Olen nyt omillani Bengtskärin kallioluodolla, majakassa jonka ostin. Se on kivestä tehty arkkitehti Florentin Granholmin suunnittelema majakka, jonka venäläiset yrittivät räjäyttää jatkosodan aikana käydyssä Bengtskärin taistelussa. Kallioluodolle aallot saapuvat tuhansina valkoisina rullina.
Valitsin majakan, koska se oli kaukana ikävistä ihmisistä. Täällä pätevät majakan lait. Majakka määrää täällä kaikesta. Kaikki on sisään- ja ulos hengitystä majakan ja kallioluodon ehdoilla. Olen tyytyväinen, että minun ei tarvitse palata maailmaan, jossa ihmiset puuttuivat asioihini. Uskon, että löydän täällä rauhan.
Sytytän majakan lampun ja laitan sen pyörimään.
Ruosteisen kierreportaikon ylätasanteelta tähdet näkyvät terävinä valkoisina pisteinä taivaankannen mustassa kankaassa. Yön ajattomuudessa tuntematon neulallaan rei’ittää kankaan ja venyvää valoa vuotaa reikien läpi toiselta puolelta.
Säpsähdän unesta majakan lampun moottorin hajoamisen ääneen. Huomaan, että majakkaa kohti tulee laivoja, jotka ovat vaarassa ajaa kalliota päin. Otan lyhdyn ja juoksen heiluttamaan sitä kallion korkeimmalle kohdalle, mutta siitä ei ole mitään hyötyä. Laivat ajavat päin kalliota, eikä niissä näy ihmisiä. Aloin epäillä, että olenko olemassa ollenkaan. Olisinko olemassa vain kallioluodolla ja kaikki muu kokemani olisi mielikuvituksen tuotosta.
Katson laivojen kamppailua kierreportaikon ylätasanteelta. Sitä katsellessa vakuutuin siitä, että kaikki kokemani on sittenkin totta. Olin ajanut laivani kauan sitten kalliota päin, ja nyt on toisten vuoro tehdä samoin. Olin tullut osaksi kallioluodon sisään- ja uloshengitystä, en valinnut majakkaa, vaan se oli valinnut minut.
Valkoiset rullat pyyhkivät kallioluotoa.
Hylyn kappaleet kelluvat aallokossa vaimeammin ja lopulta on niin tyyntä, että meri muuttuu peiliksi, josta mustan taivaankannen valopisteet heijastuvat pehmeästi.
Rannalla näen, että hylyn kappaleet ovat rikki menneitä ihmisiä, jotka kelluvat kallioluodon lempeässä sylissä. Majakan lamppu syttyy itsestään ja pyörii.
Valokiila lakaisee peilimäistä merenpintaa, jotta kaltaiseni löytäisivät perille.
