Käyttäjätunnus:

Salasana:

Liity! Apua

PDF Tulosta Sähköposti
Novellit Runot Mieleni pimeä metsä
QR-Code dieser Seite

Mieleni pimeä metsä

Mieleni pimeä metsä
kuljen sen läpi taas
mutta en enää yksin
vierelläni kulkee enkeli

suruni surkeat haamut
tuskani kuolleet muistot
nousevat haudoistaan
haamuja minä pelkään

hiljaa hymyilevät
toivon pienet sanat
aina ne hymyilevät
enkelin kuiskaamat

kiroan jokaista sanaa
joka tekee runon
aukaistuja haavoja
täytyy taas parantaa

tuhlaamme surutta aikaa
kulutamme toisemme hengiltä täällä
minä haluan olla hiljaa
lopettaa puhumisen

Ja silti en enää tee niin
sillä käteni on enkelin kädessä
hän kertoo minulle toivon sanoja
ja minä kuuntelen

antaa haamujen olla
nukkua haudoissaan
levossa anteeksiannon
rakkauden suuressa voimassa

nyt kun kuljen metsässäni
käteni enkelin kädessä
minua ei koskaan pelota
sillä en vaella enää yksin

sokeana pimeässä


Arvostelut

Käyttäjien arvostelu: 1 käyttäjä(ä)

Arvosana 
 
4.5  (1)
Arvostele
Arvosana
Kommentit
    Syötä turvakoodi.
 
 
Mieleni pimeä metsä 2020-10-20 15:00:43 haavanlehti
Arvosana 
 
4.5
haavanlehti Arvostellut: haavanlehti    October 20, 2020
Top 100 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Ihanan levollinen ja surullisenkaunis runo! Tästä tulee sellainen lohdullinen ja toiveikas olo, että ehkä vihdoinkin kaikki alkaa kääntyä paremmaksi.

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
00
Report this review
 
Powered by JReviews
 
KIRJOITA   ARVOSTELE    JULKAIS