan he kaikki joskus, mutta he eivät ikinä tulisi kokemaan tuskaa. Tuskaa, jota hänelle aiheutui.

Hänestä tuntui, että hän alkoi olla jo aika lähellä maanpintaa. Outoa, hän ei nähnyt mitään. Yhtään mitään, vain pimeyttä. Mustaa, jatkuvasti pimenevää synkkyyttä ilman ainuttakaan valonpilkahdusta. Hän vain aisti ilman muutoksen. Hänen ajantajunsa oli kadonnut kauan sitten – ja sitten se vain tapahtui. Hän ei ollut varma, mitä oli odottanut. Sillä sekunnilla, kun hän paiskautui maahan, kipu ja tuska veivät järjen mukanaan. Järjen mukana katosi se vähäinen taju, mitä hänellä oli ollut jäljellä.

Oli niin mustaa, ettei voinut pimentyä enempää.




Poika kyykistyi pienen ruumiin eteen otsa hienoisissa rypyissä. Mustat, tummanpunaisen veren runsaasti sävyttämät siivet lojuivat vähän matkan päässä. Poika tiesi, että jos ruumis olisi ollut pudotessaan jo kuolevaisen, hänen edessään makaava hahmo olisi takuuvarmasti kuollut. Ehkä se oli jonkinlaista sairasta ironiaa – kuluttaa kuolematon äärettömille äärirajoille, kun tämä ei voi kuolla ja muuttaa tämä sitten kuolevaiseksi, joka selviäisi juuri ja juuri. Poika hymähti huvittuneesti. Olihan se tavallaan ihan hauskaa.

Hän ojensi kätensä ja kohotti hahmon toista silmäluomea. Valkoiseen silmämunaan levisi hiljalleen syvänpunaisia veriroiskeita. Levittyään tietylle alueelle veri jähmettyi. Iiris oli hyvin tumma ja violetinsävyinen. Silmä tuijotti ylöspäin muljahtaneena jotain, mitä kukaan muu ei voisi nähdä. Hahmon ruumis oli muuten melko levollisen näköinen; henkilö olisi hyvin voinut nukkua. Vain hänen ympärillään oleva verilammikko kieli totuudesta. Niin, ja siivet.

Poika pysytteli kyykyssä ja kertasi suunnitelmaansa. Se oli nerokas, hän tiesi sen. Suunnitelma oli myös hyvin työläs; sen toteuttaminen oli vaatinut häneltä vuosisadan. Vuosisata takaperin hän ei ollut kuullut kuin murto-osasta jumalista, jumalattarista ja heidän voimakkaista jälkeläisistään, joita myös enkeleiksi kutsuttiin. Jumalia ja jumalattaria oli melkein kaikkia asioita varten; rakkautta, aurinkoa, kuuta, sotaa, ystävyyttä, elämää ja kuolemaa. Oli paljon hyviä, mutta myös paljon pahoja. Enkelit huolehtivat ihmisten ja eläinten, elollisen elämän hyvinvoinnista maan päällä, rajoituksena elollisten olentojen oma vapaa tahto. Osa enkeleistä toimi suojelusenkeleinä, osa sotureina kuoleman ja pahuuden olentoja vastaan.

Hän oli käyttänyt suhteitaan saadakseen tietoa jumalten ja jumalattarien keskinäisistä suhteista, heidän kyvyistään ja vaikutusalueistaan. Ensimmäisenä hän oli matkustellut ympäri maailmaa ja käynyt tapaamassa toisia sfinksejä kaikissa maissa, joissa hän tiesi niiden elävän. Sfinksien tiedot olivat jo itsessään vaikuttavia. Sen jälkeen hän oli hakenut tietoa, kuka heistä omiaan vastaan kääntyneenä voisi koitua koko maailman tuhoksi. Etsinnät olivat olleet lupaavia, mutta vasta kuullessaan meretsegeristä poika tiesi, että hän saattoi toimia. Meretseger oli eräänlainen enkeli. Ei tiedetty, kenen jälkeläinen hän oli, mutta tiedettiin, että hänellä oli paljon voimakkaita kykyjä ja että hänet yritettiin pitää jotakuinkin salassa. Poika oli saanut tehdä paljon tutkimustyötä, ennen kuin kuuli meretsegeristä.

Meretseger oli naispuolinen olento. Hänet tunnettiin sekä vaarallisena että armollisena. Poika oli saanut selville, että olennon miltei kokonaan salattuihin kykyihin kuuluivat melkein rajaton parannustaito, mutta olento oli myös hyvin myrkyllinen. Poika oli kuullut huhuja ja urbaanilegendoja siitä, että olennon jumalataräidillä saattoi olla jotakin tekemistä rakkauden kanssa, ikään kuin Afroditella, mutta jumalisästä ei ollut mitään tietoa. Vain arvauksia, joihin poika oli päättänyt olla luottamatta.

Poika sukaisi kullanruskeita hiuksiaan. Oli miten oli, kaikki oli toiminut täydellisesti. Hänen saatuaan yhteyden meretsegeriin hän oli käyttänyt kaikkia kykyjään ja saanut olennon pauloihinsa. Koska se oli eräänlainen enkeli, sen oli pakko ollut toimia joko suojelus- tai soturienkelinä. Poika oli pitkän manipuloinnin jälkeen tajunnut, että meretseger oli suojelusenkeli, jonka suojeltavana oleva nuori nainen oli johtavassa asemassa olevan auringonjumala Ran pitkäaikainen rakkauden kohde. Poika virnisti muistellessaan, miten hän oli reagoinut saatuaan tiedon. Kertakaikkisen kiehtova ristiriita.

Oli vienyt kauan, niin kovin kauan saada meretseger luottamaan häneen täydellisesti. Pitkä ja vaivalloinen työ oli tuottanut tulosta: lopulta olento oli kertakaikkisen rakastunut häneen, uskoi häntä ja olisi tehnyt mitä vain hänen vuokseen. Olento oli hänen valtansa alla melkeinpä hypnotisoituna. Pojan oli pakko myöntää, että meretsegerin vahvuus ja uskollisuus oli ihailtava piirre. Niin ihailtava, että hänen käskyjensä mukaisesti olento onnistui tappamaan auringonjumala Ran.

Siitä seurasi kiihkeä sekasorto, mutta Auringon ja kuun, päivän ja yön tasapaino ei kuitenkaan päässyt järkkymään, sillä Ralla oli seuraaja, Amun-Ra. Tylsää sinänsä, poika mietti. Mutta tapahtui juuri kuin hän oli suunnitellutkin. Soturienkelien Neuvosto sai selville, että meretseger tappoi Ran siksi, että oli palavasti rakastunut ihmispoikaan ja halusi Ran paikan. Ralla oli nimittäin ollut niin paljon valtaa auringonjumalana, että hän oli voinut henkilöityä maan päälle ilman seurauksia kerran 12 vuodessa siksi aikaa, kun aurinko oli taivaalla. Siten meretseger olisi päässyt tapaamaan rakastettuaan.

Ihmispoikaan, poika nauroi itsekseen. Hän oli nero. Meretseger heitettiin alas taivaasta. Olento menetti yliluonnollisia voimiaan, mutta osa kyvyistä korvautui pimeillä voimilla. Pimeät voimat johtuivat siitä, että kun enkeli lankesi, hän menetti pahuudesta tietämättömän hyvyytensä ja muuttui ihmisen kaltaiseksi. Jumalten tai jumalattarien lankeamisesta poika ei harmikseen tiennyt. Kenenkään heistä ei ollut tiedetty langenneen.
Mikä parasta, poika voisi vaikuttaa olennon pimeisiin voimiin. Hän oli selvitellyt sitäkin - hyvällä onnella hän saisi käsiinsä pimeyden, manalan tai kuoleman hirviön, jonka verta voisi käyttää. Veri oli voimakasta ainetta, sitä ei saanut aliarvioida. Tietenkään kuolevaisilla ei ollut mitään hajua sen arvokkuudesta.

Oli miten oli, siinä meretseger nyt oli. Ruumiillisesti ihmiseksi muuttuneena, maaten verta vuotavana pojan edessä. Myös olennon luja mieli, joka hänellä oli enkelinä ollut, oli heikentynyt. Ensin silloin, kun poika oli saanut hänet pauloihinsa ja nyt kokonaan, kun olento oli langennut. Pojan tietojen mukaan olento oli nyt täysin hänen käskyvallassaan. Pitäisi vain odottaa, että sen ruumis uusiutuisi ehjäksi ja kokonaiseksi. Tavallinen ihminen olisi kuollut ja langenneilla enkeleilläkin oli vaikeaa, mutta meretsegerillä oli kyky parantaa, joten poika oletti olennon parantavan ajan myötä itse itsensä. Sitten hän voisi aloittaa kauan suunnittelemansa tuhon aikakauden, jota hän itse hallitsisi.

Poika kohotti kasvonsa ja tuijotti pimenevää yötaivasta. Hän tiesi, että tästä yöstä tulisi vuosisatojen pimein yö. Auringonjumala oli vaihtunut ja luonto yritti selvitä sen kanssa. Mitään katastrofia tosin ei ollut tulossa. Hitaasti hänen ikivanhoille, kauniille kasvoilleen kohosi leveä hymy. Hänen sulan kullan väriset silmänsä alkoivat hehkua. Tällä kertaa se olisi hän, jolla oli valtaa. Hän.

Arvostelut

Käyttäjien arvostelu: 3 käyttäjä(ä)

Arvosana 
 
2.0  (3)
Arvostele
Arvosana
Kommentit
    Syötä turvakoodi.
 
 
Häneen langennut 2019-05-14 12:18:28 Dhanne
Arvosana 
 
2.0
Dhanne Arvostellut: Dhanne    May 14, 2019
Top 50 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Terve Maybeline00,

kirjoitan vielä kolmannen arvostelun. Kommentoit kuinka kirjoituksesi on prologi tarinalle. Toisessa viestissäni en ottanut siihen kantaa.

Prologin kirjoittajalla on usein tarkoitus antaa taustatietoa tarinalle, esitellä tarinaa toisesta ajasta, antaa tietoja toisesta näkökulmasta, saada lukija kiinnostumaan tekstistä ja esitellä teemaa ja sävyä.

Aloittelevat kirjoittajat viekoittuvat usein kirjoittamaan prologin, koska he ajattelevat, että tarina tarvitsee välttämättä sellaisen, koska lukijan täytyy tietää nämä ja nämä seikat ennen kuin tarina voi edes alkaa.

Tämä näkemys usein kapsahtaa kirjoittajan omaan nilkkaan, koska prologit ovat tylsiä. Käytännössä prologi tarkoittaa alun aloitusta. Tarina alkaa prologissa ja alkaa sitten uudestaan ensimmäisessä luvussa. Tämä kaksialkuisuus on ongelma, joka huonolla tai keskinkertaisella prologilla on katastrofaalista. Lukijalta kirja lentää seinään, DNF 1% (did not finnish). Toinen mahdollisuus on, että lukija hyppää prologin yli ja aloittaa lukemisen suoraan ensimmäisestä luvusta, sillä siitähän tarina vasta alkaa.

Mitä ongelmia näen, jos tekstisi on prologi? Ensiksi huomioni kiinnittyy siihen, että prologissasi on kaksi osaa ja kaksi näkökulmahenkilöä. Koska prologi tarkoittaa itsessään aloitusta ja sinulla on alussa kaksi osaa, joista toinen on toisen alku, periaatteessa tarinasi tulisi alkamaan kolmesti. Enkelin putoamiskohtaus on alun alun alku, pojan kyykkimiskohtaus on alun alku ja tuleva ensimmäinen luku on varsinainen alku (ellet vielä jaa ensimmäistä lukua uusiin ja taas uusiin alkuihin). Lukija ei innostu tällaisesta alkamisesta, hän haukottelee ja laittaa tekstin syrjään.

Alku siis tarkoittaa tilaa, jossa juoni ei etene. Hyvässä modernissa tarinassa juoni lähtee liikkeelle varhaisessa vaiheessa, koska moderni lukija ei jaksa satojen sivujen prologeita ja alkukankeutta, jossa tarina vasta kehkeytyy. Modernilla lukijalla kirja lentää seinään, DNF.

Miten siis editoida prologiasi, jotta lukija kiinnostuu tarinasta eikä jätä lukematta?

Prologin pitäisi olla lyhyt. Kukaan ei halua lukea tarinan alkuesittelyä, joka jatkuu ja jatkuu ja jatkuu pääsemättä oikein mihinkään. Prologisi mitta lähentelee tuolla asiakokonaisuudella maksimia. Tiivistetympi versio olisi parempi.

Mielestäni sinun tulee valita yksi näkökulmahenkilö ja poistaa toinen. Näin saat prologista vahvemman ja tarinaasi jaksetaan lukea. Tätä tarkoitin karsimisella, voisit poistaa huoletta enkelin putoamisen ja kirjoittaa, "Enkeli putosi taivaasta ja mäjähti asfalttiin." Näin tekemällä vähennät yhden turhan alun. Silloim sinulla on enää alun alku ja alku.

Keskittyisin siis poikaan, joka antaa sävyn ja teeman tulevalle tarinalle. Onko hän itse pääosissa vai onko hän tarinassa päähenkilön antagonisti? Sitä emme vielä tiedä. Poika esittelee mielessään mitä on tehnyt ja lukijalle jää pahanteosta epämääräinen käsitys, jonka olisi tarkoitus ruokkia mielenkiintoa. Tämä alkupala ei aivan iske, sillä muistelu ei ole vahvaa tarinankuljetusta. Poika pitää saada liikkeelle, tekemään ja reagoimaan.

Muutenkin sinun tuli havainnollistaa tekemisillä pojan aikeita. Parempi prologi näyttää pojan teoissa ja reagoinneissa miten sadistinen suunnitelma hänellä on. Älä pysy pojan mielessä, näytä se teoissa ja reagoinneissa.

Sinun tulee myös vähentää taustatietoa, jota on prologissasi liikaa. Jos kaikki nuo jumalaiset tapahtuneet asiat eivät ole läsnä ensimmäisestä luvusta lähtien, voidaan kysyä miksi lukijan tulee edes tietää niistä. Hyvä tietää, ei ole riittävä selitys kirjoittajalta. Lukija haluaa pääsääntöisesti lukea mielenkiintoisista henkilöistä, vetävästä juonesta ja vaihtelevista konflikteista.

Tässä tulkintojani, miksi tekstisi ei toimi hyvänä prologina. Voisit lukea prologeista lisää googlaamalla "how to write prologue".

Jatkahan kirjoittamista!

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
10
Report this review
Häneen langennut 2019-05-14 01:45:43 Dhanne
Arvosana 
 
2.0
Dhanne Arvostellut: Dhanne    May 14, 2019
Top 50 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Terve Maybeline00,

luin vastausviestisi ja tahdon sen pohjalta tutkia tekstiäsi tarkemmin. Olet mielestäni sen ansainnut. Ehkä kykenen selittämään sinulle miksi annoin pisteitä vain kaksi eikä esimerkiksi kolme tai enemmän.

Ensinnäkin en tarkoittanut karsimisella lauseiden typistämistä minimaalisuuksiin. Kirjoitat miellyttävän pitkiä ja sujuvia lauseita. Kuten isäsi sanoi, tämä on tyyliseikka ja mielestäni kirjoitat miellyttävämpää tyyliä kuin jos olisit valinnut minimalistisen tyylin. Tämä on siis jokaisen lukijan mielipideasia. Toiset pitävät monipuolisuudesta toiset eivät, ja se siitä. Joten pidä ja kehitä tyyliäsi, koska se vaikuttaa olevan sinulle luontainen.

Se, mitä tarkoitin karsimisella, ei siis liity lauserakenteisiin vaan tarinankerrontaan. Tarinankerronta on pääsääntöisesti eri asia kuin sujuva kirjoittaminen. Siihen liittyy monia seikkoja kuten juonen kuljetus, henkilöiden tarkoitus tarinassa ja henkilöiden tekemiset ynnä muuta. Karsimisella tarkoitan sitä, että tarinassa pitää olla vain ja ainoastaan tarinan kannalta tärkeitä seikkoja. Muut seikat, kuten tarinan kannalta tarpeeton rönsyily, on karsittava pois. Tämä on karsimisen idea: jos jokin asia voidaan sanoa sujuvammin, tulee se sanoa niin.

Miksi sitten en antanut enemmän pisteitä? Tai käänteisesti, miten tarinasi olisi pitänyt kirjoittaa, jotta olisin antanut enemmän pisteitä?

Sikäli kun olen oppinut tarinoita ymmärtämään, tarinoissa on pääasiassa kyse kolmesta seikasta: 1. Tarina kertoo henkilöistä, ja mitä kiinnostavampia henkilöt ovat, sitä parempi tarina, joskin; 2. Tarina tarvitsee juonen, ja mitä kiinnostavampi juoni on, sitä parempi tarina. 3. Viimeiseksi tarina tarvitsee ehdottomasti konfliktitilanteita. Jos niitä ei ole, tarina tuntuu pannukakulta.

Tarina tarvitsee siis kolmea asiaa: mielenkiintoiset henkilöt, vetävän juonen ja vaihtelevia konfliktitilanteita. Jos nämä seikat saavutetaan, tarinasta kiinnostuu varmasti. On tietysti muita seikkoja, jotka parantavat tarinaa, mutta keskittyisin ensimmäiseksi näihin kolmeen peruspilariin.

Tarkastellaanpa tarinaasi. Millaiset henkilösi ovat? Putoavasta enkelistä tai hänen persoonastaan emme tiedä juuri mitään, hän haluaa elää ja siinä se. Kuka tahansa ihminen haluaa elää, joten hänkertojasta emme tiedä mitään. Hän on meille mysteeri. En voi siksi samaistua häneen ja pitää häntä mielenkiintoisena henkilönä. Teksti ei tarjoa henkilöstä riittävästi. Entä sitten tämä poika? Tarinan mukaan poika on sadistinen, hänellä on kullanruskeat hiukset, hänellä on kykyjä hallita olentoja, hän pitää moneen otteeseen itseään nerona. Ei kovin pidettävä henkilö, eikä hän edes tee mitään (en laske muisteluita tekemiseksi). Hänessä on potentiaalia mielenkiintoiseksi henkilöksi, mutta minulle tulee vain mieleen aaltopahviversio Saatanasta nuorena. Tämä kehno mielikuva syntyy siis siksi, että en tunne tarinasi poikaa, koska hänen tekemisiään ja reagoimisia ei ole kuvailtu lainkaan.

Entäpä millainen on tarinasi juoni? Lyhykäisyydessään: Enkeli putosi taivaasta. Poika tutki sen kituvaa ruumista ja muisteli menneitä. The End. Tarinassa ei ole juonenkaarta eli jos tylysti sanotaan, siinä ei tapahdu yhtään mitään. Jos tarkastelee pojan tekemisiä, niin huomaa kuinka vähän poika tarinassa tekee:

Kyykistyi ruhon eteen, hymähti huvittuneesti, ojensi kätensä ja kohotti silmäluomea, pysyi edelleen kyykyssä, suki hiuksiaan, poika virnisti, poika nauroi itsekseen, poika kohotti kasvonsa ja tuijotti taivaalle, poika hymyili.

Mitä siis poika teki? Oli pirun pitkään kyykyssä ja siinä se! Huomaat kai, ettei tällaiselle tarinalle, jossa päähenkilö on kappaletolkulla vain kyykyssä ja hymyilee ja naureskelee itselleen voi antaa enemmän pisteitä? Ajattele sama kohtaus elokuvassa. Ei ole paljon katsottavaa, still-kuva riittää.

Entäpä sitten konfliktitilanteet? Tarinasi alkaa huimalla konfliktitilanteella ja siinä on menoa ja meininkiä, mikä oli syy miksi aloin lukemaan tarinaasi. Konfliktitilanteessa on kuitenkin tarkoitus kertoa, kuinka henkilö toimii sen keskellä ja kuinka hän selvittää ongelmat tai ei selvitä. Tässä tarinassa hänkertoja ei oikeasti tee mitään, hän vain odottaa putoavansa. Hän ei tee mitään selvitäkseen putoamisesta, mäjähtää vain maahan. Ei näin. Konfliktitilanteissa henkilöiden pitää pystyä reagoimaan tilanteisiin jotenkin ja paljastaa persoonaansa tai edistää juonta. On kyseenalaista edistääkö hänkertojan putoamiskertomus juonta vai onko se vain hurja valokuvaotos kuolemasta. Millainen konfliktitilanne pojalla sitten on? Vastaus on selkeä: ei mikään. Poika muistelee, hänellä on saattanut olla konfliktitilanteita joskus aikaisemmin, mutta kerronnassa ei ole minkäänlaista jännitettä.

Eli tarinassasi on kiteytetysti: olemattomasti kiinnostavat henkilöhahmot; olematon juoni; ja yksi konfliktitilanne, jossa kertoja ei voi reagoida juuri mitenkään, ja toinen konfliktiton pätkä. Mielestäni tämä ei riitä kuin kahteen pisteeseen, ja ne pisteet tulevat sujuvasta kerronnasta.

En tiedä kiinnostaako sinua tai lukijoita tällainen pilkottu tarkastelu. Minä olen itse sitä mieltä, että tarkastelua kannattaisi jokaisen harrastaa, sillä se kehittää sekä kirjoittajana että tarinankertojana. Voisin ottaa tähän muitakin seikkoja tekstistäsi, mutta luulen, että ne hämärtävät pääasiaa: kuinka kehittyä tarinankertojana.

Haluan lukea tämän valmiina tekstinä, jos ja kun tämä on raakile. Jatkahan kirjoittamista!

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
10
Report this review
Häneen langennut 2019-04-14 19:04:33 Dhanne
Arvosana 
 
2.0
Dhanne Arvostellut: Dhanne    April 14, 2019
Top 50 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Terve Maybeline00,

luin ylemmän pätkän. Kirjoitat sujuvasanaisia lauseita, jotka johdattavat kertomusta. Pisteitä saat siitä, että lauseiden muodostus on kunnossa.

Pätkässä on kuitenkin tarinankerronnallisesti paljon parannettavaa, lähtien siitä, että et selvästi ole miettinyt ennen kirjoittamista millaista tarinaa aiot kertoa ja miksi. Tämä käy ilmi monella tavalla.

Ensiksikin ensimmäiset kappaleet ennen tarinan alkua eli pojan kyykistymistä voi karsia pois. Nämä kappaleet eivät oikeastaan kerro lukijalle muuta kuin, että nimeltä mainitsematon kuolematon syöksyy kohti maata kuolettavalla nopeudella. Saman asian voi tiivistää yhteen lauseeseen. Eli tarinan kuuluisi alkaa kohdasta 'Poika kyykistyi', tai kenties lauseesta: "Enkeli putosi taivaasta ja mäjähti kivetykseen."

Toinen tarinankerronnallinen ongelmakohta, joka latistaa tarinan muisteluksi, on pojan muistelu kaikesta tapahtumista. Hyvässä tarinassa on vähän menneeseen paluuta ja paljon nykyhetkessä kerrottuja tapahtumia. Miksi liika menneessä kertominen on huonon tarinan merkki? Siksi koska jännitys on olematonta. Tapahtuneet ovat historiaa, ne ovat jo tapahtuneet. Lukijaa kiinnostaa ennen kaikkea mitä näkökulmahenkilö tekee tarinan nykyhetkessä. Käytännössä poika vaan tutkii pudonnutta siipiveikkoa ja pohtii mitä on tehnyt...

...Mikä taas johdattaa minut siihen, että jos todella kirjoittaisit pojan tekemistä asioista nykyhetkessä, tarinasi olisi hyvin mielenkiintoinen. Pitäisin tekstiäsi pikemminkin muistilistana siitä, mitä myöhemmin kirjoittamassasi tarinassa tulee tapahtumaan. Sitten kirjoittaisin kyseisen tarinan pojan silmin niin, että hän konkreettisesti tekee kertomansa asiat. Siitä voisi tulla loistava tarina!

Kuinka kirjoitan paremman tarinan?
1. Pysähdy miettimään mistä haluat kirjoittaa. Älä aloita ensimmäisestä ideasta, vaan mieti mitä asioita kertomuksessa tarvitsee tapahtua, jotta siinä olisi juoni.
2. Valitse näkökulmahenkilö. Mieti minkä näkökulmasta tarinan haluat kertoa. Yleensä kannattaa valita mielenkiintoisin vaihtoehto, joka ei välttämättä ole helpoin kirjoitettava. Muista, että et voi kirjoittaa toisesta näkökulmasta, ellet halua kertoa kaikkitietävästi. Kaikkitietävä kertoja on nykyään harvinaisempi eikä kenties niin kiinnostava kuin kolmannesta persoonasta kirjoitettu kertoja, jolla asioista kerrotaan jonkun silmin.
3. Tarinassa on alku, keskikohta ja loppu. Käy mielessäsi läpi millaisia tapahtumia täytyy tapahtua, jotta alusta A, päästään keskikohtaan B ja lopulta loppuun C. Juonenkuviot eivät tarvitse olla täysin mietittyjä, mutta tarinan kirjoittamista helpottaa, jos tiedä mitä ja miksi tarinassa tulee tapahtumaan.
4. Aloita kirjoittamaan vasta kuin edelliset perus mietinnät ja suunnitelmat ovat tehty. Ellet tee näin, tarinassa ei takulla ole hyvä juoni tai sitten joudut kirjoittamaan tarinasi uudestaan ja uudestaan.
5. Kirjoittaessa pysähdy miettimään mitä kirjoitit.
6. Karsi ronskisti kaikki ylimääräinen.
7. Jätä kirjoitus hautumaan muutamaksi kuukaudeksi. Sitten ota se jälleen esille. Karsi turha. Kiinnitä huomiota minäkertojan tekemisiin ja syihin ja seuraamuksiin. Ovatko kaikki tarinassa loogisesti kerrottu? Onko mitään tärkeää jätetty kertomatta? Lisää tärkeät seikat. Sitten jälleen kerran, karsi ylimääräinen.
8. Pyöritä lauseita ympäri, niin että asia tulee selkeästi ja ytimekkäästi kerrottua. Karsi lisää.
9. Kun suunnitelman viimeisiä kohtia tarpeeksi monta kertaa, tarinan ydin alkaa hahmottua.
10. Jätä edelleen kirjoitus hautumaan. Sitten palaa siihen vielä kerran. Korjaa ja karsi.

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
20
Report this review
 
Powered by JReviews
 
KIRJOITA   ARVOSTELE    JULKAIS