Ihmiset ajavat autoja
kuin hullut perjantai-iltana
epävarmana suojatien edessä
seisoo puolisokea nainen
uskaltaako mennä vai ei
ihmiset vain ajavat autoja
kuin hullut
koska on kiire
aina niin kiire
onhan perjantai-ilta
mitä väliä on
puolisokealla naisella
suojatien edessä
hän joutaa kyllä
odottamaan
minä en
minulla on kiire
on perjantai-ilta
sitä paitsi
mitä vammainen tekee ulkona
myöhään perjantai-iltana
menisi hoitokotiinsa nukkumaan
pois kunnon ihmisten silmistä
anteeksiantamatonta
ajattelemattomuutta
tahi silkkaa ilkeyttä
silti aina anteeksiantamatonta
nainen odottaa ja odottaa
suojatien edessä
ei uskalla mennä
koska autoja ajavat hullut
kunnes
kunnes yksi heistä pysähtyy
päästää naisen tien yli
hänelläkin on kiire
silti hän pysähtyy
nainen hymyilee miehelle
joka pysähtyi
sillä miehen katse ymmärtää
hänelle tuo nainen
ei ole vammainen
hän on ihminen
niin kuin hän itse on
nainen siunaa miehen
hiljaa mielessään
ja hänen siunauksellaan on arvoa
arvoa rakkautta ja voimaa
jonka ani harva tuntee tahi saa
koko elämänsä aikana
mutta he jotka eivät pysähdy
he eivät naisen siunausta saa
hän joka pysähtyi
hän ymmärtää
hän voisi olla tuo
puolisokea nainen
suojatien edessä
jokainen meistä voisi olla
kovin moni ei sitä ymmärrä
ei koskaan ajattele
ei koskaan kiitä Jumalaa
siitä että on terve
mutta vaikka nainen
onkin vammainen
hän pärjää kyllä
hän on selviytyjä
vammansa voittanut
ja hän kiittää Jumalaa
siitä ettei hänen ole pahemmin
ja tämän tuo mies ymmärtää
siksi pysähtyi hän
ja siksi siunauksen saa
perjantai-iltana
