Yksin seisot puu
yksin tuulessa ja myrskyssä
onko sinulla ikävä puu
niin kuin minulla on
etkä tiedä puu
miten irrota juuristasi
kävellä muiden joukkoon
katson hetken heitä kaikkia
ystävyksiä
he juttelevat nauravat iloitsevat
enkä minä osaa mennä mukaan
en tiedä miten kävellä ystävien luo
sitten käännän katseeni pois
niin surullisena yksinäisenä
mutta aivan yllättäen
tunnen käden olkapäälläni
käännyn katsomaan
siinä he ovat kaikki
kysyvät tahdonko mukaan
tahdonko olla ystävä
ja kuinka minä tahdonkaan
suru väistyy silmistäni
ilo täyttää sydämeni
minulla on ystävä
en osannut itse mennä mukaan
mutta aivan yllättäen
ystävä saattaakin itse tulla luo
enkä enää ole yksinäinen
minulla on ystävä
