Käyttäjätunnus:

Salasana:

Liity! Apua

PDF Tulosta Sähköposti
Novellit Muut Tiedemies
QR-Code dieser Seite

Tiedemies

Tiedemies.

Tiede,….kaikkine moninaisuuksineen tiede kiehtoi suunnattomasti Renko Reittulaista.
Fysiikka, kemia…astrologia ja mitä kaikkea niitä olikaan. Aivan tarkkoja määreitä erilaisille tieteen aloille, ei Renko edes tiennyt, mutta yhtä kaikki ne kiehtoivat ja kiinnostivat.

Tiedemieheksi Reittulainen oli erinomaisen itseoppinut ja puhtaasti kansakoulun oppimäärän pohjalta.
Erilaiset kioskeissa myytävät tiedejulkaisut ja fiktionaaliset kertomukset räytyivät miehen käsissä kuluneeksi paperisilpuksi lukemattomien lukukertojen myötä.
Vaan, jotakin tarttui myös Renkon mieleen, laajentaen omaperäistä ymmärrystä tieteen monenkirjavista mahdollisuuksista.
Avaruus,…aika-avaruus ja avaruusfysiikka houkuttivat uupumattoman harrastajan aihemaailmaansa ja tuo harrastus kantoi myös konkreettista hedelmää kaukana syrjäisessä Mouruvaarassa. Paikassa, jolla oli jo aiempaakin perinnettä tiedemaailman tutkijoista.

Omaan pihapiiriin, vanhan kivinavetan ylisille Reittulainen oli laatimassa varsin erikoista rakennelmaa. Äärimmäisen tarkoin hiotuista pienistä kahdeksankulmaisista peilipaloista rakentui mittava pallo navetan vinttitiloihin.
Navetan vintti, joka avonaisena latotilana kohosi lattiasta harjaan jopa hieman yli kuuteen metriin, täyttyi tarkoin paikoilleen sovitelluista pienistä palapeilipaloista muodostuvaan äärimmäisen symmetriseen palloon.

Tuon sisäänpäin suuntautuneen peilipallon sisäpuolella Reittulainen asensi viimeisiä kirkkaita peilipaloja tarkoin laskettuun asentoon ja asemaan. Asemaan, joka Reittulaisen omien päätelmien mukaan olisi ehdoton vaatimus laitteen toimivuuden kannalta.
Laite, jota Renko Reittulainen rakenteli, olisi toiminnoiltaan varsin mullistava ja tekisi kaikkinaisen avaruusrakettien kanssa puuhailun tarpeettomaksi.
Mielessään Renko oli jo nimennyt keksintönsä. Siitä tulisi,…tai oikeastaan se olisikin jo RENKO fotonisinko.
Miehen omien päätelmien ja vankan uskon mukaan laitteella voitaisiin lähettää mitä tahansa, minne tahansa huikealla valon nopeudella ja puhtaasti vain valoenergian avulla.
Oikeastaan Renko oli syystäkin varsin ylpeä oivalluksestaan, eikä suotta. Laite tulisi toimimaan ympäristöystävällisesti pelkällä kirkkaalla auringonvalolla.

Reittulainen pohti laitteen mahdollisuuksia, jotka olivat käytännössä lähes rajattomat. Laitteella voitaisiin hävittää vaaralliset ongelmajätteet sinkoamalla ne valon nopeudella kauas avaruuteen, tai vaikka suoraan aurinkoon.
Avaruusmatkoissa laite olisi suorastaan erinomainen apuväline. Avaruusmatkalaiset voitaisiin singota kaukaisiin kohteisiinsa vaarattomasti ja turhaa aikaa käyttämättä.

Fotonimyrsky. Siinä oli koko keksinnön perusidea. Reittulaisen omien päätelmien mukaan, tarkoin lasketussa saapumiskulmassa sisään ohjattu kirkas auringonvalo heijastuu kertautuen jatkuvasti peilipinnasta toiseen, synnyttäen peilipallon sisään äärimmäisen mahtavan fotonimyrskyn.
Tarkoin laskettujen peilikulmien ansiosta valonsäteet kimpoilevat jatkuvasti kiertäen peilipinnalta toiselle, aiheuttaen tuon käsittämättömältä kuulostavan ilmiön. Fotonimyrsky hajottaa peilipallon keskiöön asetetun kohteen alkeishiukkasiksi, jotka sekoittuvat pallossa riehuvaan myrskyyn.
Noin tuhannesosasekunnin kuluttua, aika, jossa valo ehtii kimpoilla äärettömästi peilipinnoilla, se ohjautuu yhdeksi kapeaksi fotonisuihkuksi, jonka läpimitta on vain joku millin tuhannesosa.
Tuo äärimmäisen ohut suihku ohjataan ennalta lasketun kulman mukaan yhdessä peilipalassa olevan vastaavankokoluokan aukon lävitse suoraan kohti määränpäätä. Aivan sama, oliko kyseessä kilometrin päässä oleva Kukkokallion laki, vai Marsin kaukaiset kukkulat. Kohde absorboituu entiselleen kohdatessaan kiinteän heijastamattoman pinnan.

Nyt vihdoin oli vuosien työ päätöksessään ja oli aika kokeilla keksintöä ja varmistaa, että kaikki säädöt olivat asianmukaisessa kunnossa ja laite toimisi.
Renko avasi peilipallon pintaan saumattomasti istuvan ovirakenteen ja hetken mietittyään siirrettäväksi soveltuvaa kohdetta, asetti pallon keskiöön laaditulle jalustalle vanhan moottorisahan.
Jännittyneenä mies sulki kammion oven ja avasi navetan ylisille johtavat pariovet. Ulkona aurinko paistoi kirkkaasti, mutta valo ei yltänyt laitteen vastaanottoaukkoon, jonka hieno-mekaaninen tekniikka toimi manuaalisesti vieressä olevan ohjauspöydän käyttövivuston kautta. Tähän ongelmaan toki tiedemies oli varautunut ja tuonut paikalle jo valmiiksi suuren eteispeilin tuvaltaan.

Renko asetti peilin sopivasti kääntämään auringonvalon kohteeseen ja tarttui käyttövipuun. Pieni peilirivi pallon pinnalla pyörähti, juuri siinä kohtaa, johon eteisen peili heijasti kirkkaan auringonpaisteen.
Renkosingon suuntaus oli kohdennettu noin kolmenkymmenen metrin päässä olevan aitan oveen.
Ääntäkään ei pienen pehmeän suhahduksen, joka syntyi vivunkäännöstä ja peilirivin pyörähdyksestä, lisäksi kuulunut.
Renko rypisti kulmiaan. Kyllä hän oli jotain hieman suurempaa oli odottanut. Kuitenkin riemu täytti miehen mielen, sillä aitan oven edessä, siinä puolilahoilla lankkuportailla seisoi moottorisaha. Yhtä rasvaisena ja sahanpuruisena, kuin hän sen hetkeä aiemmin oli asettanut keksintönsä sisään.
Laitehan toimi luotettavasti kuin junan vessa.

Renko oli aivan innoissaan ja kokeili laitteen toimintoja, eikä niistä moitteen sijaa löytynyt. Aitan portaalle ilmestyi mitä moninaisempaa tarviketta. Jopa vanha Smirnoff kollikin matkasi laitteen lävitse aurinkoiselle aitanportaalle useamman kerran. Vaivattomasti näytti homma hoituvan, sillä katti ei kerta kaikkiaan näyttänyt edes hätkähtävän reissujen missään vaiheessa.
Reittulainen päätti hieman laajentaa testikenttäänsä, huomatessaan navetanvintin nurkassa nököttävät vanhat ja loppuunajetut Ladan talvipyörät levyineen. Olivat siihen unohtuneet jo vuosikausia sitten.
Renko kasasi pölyyntyneet talvipyörät kammion jalustan päälle ja kävi ruuvaamassa laitteen suuntausta korkeammalle. Huomattavasti aitan kattoakin korkeammalle. Hänpä pläjäyttäisikin nuo renkaat menemään yksin tein aina avaruuden perukoille. Onpa siinä ufomiehillä ihmettelemistä kertaalleen, kun Ladan talvikumipaketti kiitää ohitse.

Pieni kääntö käyttövivusta ja totta vieköön Ladan talvirenkaista päästiin. Nyt Renko oli aivan innoissaan. Laite toimii ja pelaa, kuin poikamiehen unelma. Kyllä tämän tason keksintö kaikessa mullistavuudessaan täytyy saattaa julki ja jopa maailmanlaajuiseen käyttöön. Aidon tiedemiehen tavoin, ei Renko Reittulainen osannut edes keksintönsä taloudellista puolta pohdiskella.
Korkeammat tavoitteet täyttivät miehen mielen.
Tokihan Renko tajusi, ettei tällainen itseoppinut ja julkisen tiedemiesmaailman ulkopuolelta tuleva keksijä mullistavalla keksinnöllään varauksetonta vastaanottoa saisi. Pikemminkin päinvastoin. Vähintäänkin kylähullun viittaa siinä ainakin alkuun harteilla soviteltaisiin.
Olisi ehkä syytä pieneen varovaisuuteen ja jopa pieneen oveluuteen laitteen esiintuonnin yhteydessä.
Renko päätteli mielessään suunnitelmaa ja päätti ottaa laitteesta kuvia, joiden ja pienen uskottavammalta kuulostavan tarinan avulla hän houkuttelisi iltapäivälehden toimittajan paikalle tekemään juttua. Kun toimittaja itse näkisi laitteen kyvyt ja laatisi aiheesta uutisen, ei enää kukaan voisi asettaa keksintöä kyseenalaiseksi.

Digipokkarillaan Reittulainen kuvaili peilipalloaan kaikilta suunnilta ja astui sitten keksintönsä sisätiloihin, täytyihän kuvia saada myös sisäpuolelta
Renko kohotti kameransa kuvaamaan säännöllistä ja kaunista peilimosaiikkia. Sormi painoi laukaisijan nappulaa ja salamavalo välähti.

Kolme kuukautta myöhemmin paikallinen konstaapeli laskeutui polkupyöränsä selästä ja ilmoitti poliisiaseman pihalla seisoskelevalle esimiehelleen.
- Kävin siellä Mouruvaarassa katselemassa sen kadonneen Reittulaisen kotipaikkaa. Ei tuolta mitään ihmeempää löytynyt. Navetan ylisillä on joku ihme viritelmä. Sellainen valtavan kokoinen pallorakennelma. Vaikuttaisi olevan jonkinlaista lasia. Pitäis varmaan käydä lyömässä se rikki, jos vaikka Reittulainen on jollakin keinoin onnistunut ittensä sen sisään vangitsemaan. On ollu jo niin pitkään kateissa, ettei varmaan hengissä enää löydy.

Kaukana, siis todella kaukana, siellä, missä punainen tähtisumu peitti öisin puolet taivaan kannesta, istui kirkasvetisen puron rannalla valkoiseen puuvillahaalariin pukeutunut mies loppuun ajettujen Ladan talvirenkaitten päällä ja piteli kädessään digikameraa.
Katseli ympärillään roikkuvia hedelmäpuun värikkäitä tuotoksia ja pohti.
- Olisikohan noista joku syötävää.

------ LOPPU-----





Arvostelut

Käyttäjien arvostelu: 2 käyttäjä(ä)

Arvosana 
 
4.0  (2)
Arvostele
Arvosana
Kommentit
    Syötä turvakoodi.
 
 
Tiedemies 2020-08-30 21:40:25 lukeva33
Arvosana 
 
4.5
lukeva33 Arvostellut: lukeva33    August 30, 2020
Top 100 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Tosi hauska ja kekseliäs tarina.

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
10
Report this review
Tiedemies 2020-08-28 23:17:21 Oriodion
Arvosana 
 
3.5
Oriodion Arvostellut: Oriodion    August 29, 2020
Top 10 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Hahaa, Mouruvaara mainittu! Sieltähän oli kotoisin Kilrate, joka on edelleen suosikkini tarinoistasi!

Tämä on aika lyhyt paketti, ja vielä vähän ennen loppua mietin että ehtiikö tämä edes alkaakaan kunnolla. Mutta vielä mitä, lopetushan oli oikeastaan loistava! Mielenkiintoisesti rakennettu tuota hetkeä kohti, kun Renko sinkoaa vahingossa itsensä taivaan tuuliin. Vähän olisi ehkä voinut parantaa tarkemmalla kuvailulla tai jollain vastaavalla, joka olisi imaissut kunnolla mukaan Renkon touhuihin. Pieni lisäpituus ei olisi haitannut, vaikka tämä olikin mukavan helppo- ja nopealukuinen novelli.

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
10
Report this review
 
Powered by JReviews
 
KIRJOITA   ARVOSTELE    JULKAIS