Käyttäjätunnus:

Salasana:

Liity! Apua

PDF Tulosta Sähköposti
Novellit Fantasia Kauhufantasia Herkon kuritukset
QR-Code dieser Seite

Kauhufantasia Herkon kuritukset

Mitä tapahtuu? Hän sekoaa! Hän tahtoo löytää puunjuuresta rohtoa, jonka avulla tulee tapahtumaan asioita, joilla ei ole loppua, ei alkua!

Minä nään teidät kaikki! Täältä ylhäältä näkee niin kovin paljon, mutta minä pelkään! Ja pian putoan takaisin maan kamaraan, rotkosta niin syvälle, että maan kuumuus minut korventaa!
Pyörryn kuitenkin matkalla, mutta ennen sitä, saanen laulaa teille laulun!

"Minun silmissä ei ole lunta, ei tulta, ei jäätä, ei kärsimystä, ei euforiaa. Minä olen korkeimmalla pisteellä matalin, matalimmassa pisteessä korkeimmista korkein. Akaasiapuun vierellä sinä minua kosit,mutta minä en päästä ruusuani sinun käsissä haalistumaan, repeytymään tai nuutumaan. Tule luokseni, sillä minä olen valmis taistelemaan kunniastani!"

Näin minä laulan, uutta värssyä jatkuvasti keksien. Ei ole enää minkäänlaista porttia, muuria meidän välillämme. On vain suuri viinipikari, jonka luokse demonit ovat minut johdattaneet. Minä juon, minä juon, minä juon...

Aina kun erehdyn kulkemaan näitä polkuja, joita löydän uudelleen ja uudelleen kadotuksesta tänne takaisin kotiin, niin perkele kerrassaan, joudun aina päihtymään omasta tyhmyydestäni. Häpeä olkoon polttava leiman minun kasvoihin.

"Mutta Herkko, sinussa on paljon voimaa. Polje viinirypäleitä paljain varpain, sinä etruskilainen kapinallinen. Raakileet voit itse syödä, mutta polje ja polje, älä koskaan jätä hetkeäkään jälkeen, sinun tulee olla rankasti työskentelevä nuorimies."

Näin kuulin, mutta en totellut. Revin rikki rypäletynnyrit, huusin ja revin. Puut raksahtivat rikki. Olin täysin raivoissani, sekaisin, hulluna demonien viinistä. Lopulta herätys iski minua naamaan. Raamatulla minut pieksettiin, ja minä vain pyysin, pyysin, että he löisivät minua uudestaan ja uudestaan. Minä nautin siitä.

Pian, kun mustelmilla lepäsin viinirypäleiden keskellä, luokseni saapui erittäin kaunokaismainen nuori nainen. Hänen kroppansa oli täydellinen, mutta ranteessa hänellä oli kymmenien tikkien edestä viiltoja. Lävistetty nenä, värikkäät hiukset, kaikki oli täydellistä.
Hän kerjäsi minulta, vieraalla kielellä hän yritti saada minut pauloihinsa, mutta minä kyllä tiedän naisten metkut. Niin ainakin luulin. Käännyin ja revin itseni hänen otteestaan. Hymyilin pilkallisesti, menin toiseen kylään, mistä löysin toisen naisen.

Joka päivä tuo merkillinen nainen seurasi minua. Aina ja iankaikkisesti, hän kuiskaili minulle. Löysin elämästäni hirveitä asioita, joita tuo kaunokainen oli saanut aikaan. Jatkuvasti saapuivat uudelleen rangaistukset, ahdistus, kipu ja masennus.

Mitä minä muka olen jumalattaren rinnalla? En yhtään mitään, ja sen tuo olento halusi saada minut ymmärtämään. Jatkuvasti hän pilkkasi minua, arvosteli minua, sai minut tuntemaan oloni sellaiseksi, etten tulisi koskaan palaamaan normaaliin elämään tämän jumalattaren kahleista.
Lopulta ymmärsin, ettei enää ole minkäänlaista järkeä jatkaa, olin sekoamisen partaalla. Perkeleelliset voimat ajoivat minut tekemään asioita, joita en osannut ennen edes kuvitella. Tässä minä olen, tässä minä olen, tässä minä olen, toistin mielessäni. En päässyt painajaisiltani pakoon.

"Kuin linnunlaulun kautta minä löysin pohjoisen, jossa ei ollut mahdollisuutta enää jatkaa samaan tapaan, millä olin ennenkin itseni vaikeuksiin ajanut. Kuin skorpionin pistoa minä odotin ikävän hengen myrskyjen keskellä. Viimeinen pisto ja sen jälkeen saapuisin hirveän elämäni loppuun."

Tässä minä olen, tässä minä olen, tässä minä olen.

Arvostelut

Ei arvosteluja

Arvostele
Arvosana
Kommentit
    Syötä turvakoodi.
 
 
Powered by JReviews
 
KIRJOITA   ARVOSTELE    JULKAIS