Ajan virrassa
Putoan heilurin varressa alaspäin
maailmaan pistävät piikit alla
janoavat verta
Unet ovat syntyneet veljiksi ja siskoiksi
aivan keula ui syvällä
rukoukset putoilevat maahan
maa kasvaa uljasta viljaa
Suuret parrakkaat kivet
kääntävät kylkeään
haluten osansa lämmöstä
taivaallinen puoli punastuu
Varjosta hiipii
saatanallinen hiljaisuus
Lintujen siivet murskautuvat
ajan propellissa
salamatkustajat saavat juoda viiniä
tuntemattoman herran laskuun
Minä näen, minä kuulen
Kosken myllyssä
murskataan kaiken aikaa
kauneimmat vehnänjyvät
hienoksi pölyksi
on vyötetty virta
Minä näen, minä kuulen
kuinka jokaisesta vehnänjyvästä
jää myllynkiveen punainen veripisara
ja kivi juo ne.
Suurella virralla, putouksella
sammakot hyppivät verikivillä
kurnuttavat käärmeiden
kauneutta
Minä tulen virtaa alas
toivon kuiskaus
tartun virrassa
kiinni käteeni
se on Gadhin käsi
kuulen herätyskellon soivan
palaan virralta huoneeseen
saattajana Gandhin sanat.
”Kun olen epätoivoinen, muistan, että kautta historian totuus ja rakkaus ovat aina voittaneet. On ollut tyranneja ja murhaajia, jotka jonkin aikaa vaikuttavat voittamattomilta, mutta lopulta he aina häviävät. Ajatelkaa sitä aina.”
