Nimettömän haudan sai
kerran unohdettu mies
hän löytyi kuolleena metsästä
pienestä Vartijan mökistä
hän oli kovin vanha jo
ja nukkui pois rauhassa
kärsinyt hän ei
kukaan hänen nimeään
selville saannut ei
kukaan hautajaisiin saapunut ei
kukaan häntä muistanut ei
kukaan kaipaamaan jäänyt ei
hän oli vain metsän erakko
nimetön unohdettu kuollut
silti joka kesä haudallansa
kukkii juhannusruusu
se kukkii kauniina ja runsaana
kuin iloiten tuon miehen elämästä
hyvyydestä ja kauniista sielusta
hän eli elämänsä yksin
kukaan häntä tuntenut ei
kuin näkymätön oli hän
vaikka paljon hyvää teki
kenenkään huomaamatta
hän halusi olla näkymätön
elää elämänsä yksin
rauhassa metsän erakkona
hän ei kaivannut ihmisiä
hän vain halusi tehdä hyvää
eikä kaivannut siitä ihmisten kiitosta
hän ei kaivannut ihmisten kiitosta
mutta Jumalan kiitoksen sai
Jumala kiittää aina hyvää ihmistä
vaikka ihmiset eivät kiittäisi
enää hän ei ole yksin
unohdettu ja nimetön
hän on enkeli taivaassa
Jumalan rakastama
vaikka kukaan ihminen
häntä muista ei
Jumala muistaa aina
siksi joka kesä haudallansa
kukkii juhannusruusu
