Tulosta
Novellit Muut Epäonnea vai ei?
QR-Code dieser Seite

Epäonnea vai ei? Hot

Tässä hieman erilainen teksti. :)


Epäonnea vai ei?


Heräsin aamulla kello kahdeksan. Tunnin myöhässä. Superhieno digitaalinen, tosin Halparojusta ostettu herätyskelloni oli antanut minun nukkua pommiin. Vilkaisin kelloa ja ponkaisin sängystä ylös. Tartuin typerään kelloon, joka surisi yhä, vaikka olin painanut hälytyksen jo pois. Kellosta kuului jotain ihmeen pikkulinnun piiperrystä. Se ärsytti minua enemmän kuin olisi pitänyt, mutta sen enempää tuhlaamatta aikaa tuolle tunteelle viskasin kellon päin seinää. Tietysti se osui juuri siihen ainoaan tauluun, jonka seinälle olin joskus ripustanut. Olin oikeastaan vain helpottunut, kun tauluun piirretty lehmä ei enää hymyillyt. Ei nimittäin minuakaan paljon hymyilyttänyt. Tuijotin hetken typertyneenä sirpaleita, joita lojui pitkin lattiaa. Siivoaisin ne sitten myöhemmin. Ajattelin, miten tuon lehmän suupielet vääntyivät alaspäin, kun se ei saanutkaan enää hymyillä minulle. Oliko se sitten kellon syytä, vaiko oman käteni? Kirosin ja pudistin päätäni idioottimaiselle ajatukselle samalla, kun laitoin farkkuja jalkaani. Olin jo niin saakelin myöhässä!

Juoksin nopeasti vessaan, ja huuhtelin naamani. Harjasin hiukseni ja sidoin ne poninhännälle. Näytin taatusti kaameammalta kuin linnunpelätin pahimpina päivinään, silloin kuin varikset olivat nokkineet sitä. Sillä ei nyt kuitenkaan ollut väliä. Voisin parannella ulkonäköäni, jos se nyt ikinä oli mahdollista, sitten töissä. Jos vain joskus sinne pääsisin.
Olin pukemassa ulkotakkia jo päälleni, kun katsoin mittarista, että ulkona oli lähes parikymmentä astetta pakkasta. Katsoin nopeasti ikkunasta pihalle, ja näin siellä autoni, jonka päällä oli ainakin metri lunta. Otin avaimet keittiön hyllyltä ja juoksin ovelle. Olin avaamassa jo ovea, kun tajusin, että toisesta kädestäni puuttui jotain. Laukkuni. Se lojui eteisen jakkaralla. Nappasin sen äkkiä mukaani, ja kiiruhdin takaisin ovelle. Samassa katsoin laukkua, jonka vetoketju olikin jäänyt auki. Raotin sitä ja näin, että sieltähän puuttuivat kokonaan evääni, jotka olin unohtanut tehdä edellisiltana. Juoksin kiroten ääneen takaisin keittiöön ja otin ensimmäisen syötäväksi kelpaavan jutun. Se oli banaani, joka oli tietysti musta ja pehmeä, mutta nyt minulla ei ollut aikaa miettiä miltä sellainen maistuisi. Se oli sitten sen ajan murhe, kun töissä ruokatunnilla kaivaisin jo täysin synkeän banaanin laukusta. Siitä tuskin tulisi mitää ihanaa makunautintoa, mutta se sopisi varmasti tähän päivää loistavasti. Juoksin kolmannesta kerroksesta portaat alas, koska hissi oli ollut epäkunnossa jo kolmatta viikkoa. Ei ollut taloyhtiössäkään juuri hurraamista. Kuinka helvetissä he kuvittelivat eräänkin vanhuksen kulkevan rollaattorin kanssa? En kyllä ollutkaan nähnyt tuota vanhaa naisihmistä sen jälkeen, kun hissi oli hajonnut.

Autolle astellessani ajattelin, että auton ovet, tai ovi oli tietenkin jäätynyt näillä pakkasilla niin lujasti kiinni, etten mitenkään saisi sitä auki. Niin oli käynyt kerran, ja minä jolla ei ole hitusenkaan kärsivällisyyttä, olin rynkyttänyt ja vetänyt kahvasta niin kovaa, että ilman muuta se lopulta oli jäänyt käteeni. Sain kuitenkin oven tällä kertaa ilman sen suurempia ponnisteluja auki. Huokaisin helpotuksesta. Kurkotin jalkatilaan, josta löysin harjan. Lumia putsatessani kirosin lumen määrää ja laatua. Kun olin vihdoin saanut lumet autoni päältä pois, huomasin, ettei auto ollutkaan ollut johdon päässä. Kuinka kummassa olin senkin unohtanut? Sitten muistin, miten päivä oli alkanut. Totta kai tämäkin kuului asiaan. Mutta jos tämä tästä vielä hauskemmaksi muuttuisi, niin en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Niinpä istuuduin kuljettajan penkille kirosanoja ladellen, ja huokaisin jälleen. No niin, näytäpä nyt rakas Pösöni, mistä sinut on tehty, ajattelin ja sivelin hellästi nahkaista rattia. Iskin avaimen reikään ja väänsin. Starttaa jo hitto soikoon! Mutta ei, ei mitään. Ei tietenkään. Akku tästä romusta oli taas tyhjä. Osasin kyllä odottaa tätä, joten autosta ulos noustessani en tuhlannut ääntäni enää rumille sanoille. Päässäni niitä kyllä oli jo ihan jonoksi asti. Katsoin kelloa, siis rannettani, jossa ei ollutkaan kelloa. Sitten muistin, että olin jättänyt sen yöpöydälle illalla, ennen suihkuun menoa, enkä sitten ollutkaan muistanut laittaa sitä takaisin. No, niinpä tietysti.
Kaivoin laukustani Samsung puhelimeni, ja näin, että kello oli jo 8.30. Pomo varmasti iloitsisi saapumisestani näin ruhtinaallisesti myöhässä. En ollut myöhästellyt juuri koskaan työni alkamisesta lähtien. Jos nyt ei oteta sitä kertaa mukaan, kun ajoin kolarin. Törmäsin edellä ajavaan autoon, koska tämä torvi jarrutti liian nopeasti liikennevaloissa. Autostani noustua tajusin, liian myöhään, että tuo tumpelo olikin hyvin tuttu minulle. Minun pomoni. Ei siinä paljon selittelyt auttaneet, vaikka olen vieläkin sitä mieltä, että syy ei ollut minun vaan ihanan, aina oikeassa olevan pomoni. En koskaan aja kenenkään puskurissa kiinni. Miksi helvetissä haluaisin autoni nuolevan kenenkään perää? Vähiten pomoni.

Juoksin, minkä kintuistani pääsin lähimmälle bussipysäkille, joka oli vain sadan metrin päässä. Jouduin odottamaan ikuisuudelta tuntuneet kolme minuuttia, kun bussi viimein suostui saapumaan pysäkille. Sormeni olivat jo aivan kohmeessa, kun etsin lompakostani pikkurahaa maksuksi. En löytänyt tarpeeksi rahaa kolikoista, joten tutkin, mikä oli setelitaskun tilanne. Ei mitään. No, voihan helvattu sentään! En minä mitään satasen seteliä sieltä odottanutkaan löytäväni, mutta johan oli tämäkin säkä! Pysäkiltä ei ollut noussut bussiin minun lisäkseni muita, eikä bussissakaan istunut kuin pari vanhusta. Astuin ulos bussista voivotellen, ettei minulla ollutkaan rahaa. Aivoni halusivat luovuttaa. Päätin jättää koko paskan tähän. Kuljettaja katsoi minuun kummaksuen, muttei sanonut mitään. Myöhemmin kotona ajattelin hänen kyllä tuijottaneen enemmän ehkä suttuista ulkomuotoani, sillä näytin takuulla siltä, että olin noussut sängystä väärällä jalalla.

Tarpoessani lumessa takaisin kotiin, mietin kuinka selittäisin asian pomolleni, eli kuinka keksisin uskottavan valheen, miksi en päässyt tänään töihin. Sanoisin luultavasti vain, että aamulla päässäni oli jyskyttänyt niin vietävän pirusti, etten ollut päässyt edes sänkystä ylös. Aivan sama uskoisiko se lehmä sitä. Siitä muistuikin heti mieleeni lehmäaiheinen tauluni, joka lojui edelleen lattialla, lasin sirpaleiden keskellä. Nyt tuo lehmä saisi minun puolestani hymyillä uudelleen. Täytyisikin heti ensitöikseni laittaa se paikoilleen.

Mieleni teki kahvia. Aivoni janosivat kofeiinia, josta saisin taas uutta puhtia päivääni, joka ei ollut alkanut ehkä ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Kotiin tullessani olivat mieleni sekä kehoni, ulkoilmalle altistuttuaan, jo kummasti rauhoittuneet. Tuntui melkein helpottavalta, ettei tarvinnutkaan mennä töihin. Huomenna voisin ottaa vaikka lopputilin, siltä minusta oli tuntunut jo viimeiset viisi vuotta tuossa työpaikassa. Tuskin kukaan nautti siitä, että päivät pääskytysten lajitteli tuntemattomien ihmisten postia lokeroihin. Postia, josta osa oli varmasti yhtä tyhjän kanssa. Mutta mainosten lajittelu, tai jakaminen, se se vasta turhaa olikin!

Napsautin kahvinkeittimen päälle, ja samassa kuulin kun jokin vihelsi eteisessä. Se oli puhelimeni, joka oli vieläkin laukussani. Kipaisin hakemassa sen ja istuuduin keittiön pöydän ääreen lukemaan juuri saapunutta viestiä, jonka merkkivalo vilkkui iloisesti sinisenä. Avasin viestin. Siinä luki: "Heipä hei Elsa! Kun luet tämän, on jo luultavasti keskipäivä, sillä sinä onnekas työmyyräni olet saanut nukkua ihan rauhassa niin pitkään, kun sinua on huvittanut. Eipä siis muuta kuin hauskaa vapaapäivää sinulle! Ps. Töissä sitten huomenna virkeänä ja reippaana!"
Tunsin kuinka silmissäni alkoi taas sumeta. Vapaapäivä! Vapaapäivä perkele! Ei, helvetin helvetin helvetti! Kohta räikyvä, jokseenkin pelottava nauru täytti pienen yksiön.

Ylläpidon palaute

 
Epäonnea vai ei? 2015-01-16 12:23:05 Alapo80
Arvosana 
 
4.5
Alapo80 Arvostellut: Alapo80    January 16, 2015
#1 Arvostelija  -   Kaikki arvostelut

Moikka blackflower!

Haha! :D Noin voi oikeastikin käydä! Aiheesta on itseasiassa tehty sellainen minielokuvakin, jossa perhe kiirehtii häihin, ja kaikki menee reisille. Lopulta käy ilmi, että he ovat viikon etuajassa! :D

Pidän tavastasi kirjoittaa! En puutu äidinkielellisiin seikkoihin, sillä korjattavaa ei juuri ollut. Joitain pieniä kankeuksia, mutta ne eivät häirinneet lukemista.

Juonellinen seikka sellainen, että kun näin jälkikäteen asiaa miettii, niin ehkä olisi ollut sykäyttävämpi lopetus, jos päähenkilö olisi lopulta päässyt töihin, ja siellä joku olisi todennut, että mitä nyt vapaapäivänä täällä teet. Sillä tuon bussista poistumisen ja luovuttamisen jälkeen minulla tuli sellainen tunne, että nyt on varmasti kyseessä vapaapäivä. Jos matka olisi jatkunut töihin, niin jokin toinenkin loppuhuipennusmahdollisuus olisi säilynyt.

Kiitos hauskasta piristyksestä päivään!

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
10
Report this review
 

Arvostelut

Käyttäjien arvostelu: 5 käyttäjä(ä)

Arvosana 
 
3.8  (5)
Arvostele
Arvosana
Kommentit
    Syötä turvakoodi.
 
 
Epäonnea vai ei? 2015-01-15 15:56:11 Pegasos
Arvosana 
 
3.0
Pegasos Arvostellut: Pegasos    January 15, 2015
Top 100 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Sinun kirjoituksesi sai kunnian olla ensimmäinen, minkä luen tällä sivustolla. Olen uusi täällä ja innokas lukemaan muidenkin tekstejä. Kielioppia ei tosiaan tarvitse tekstissäsi miettiä, siksi että kirjoitat melko virheettömästi. Tarina eteni sujuvasti ja vauhdilla.Huumori on vaikea laji, mutta luulen, että sinä pystyt siihen.
Anna mennä vaan! Lisää vauhtia, liioittele, kärjistä.. Tekstistäsi huomaa, että olet kirjoittanut paljon. Sehän on ainoa tie hyväksi kirjoittajaksi.


Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
10
Report this review
Epäonnea vai ei? 2015-01-15 13:00:02 TarraLeguaani
Arvosana 
 
3.5
TarraLeguaani Arvostellut: TarraLeguaani    January 15, 2015
Top 10 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Jätä pois turhia, mm.:
"että auton ovet, tai ovi" -> käytä vain jompaa kumpaa
"Kaivoin laukustani Samsung puhelimeni" -> miksi lukijan pitää tietää, että puhelin on Samsung-merkkinen? Nimi lisää tönkköyttä virkkeessä (ja -> Samsung-puhelimeni)
Pitkität ehkä tippa liikaa muutamaa sivutarinaa, esim. lehmä-taulu ja peräänajo. Niitä kun lyhentäisi virkkeen tai kahden verran, ne olisivat sopivampia kokonaisuuteen nähden.

"päivät pääskytysten" -> pääksytysten.

Kirjoitat sujuvasti. Tarinan juoni ja loppuratkaisu ovat aika selviä alusta asti. Olen kyllä juuri hiljakkoin lukenut samanlaisen tarinan tällä sivustolla...

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
10
Report this review
Epäonnea vai ei? 2015-01-14 19:48:28 Jästipää
Arvosana 
 
4.5
Jästipää Arvostellut: Jästipää    January 14, 2015
Top 10 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Hyvä tarina, josta tuli hyvälle mielelle, koska vahingonilo on paras ilo, vai miten se sanonta menikään... :) Hyvin kirjoitettu tarina ja pystyin samaistumaan aika monessa kohtaa päähenkilöön. Loppuratkaisu tuli minulle kyllä yllätyksenä, oletin tarinan johtavan ihan toisenlaiseen ratkaisuun, mutta tämä oli mainio kyllä näin. Sinulla on selvästi ainesta kirjoittaa humoristisia tarinoita, joten kirjoittele niitä toki lisää! :) Tarinan erinomaisuudesta kertoo ehkä sekin, että lukiessani en huomannut katsella mitään kielioppijuttuja tms. kun uppouduin tekstiin. No, minuun uppoaa aina tämän tyyppiset huumoripalat... :)

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
20
Report this review
Epäonnea vai ei? 2015-01-14 14:03:10 liskomies
Arvosana 
 
4.0
liskomies Arvostellut: liskomies    January 14, 2015
Top 50 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Tämä oli loistava, pidin oikein kovasti! :D

Kieli on hyvää, ja tarina rullaa koko ajan mukavasti eteenpäin. Hauskoja tilanteita, jotka eivät kohdalle sattuessa takuulla naurata. Kukapa peräänajaja koskaan olisi omasta mielestään syyllinen kolariin? :D

Loppuratkaisun suhteen täytyy olla Arskan kanssa samaa mieltä, se oli aavistuksen ennalta arvattava, vaikken minäkään tähän hätään muista täysin samanlaista lukeneeni.

Joka tapauksessa hyvää työtä. :)

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
30
Report this review
Epäonnea vai ei? 2015-01-14 12:16:52 Arska
Arvosana 
 
4.0
Arska Arvostellut: Arska    January 14, 2015
Top 10 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Vauhdikas, hyvä novelli, jossa selkeää komedian tuntua. Selkeästi kulkeva juonirakennelma, joka jostakin syystä avautui ehkä yllättävän pian.
Tuossa kohtaa, kun päähenkilö puhdisteli lunta pösönsä päältä, tuli minulle selkeä mielikuva, ettei tänään olisi työpäivä.
Toisaalta se kertoo novellin juonellisesta loogisuudesta, ja tukee näin kokonaisuutta. Ajatus, ja idea ovat erinomaisesti toteutettuja, ja siksi mieleeni nousee jostakin tunne siitä, että tarinassa on jotain tuttua. En tiedä, mistä moinen johtuu sillä en ainakaan muista lukeneeni mitään, missä olisi käytetty samaa ratkaisukallia. Ehkä se vain tuntuu niin loogiselta, että siitä tulee aiemmin koetun tunne.

Hyvä tarina, erinomainen toteutus, ja selkeästi kuvaileva kerronta. Pidin kovasti.

---Kiitos---

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
30
Report this review
 
Powered by JReviews