Olen matkamies maan
monta nimeä omaan
monella nimellä kutsuttu
moneen nimeen vastaava
silti nimetön koditon
maan ääriltä palaan
kotiin
niin nuorena lähdin
nyt olen vanha
en vuosissani
vaan hengessäni
valtakunta tuhon partaalla
ja minua tarvittiin
kuningas kutsui
kutsuun vastasin
en rauhaa saanut
tuuli ulvoi öisin
riehui sisälläni
taisteli kanssani
minä hävisin
lähdin kun kutsuttiin
jätin kotini
maan ääriin matkasin
kun tarvittiin
kotini Farelinin nimeen suojasin
oven jätin auki kulkijoille
jotka tahtovat matkoillaan
hetken rauhassa levähtää
oli oltava sankari pelastaja
noidista voimakkain
sitä roolia koskaan tahtonut en
mutta jumalat eivät kysy
oli sota ja minua tarvittiin
taitoni pettäneet ei
vihollinen pakeni vuorien taakse
sinne mistä ulvoen tulikin
valtakunnan rauhaan saatoin
itse rauhaa saanut en
kuningas palkitsi
minua kumarrettiin
voittajaksi kutsuttiin
en sitä koskaan ymmärtänyt
en tahtonut
sodassa ei ole voittajia
jokainen sota hävitään
kuinka moni jäi kuolleena maahan
kuinka moni ei koskaan palannut
kuinka moni jäi suremaan
niin vihollinen kuin ystävä
kysyivät mitä tahdoin palkkioksi
en sitäkään ymmärtänyt
tein mitä osasin
mitä oli pakko
en siitä mitään tarvinnut
jotain silti halusin
olen vain koditon noita
joka kotiin haluaa
luvan lähteä sain
maan ääriltä palaan
kotiin
matkalla mietin rakkaitani
jotka myös lähtiessäni suojasin
rukoilin niin ettei suojaus pettäisi
miten kävi vanhan seppä Benin
joka viisain kaikista oli
entä rakkaan ystäväni Karyn
joka aina saattoi meidät pulaan
menikö kultasilmäinen Fion naimisiin
joka itki kun lähdin
neidoista kaunein jota rakastin
halusin
jota kylminä öinä muistelin
kaipasin
mahtoiko hän minua odottaa
en sitä pyytänyt
en voinut
en tiennyt palaanko koskaan
sodissa kuolee
ovatko he yhä elossa
vain sitä toivon toivon niin
huomenna saan tietää
huomenna tulevat ystävät
tuuli vei viestin
sana on kiirinyt
olen tullut kotiin
viimeinkin
