Käyttäjätunnus:

Salasana:

Liity! Apua

PDF Tulosta Sähköposti
Novellit Muut Hymy
QR-Code dieser Seite

Hymy

Minä kirjoitan ja siten myös puhun ja näin ollen siis ajattelen joten olen vielä elossa.


Eikö olekin hieno lause? Minun on hieman vaikea uskoa että keksin sen ihan itse. Mutta niin minä tein. En ole myöskään ihan varma sanooko lause sen mitä ajattelin sitä keksiessäni. Ainakin suurin piirtein kuitenkin. Minä tosiaan kirjoitan ja kirjoittamalla myös puhun ja ne ovat minulle yksi ja sama asia. Kirjoittaminen on siis minulle puhumista. Ja koska kirjoitan ja puhun niin täytyyhän minun siinä sivussa myös ajatellakin hieman ja kun ajattelen olen yhä elossa. Kuka se olikaan joka sanoi ”Ajattelen siis olen.” Toivon totisesti että pystyn vielä ajattelemaan kunnolla. Mutta toisinaan minäkin erehdyn puhumaan ennen kuin ehdin ajatella. Sattuu sitä paremmissakin piireissä. Niin että tuo lause ei ehkä olekaan ihan niin älykäs kuin miltä se kuulostaa. Mutta mitäpä pienistä. Hieno tuo lause kuitenkin on.

Kirjoittaminen on jo vuosia ollut ainoa asia tylsässä elämässäni joka haastaa aivojani edes vähän ja antaa niille jotain järjellistä tekemistä ja pitää ne yhä elossa ja toivottavasti myös terävinä. Kirjoitan tietysti myös siksi koska minä todella rakastan kirjoittamista. Rakastan niin paljon. Tunnen olevani oikeasti elossa ja hengissä kun kirjoitan. Tunnen todella hengittäväni kun kirjoitan. Ja olen myös täysin vapaa kun kirjoitan. Kun kirjoitan en tunne olevani vielä täysin sisältä kuollut. Kirjoittaminen on elämäni tarkoitus. Elämäni toiseksi rakkain ja tärkein asia. Joten mikäs on kirjoittaessa.

Niin. Mutta se tältä erää kirjoittamisesta. Siitä tulee tietysti tarinassa vielä miljoona kertaa puhe mutta mennäänpä tosiaan hieman eteenpäin. Minä olen Hanna. Ihan koko nimeni on Hanna Sofia Aurelia Jade. Kauniita ja sointuvia nimiä kaikki toki mutta teidän ei tosiaan tarvitse muistaa kuin ensimmäinen nimeni eli Hanna. Minä pidän nimistä. Olen oikea hirmu keksimään erilaisia nimiä ja myöskin sanoja. Tulette kyllä huomaamaan senkin tarinamme edetessä.

Tämä kauniskantinen kirja jota nyt pidät käsissäsi aloittaa toivon mukaan pitkän sarjan lisää kirjoja ja kaikki nämä kirjat tulevat kertomaan teille tarinan. Minun elämäni tarinan. Tarinoissani on kaikenlaisia juttuja. Sekä täysin keksittyjä mielikuvituksen siivittämiä juttuja että myöskin todellisia juttuja. Minusta on mukava kokeilla monenlaisia kirjoitustapoja ja erilaisia juttuja. Vaihtelu tosiaan virkistää ja minä kyllästyn valitettavan helposti joten kokeilen mielelläni kaikenlaista uutta.

Muuten. Kokeilen uusia asioita yleensä vain kirjoittaessani. Todellisessa elämässäni olen täysin rutiinieni orja ja hermostun aika helposti jos jokin poikkeaa rutiinistani. Ja oikeassa elämässä minä myöskin pelkään jonkin verran kokeilla mitään uutta enää. Tuntematon pelottaa minua. Mutta toisaalta minä olen myöskin selviytyjä. Jos on täysin pakko selviän mistä vain mitä eteen tulee. Ja olen myöskin hyvä sopeutumaan. Ennen pitkää sopeudun mihin vain jos on pakko. Minä keksin aina keinot selvitä. Ja kovin monesti on ollut pakko.

Kuten nyt viimeisen menneen kuukauden. Olen jälleen parantolassa. Minusta tuo on kaunein sana mielisairaalalle joten käytän sitä. Useimmat tietävät tietenkin paljon rumempiakin sanoja parantolalle mutta niitäpä ei saa enää nyky-aikana käyttää koska ne ovat loukkaavia ja niiden käytöstä voi saada haasteen oikeuteen. Olen parantolassa ja olen ollut monet kerrat elämäni aikana sen vuoksi että minulla on sairaus nimeltä skitsofrenia. Niin. Aivan totta. Älä nyt kuitenkaan säikähdä. Skitsofrenia ei tartu. Ainakaan kirjan välityksellä.

Joten jos huomaat yhtäkkiä näköjään aivan ilman mitään järjellistä syytä kadulla kävellessäsi ajattelevasi että tuo punainen auto seuraa minua, Ihan varmasti seuraa, niin minua on turha syyttää. Ja minä en sitä paitsi ole ajatellut enää ainakaan 15 vuoteen että se hiton punainen auto seuraa minua. Joten jos sinulle nyt todella diagnosoidaan skitsofrenia niin ei siltikään ole mitään hätää. Me elämme katsos nyky-aikaa ja tänä aikana hyvinvointivaltioissa pidetään hyvä huoli myös mielisairaista.

Saat hyvässä lykyssä vain pari pikku pilleriä joka päivä, määrä riippuu tautisi vakavuus -asteesta ja pari mukavaa terapiatätiä jotka katsovat sinua hyvin kiinnostuneina ja puhuvat tähän tapaan; ”Miksi sinusta tuntuu että se punainen auto seuraa sinua? Mitä se punainen auto sanoo sinulle päässäsi? Miltä sinusta tuntuu tämä punainen auto?” Pahin mitä voit näiltä kivoilta tädeiltä kuulla on; ”Uskon että se on sinulle totta.” Sen lauseen kuultuaan nimittäin tekee mieli kirkua. Mutta todellakin, ei siis mitään hätää. Kaikki mikä ei tapa, vahvistaa. Lue siis vain ihan rauhassa.

Useimmat tietävät tietenkin tällekin sairaudelle monta paljon rumempaa sanaa. Minäkin tiedän mutta tiedän myös ainakin minusta itsestäni muutaman huvittavankin sanan. Niitä rumia sanoja ei siis saa myöskään enää käyttää koska nekin ovat loukkaavia. Nyky-aika on siitä mielenkiintoista että aika monesta asiasta voi saada haasteen oikeuteen jos ei pidä kieltä kurissa. Ajatella saa toki mitä vain kunhan ne vain myös pysyvät pelkkinä ajatuksina. Jos et pidä minusta niin pidä se omana tietonasi ja pysy vain yksinkertaisesti kaukana minusta. Niin helppoa se on. Älä suotta anna verenpaineesi nousta minun vuokseni.

Minä itse käytän itsestäni ja sairaudestani sanaa seinähullu. Se on yksinkertainen ja hauska sana minusta ja myöskin jotenkin rehti ja kiltti sekä tietysti myös vanhanaikainen sana. Ja minä olen todella vanhanaikainen monissa asioissa. Hyvin monissa. Niin. Minä tosiaan saan sanoa itseäni miksi haluan mutta sinä et. Minäkin näet osaan haastaa ihmisiä oikeuteen. Mutta toisaalta taas sinä saat sanoa itseäsi miksi haluat mutta minä en saa sanoa sinusta loukkaavaa sanaa tai muuten sinäkin voit haastaa minut oikeuteen.

Joten ympäri mennään ja yhteen tullaan. Yritetään olla kilttejä toisillemme ja välttää haasteita oikeuteen. Siten parannetaan maailmaa yksi ihminen ja hymy kerrallaan. Ja muuten. Hyvä karma kyllä palkitsee sinut ennen pitkää jo yhdestäkin rohkaisevasta hymystä surulliselle tuntemattomalle joka tulee tiellä sinua vastaan. Hymy ei maksa sinulle mitään mutta se voi tulla useampana hymynä takaisin sinulle itsellesi. Joten kannattaa siis hymyillä. Ihan vain varmuuden vuoksi.

Arvostelut

Käyttäjien arvostelu: 2 käyttäjä(ä)

Arvosana 
 
3.5  (2)
Arvostele
Arvosana
Kommentit
    Syötä turvakoodi.
 
 
Hymy 2020-08-28 15:05:59 Almiel
Arvosana 
 
4.0
Almiel Arvostellut: Almiel    August 28, 2020
Top 500 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Pidän tästä.
Miten pitkään mitä muuta sanoisin. Tekstisi herätti paljon ajatuksia. Monin paikoin pystyn samaistumaan tähän, vaikka oma tilanteeni onkin hyvin toisenlainen.

Tämä toteamuksesi sai minut nauramaan (ja tarkoitan tätä hyvällä):
"Minä itse käytän itsestäni ja sairaudestani sanaa seinähullu. Se on yksinkertainen ja hauska sana minusta ja myöskin jotenkin rehti ja kiltti sekä tietysti myös vanhanaikainen sana."

En ole oikein hyvä arvostelemaan tekstiä ainakaan kieliopillisesti, joten sen osuuden jätän aivan surutta muille.
Kuitenkin tyylisi purkaa omia tunteita ja ajatuksia toisen hahmon kautta on hienoa. Teksti on helppoa luettavaa. Yksinkertaiset lauseet sisältävät paljon ajatuksia ja tunteita.

Luen mielelläni jatkossa lisää kirjoituksiasi.

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
30
Report this review
Hymy 2020-08-21 16:16:29 Oriodion
Arvosana 
 
3.0
Oriodion Arvostellut: Oriodion    August 21, 2020
Top 10 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Hmm. Mitähän tähän kommentoisi.

No ihan ensin. Onhan tämä nyt siis fiktiota? Fiktiivinen hahmo joka tässä esittelee itseään? (Luin profiilistasi pitkän kuvauksesi, jossa on paljon yhtymäkohtia tähän, mutta arvioin tämän puhtaana fiktiona, toivottavasti olit tarkoittanutkin näin.)

Onko tämä siis alku jollekin pitemmälle kirjalle? Ilmeisesti, kun tässä puhutaan kirjasta jota lukija pitää käsissään, ja viitataan isoon liutaan tulevia kirjoja. Siinä tapauksessa teksti ainakin esittelee tämän hahmon ajatusmaailmaa ihan hyvin. Vaikuttaa ihan kiintoisalta, ja kyllä kiinnostaisi tietää mitä tämä Hanna tekee, ajattelee, mitä hänelle tapahtuu ym. Tämä näkökulma asioihin ja elämään on kuitenkin hyvin erilainen kuin suurimmalla osalla ihmisistä, niin kyllähän tällainen erilainen näkemys kiinnostaa. Minua ainakin. Ja osaat myös tuoda tämän esille, avata skitsofreenisen henkilön ajatusmaailmaa ymmärrettävästi.

Tässä ei tosin itsessään ole vielä hirveän paljon sisältöä. Avauksena kirjalle tosiaan ihan hyvä, mutta nämä tässä esityt ajatukset eivät vielä pelkästään kanna hirveän pitkälle. Mutta jos tämä jatkuu ja ne saavat isompia merkityksiä joita lukijalle Hannan kautta avataan niin kyllä tässä on aineksia mielenkiintoiseen teokseen.

Myöskin tarinan nimi, Hymy, ei tässä tunnu jotenkin sopivalta. Kyllähän se tuossa lopussa esille tulee, mutta tuntuu olevan kuitenkin aika pieni osa koko tekstiä. Ihan oleellinen kylläkin, mutta kuitenkin tässä on niin paljon muutakin painavaa sisältöä, että tuo lopun hymy-osuus jää aika pieneksi. Kuitenkin, jos tämän on tosiaan tarkoitus jatkua ja siitä tulee kantavampi teema, niin sitten voi olla sopivampi nimi.

Kielellisesti oikein hyvin kirjoitettu, helposti luettava teksti (vaikkakin asiasisällön sisäistäminen vaatiikin vähän enemmän). Ainoa kirjoitusvirhe mitä löysin: "Joten jos huomaat yhtäkkiä näköjään aivan ilman mitään järjellistä syytä kadulla kävellessäsi ajattelevasi että tuo punainen auto seuraa minua, Ihan varmasti seuraa, niin minua on turha syyttää." Ihan pitäisi kaiketi olla pienellä i:llä. Hetken jouduin miettimään että alkaako tuossa nyt uusi lause vai ei. Ja kun nyt tuon pätkän kopioin tähän, niin huomasin samalla myös että se olisi selkeämpi jos näköjään ja aivan jättäisi pois.

Ja loppuun vielä, niin hyvä väännös Descartesin kuuluisasta filosofisesta lausahduksesta!

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
30
Report this review
 
Powered by JReviews
 
KIRJOITA   ARVOSTELE    JULKAIS