Käyttäjätunnus:

Salasana:

Liity! Apua

PDF Tulosta Sähköposti
Novellit Muut Pääradion uutisia 1 osa
QR-Code dieser Seite

Pääradion uutisia 1 osa

Ajankohtaisia uutisia tavisskitson Pääradiosta.



Tästä se lähtee, elämä. Vaikka nyt saattaakin jo olla liian myöhäistä.


Makaan taas sairaalan sängyllä, olen puolikuollut ja himoan tupakkaa. Nina: ”Taas? Eikö edellisestä kerrasta ole jo jotain yli 10 vuotta?” Hiljaa. Minä yritän olla dramaattinen. Winter: ”Ja minä yritän olla nauramatta.” Et onnistu siinä kovin hyvin. Winter: ”Anteeksi nyt vaan mutta tunnethan sinä minut.” Juu, tunnenhan minä. Kai tämä dramaattisuus on tuhoon tuomittua joten palataan vaan tavalliseen vaikka se onkin niin hemmetin tylsää. Anne: ”Minä rakastan sinua. Pelkäsin oikeasti tällä kertaa meidän puolesta. Pelkäsin todella.” Voi kulta, anteeksi. Ei sinun tarvitse pelätä. Ainahan me olemme selvinneet.

Selviämme tälläkin kertaa vaikka tällä kertaa siinä onkin jo enempi haastetta. Hellene: ”Mikäpä pahan tappaisi? Hitto, sinun sisullasi selviät vaikka lääkärit antaisivat vain 2 viikkoa elinaikaa. Makaat pari päivää kuoleman kielissä, sitten tympäännyt, haistatat syövälle, nouset jaloillesi ja painelet tupakalle sairaalan 5 kerroksesta ulos pihalle koko matkan vaikka jalat horjuisivat miten.” Noo, niinhän se taitaa olla. Minua ei tosiaan jostain syystä vain saada hengilltä vaikka jonkin, en tiedä minkä, yritys on kova. Enkä yhtään tajua miten olen suututtanut sen jonkin näin pahasti.

No antaa tulla vaan. Minulla on vahva tahto, usko, toivo, rakkaus ja koko elämäni. Kaikki maailman syyt palata takaisin. Joten antaa tulla vaan. Keskisormeni on aina valmiina. Tosin ehkä olen myös jostain syystä siunattu ja rakastettu jonkin toisen taholta joten käteni ovat myös aina valmiit liittymään yhteen rukoukseen.

Mutta niin, tänään on loppu-elämän eka päivä, eka oikea työpäivä. Nina: ”Kuka hullu tekee töitä sunnuntaina? Kristillisten tarun mukaan jopa niiden Jumala lepäsi silloin.” Hullu joka rakastaa työtään ja jolla on pakkomielle numeroista. Tänään on näet myös eka päivä marraskuuta. Winter: ”Oikeastaan ihana palata töihin kaiken sairastelun jälkeen. Mielikuvitukseni kaipaa potkua persiille ja haastetta pysyäkseen oikealla tasollaan.” Eli aina valmiina piruilemaan ja nauramaan kaikelle mahdolliselle? Winter: ”Minkä minä sille mahdan että maailma on niin typerä?” Et mitään, kukaan ei mahda. Oikeastaan taas minä olen kaivannut sinua ja suurta suutasi. Saat minut aina nauramaan vaikka joskus nolottaa ja säälittää ihan kaikkien puolesta.

Mitäs jos kerrataan läpi nopeasti koko tämä surkein vuosi ikinä? Nina: ”Hyvä idea. Sitten voimme keskittyä nykyhetkeen kun mennyt on mennyttä.” Niin juuri. Katsotaanpa, tammikuusta lähtien sairastelin skitsotautiani viimeisen päälle pahasti ja olin pitkään parantolassa. Niihin aikoihin alkoi myös koko tämä hiton koronajuttu eikä sille näy vieläkään loppua. Huhtikuussa asuin yksin omassa, surkeassa, kämpässä ja odotin taas pääsyä paikalliseen mielenterveyspotilaiden kuntoutuskotiin.

Yksin asuminen ei onnistunut ollenkaan hyvin ja tautini oireili edelleen pahasti joten jouduin taas tällä kertaa ihan piipaa-autolla parantolaan yhdeksi viikonlopuksi ja olin sekaisin kuin seinäkello. Sieltä tuli sitten lähtö kaikkein sairaimpien taloon eikä sekään juttu onnistunut. Ainoa hyvä puoli siellä olosta oli se että paranin ihan omin voimin skitsotautini pahasta jaksosta takaisin järkiini ja ymmärsin hyvin tärkeitä asioita taudistani.

Niin, toinenkin hyvä puoli siellä oli, siellä asuessani löysin netistä kirjoittajien sivuston jossa saa julkaista omia tekstejään ja niihin saa arvosteluita muilta ja se on nyt oveni oikeaksi kirjailijaksi. Minä olen jo puoliksi tuon oven välissä ja on vain ajan kysymys koska olen astunut tuosta ovesta kokonaan ja minusta on tullut kirjailija. Korona ja sen pelko ja paniikki jylläsi niihin aikoihin pahimmillaan. Toukokuusta lähtien minä aloin vuotaa verta.

Heinäkuun lopussa otin ja lähdin siitä talosta takaisin oikeaan kotiini rakkaideni luokse ja olen ollut oikeasti onnellinen ja järjissäni siitä lähtien. Joku aika viimeisen muuttoni jälkeen aloin oikeasti ja tosissani ihmetellä sitä miksi vuodan verta joka päivä vaikka olin vuosia syönyt naisten pillereitä vuotojen estämiseen. Rakkaani hommasi minut välittömästi terveyskeskukseen ja sieltä tuli lähete tarkempaan tutkimukseen ja sitten lisää tutkimuksia ja lopulta paljastui että minulla on nyt kohtusyöpä.

Lokakuussa täytin 40 vuotta ja päätin vihdoin erään saamani erittäin hyvän kirjallisen arvostelun jälkeen että lähetän oikean työnäytteen kustantamolle heti kun kykenen siihen. Ja sitten minut vihdoin lykätään kirjallisille markkinoille ja räjäytän maailman tajunnan. Sitä ennen pitää vielä selvitä syöpäleikkauksesta joka on ensi viikon jälkeen maanantaina. Kunhan siitä on selvitty niin loppuelämä tulee olemaan mahtava, kaikkea mitä olen ikinä halunnut. Kirjoittaa ja saada siitä oikeaa palkkaa.

Niin pääsin tiistaina taas sairaalasta jossa siis makasin jälleen kuolemankielissä, himosin tupakkaa kun hoitajat eivät päästäneet sätkälle ja samalla mietin kuten olen miettinyt jo pitkään ekaa kirjaani ja miten sen kirjoitan ja aloitan ja minkä kirjan kirjoitan ekana. Sairaalassa yritin miettiä hyvin dramaattista ja jännittävää aloitusta tälle kirjalle mutta rakas pääporukkani teilasi sitten tänään armotta koko onnettoman yritykseni olla dramaattinen joten nyt mennään sitten taas sitä tavallista tahtia. No, on mahtavaa olla kotona, elossa, kuunnella musiikkia ja kirjoittaa sen tahtiin sekä myöskin etenkin onnellinen.


Jestas. Tänä halloweenina elämä muuttui kerralla tylsästä mielenkiintoiseksi. Winter: ”En ole ikinä nauranut näin. Kiitos että annoit meidän jäädä siihen ryhmään. Suuren suuret kiitokset siitä sinulle. Minulla ei ole ikinä ollut näin hauskaa. Voi kaikki maailman pierut. Minulla ei ollut aavistustakaan siitä miten paljon hulluja maailmaan mahtuu ja kuinka paljon naurua niistä pystyy repimään. Minä kuolen nauruun, ihan varmasti mutta se on minulle juuri sopiva kuolema.” Voi taivas armahda. Ehkä minun ei sittenkään olisi pitänyt antaa meidän jäädä sinne. Säälin koko maailmaparkaa hemmetisti nyt kun sinä olet päässyt irti siellä. Noo täytyy kyllä myöntää että minullakin on aika hauskaa. Ja tämä saattaa olla hyväksi bisneksille. Joten ilmaise itseäsi ihan vapaasti ja naura niin paljon kuin haluat Win hyvä.

Mitä mieltä muut ovat siitä facen ryhmästä? Nina: ”Tämä ei voi olla todellista. Ihmiset eivät voi oikeasti olla näin tyhmiä ja hulluja tänä päivänä. Siis, jotkut uskovat että maailma on litteä? Joku julistaa ihan julkisesti ja tosissaan uskoen olevansa Jumalan profeetta? Vielä suomalainen jolla pitäisi olla vähintään peruskoulutus. Ja mitä kaikkea muuta yhtä kahelia? Tänä päivänä? Nykyaikana? Nyt jos koskaan sanoutuisin irti koko maailmasta jos vain antaisit minun tehdä niin. Olen niin syvästi järkyttynyt ihmiskunnan typeryydestä ettei minulla edes ole tarpeeksi sanoja sen ilmaisuun.” Voi Queen N. Antaisin sinun erakoitua jos uskoisin että se olisi sinulle hyväksi. Ei maailmasta voi sanotua irti. Jos kaikki järki-ihmiset tekisivät niin niin maailma olisi lopulliseem tuhoon tuomittu oikeasti. Sinua ja kaikkia muita järjen ääniä tarvitaan näköjään vielä tänäkin päivänä ehken jopa entistä enemmän.

Entä loput 2 pienen juorupiirimme arvostetut jäsenet? Anne: ”Minä en oikein osaa sanoa. Jotenkin kun tätä asiaa ajattelee niin tämä on hyvin surullista. Miten tänä päivänä ihmisistä ei huolehdita sen vertaa että nuo ihmisparat saisivat apua? Mutta toisaalta olen iloinen että tiedämme nyt enemmän maailmasta. Ja siitä että meistä tykätään siinä ryhmässä ja olemme saaneet jutella monta hyvää keskustelua ryhmän jäsenten kanssa ja jotenkin myös helpottaa tieto että maailmassa kuitenkin on myös paljon fiksuja ihmisiä. Etteivät kaikki ole hulluja. Maailmalla on toivoa niin kauan kuin yksikin järki-ihminen kävelee sen pinnalla.” Olen samaa mieltä näistä asioista ja minulla on mukava olla siinä ryhmässä ja etenkin pidän niistä yhteisistä keskusteluista.

Ja sitten vielä piirin viimeinenkin mielipide uudesta ryhmästämme. Hellene: ”Iso määrä ihmiskunnasta tarvitsee näköjään kunnon mielenterveyslääkkeet ja vuosien terapian. Ja hyviä parantoloita pitää ehdottomasti perustaa ympäri maailmaa paljon suurempi määrä kun näköjään puolet maailman ihmisistä kuuluisi niiden vakio-asiakkaisiin. Mutta odotan mielenkiinnolla tulevaa. Ja etenkin sitä kuinka monta kirkonkirousta saamme jos se Winin ja sinun yhteinen pieni potaskaparodia tosiaan leviää netissä pitkin maailmaa ja kaikki maailman hullut älähtävät yhteen ääneen PIRU!.” Ei, en pysty olemaan nauramatta. Minäkin odotan mielenkiinnolla tulevaa. Saas nähdä miten käy. Kyllä minä taidan olla juuri sitä lajia ihminen josta sekä valitettavasti että suureksi huvikseni kehitellään SALALIITTO!. No, eipähän käy elämä tylsäksi ja hauskaa on.

Arvostelut

Käyttäjien arvostelu: 2 käyttäjä(ä)

Arvosana 
 
3.8  (2)
Arvostele
Arvosana
Kommentit
    Syötä turvakoodi.
 
 
Pääradion uutisia 1 osa 2020-11-14 10:53:53 Arska
Arvosana 
 
4.0
Arska Arvostellut: Arska    November 14, 2020
Top 10 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Jotainhan tässä tavassasi muodostaa tekstisi ilmaisukieltä on sellaista, joka ottaa lukijan koukkuun. Tekstissäsi on samaan aikaan sekä kepeä humoristinen ote, että kiinnostavalla tavalla puhutteleva ja ajatuksia nostattava syvempi luotaus.

Tämä "pääradion" keskustelutiimi toimii mukavalla tavalla kuvaillen ajatustasolla työskentelevän "sisäpiirin" kommunikaation liikkeitä. Ehkä siinä on johdanteita skitsofreenian vaikutuksesta, mutta mukavalla tavalla se tuo aivan erilaisen tavan kuvata tapahtumien kulkua.
Jotenkin minun on hankala lähteä purkamaan kokemaani ja saada se avatuksi, koska samalla tuntisin tekeväni vääryyttä tekstillesi.

Jo aivan ensimmäisistä täällä julkaisemistasi teksteistä olin löytävinäni jotain erinomaista ja poikkeuksellista luovuutta. Juuri tuo poikkeuksellisuus erottaa sinun ilmaisusi näitä useimmista kirjoittajista täällä.
Kaikkihan täällä tekstejään esiin tuovat ovat kirjallisesti erittäin lahjakkaita ( ehkä poislukie yksi Arska, joka ei pahastu tästä maininnasta ) ja joukosta erottuvat ovat niitä, jotka tulevat menestymään mikäli jatkavat kirjallisen ilmaisun saralla ja haluavat edetä julkaisevaksi taiteilijaksi.

Aivan ensimetreiltä lähtien olen uskonut sinun lukeutuvat tuohon joukkoon.

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
10
Report this review
Pääradion uutisia 1 osa 2020-11-09 18:41:31 Oriodion
Arvosana 
 
3.5
Oriodion Arvostellut: Oriodion    November 09, 2020
Top 10 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Täytyy sanoa, että kun olen muutamia tekstejäsi jo lukenut, niin kun tähän ajatukseen on päässyt sisälle niin on kyllä mukavaa luettavaa. Sinulla on selkeä, oma ja tunnistettava tyylisi kirjoittaa, ja jos ehkä joskus aluksi olisin vähän vierastanut sitä, niin nyt kun tähän on ehtinyt tottua niin sitä lukee mielellään. Winter, Queen N ja kumppanit on jo kuin vanhoja ystäviä vaikken nyt kuin parissa lyhyessä tekstinpätkssä olekaan heihin tutustunut.

Tosiaankin usein, eikä vähiten nyt USAn presidentinvaalien paikkeilla, tuntuu siltä kuin vähintäänkin puolet maailman ihmisistä pitäisi sulkea parantoloihin vahvojen mielilääkitysten kanssa. :D
Ihan hirveästi en muuten osaa kommentoida varsinaista sisältöä mistä tässä keskusteltiin, mutta jotenkin tämän lukeminen silti vaan nostattaa hymyn kasvoille. :)

Jotain ihan pikkuvirheitä:
"Huhtikuussa asuin yksin omassa, surkeassa, kämpässä"

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
10
Report this review
 
Powered by JReviews
 
KIRJOITA   ARVOSTELE    JULKAIS