Käyttäjätunnus:

Salasana:

Liity! Apua

PDF Tulosta Sähköposti
Novellit Muut Jakuaari
QR-Code dieser Seite

Jakuaari

Pitkäveteinen tarina maalaisromantiikan karusta todellisuudesta.

Asfalttikylien asukkaiden mielestä leppoisa kesäinen maalaiselämä on luonnonläheisyydessään romanttista ja antoisaa.
Näilläkin ulkopuolisen silmin nähdyillä idylleillä on kuitenkin oma karu arkipäivänsä, jossa todellisuus takoo paikalliseläjän kesäpäivien ketjuun omat kireät lenkkinsä.
Kovaa on kyntäjän leipä ja pienet ilonhetket on tarkoin noukuttava elon kivikkoiselta saralta.
Ei ole joka toisen nurkan takana lähiökuppiloita , eikä naistentansseja, joista etsiä elämän sulostuttajaa.
Vesien selkosilta ja erämaiden aarnioista on vaihtelu ja virkistys monesti etsittävä. Metsän petojen, niin tuttujen, kuin vieraanpienkin ja toinen toistaan pelottavampien vaaniessa pahaa aavistamatonta kulkijaa.
Ja joskus , tosin harvoin saattaa vaanijoiden joukosta erottua....


Jakuaari




Kyllähän se oli antanut kuulua itsestään jo pitkin lauantai-iltapäivää, mutta silti se jotenkin yllätti.
Se, ukkosen kumu oli kuulunut pitkin iltapäivää ja kaiketi siihen ehti jollakin tapaa tottua ja siksi se sitten pääsikin tekemään yllätyshyökkäyksen.

Koko päivän ilma oli seisonut hiostavan tukahduttavana ja kuumana, vailla pienintäkään virkistävää tuulenvirettä. Niinpä kirkonkylän poikamiesparlamentti oli kokoontunut "Los Pacosiin" huomattavasti totuttua aikaisemmin, ja joutuikin näin sen yllättämäksi.
Tummat pilvet työntyivät vaaran takaa niin nopeasti, että parlamentin jäsenet tuskin ennättivät huokaista helpotuksesta, kun paahtava aurinko peittyi pilveen antaen hienoisen mukavuuden tunteen helteen keskelle.
Kun ensimmäiset raskaat pisarat paukahtivat terassin lakatuille , halkaistuista pölkyistä väsätyille pöydille, sieppasivat poikamiehet tuoppinsa ja vetäytyivät viisaasti sisätiloihin. Viisaasti, sillä välittömästi vetäytymisoperaation jälkeen iski raju sadekuuro Los Pacosin saluunan kimppuun. Mikäli porukka vielä olisi ollut ulkosalla, olisi tuoppien keskiolut laimentunut pilsnerin tasolle sekunnin murto-osissa.

Rajuilma vetäytyi lähes yhtä nopeasti, kuin oli seutukunnalle hyökännytkin. Koko iltapäivän oli ukkonen koettanut kerätä voimiaan ylittääkseen Jonkerin, mutta tällä kertaa järvi taas vei voiton ja kesäukkonen joutui tekemään kiertoliikkeen, joka heitti hetkellisen varjonsa kirkonkylään ja poikamiesparlamentin lauantai-iltapäivän istuntoon.
Ukkonen kolisteli harmissaan matkaten itärajan suuntaan ja rajuilman häntäpäässä pilvipeite repeili paljastaen entistäkin kuumemmin paistavan auringon.
Katutason ja parkkialueen uusi musta öljysora höyrysi nostattaen valkeita usvariekaleita lätäköistä ja kuivuvalta pinnaltaan.
Riuku-Reetta, nippa nappa puolitoistametrinen ja satakiloinen Los Pacosin pää-äänenkannattaja ja omistaja, kuivaili ulkopöytiä tiskirätillään ja parlamentti siirtyi kantapaikalleen suuren pölkkypöydän ääreen.
Käsittelylistalla olivat normaaliin tapaan perimmäiset kysymykset, jotka aina liittyivät vastakkaiseen sukupuoleen. Tänään ensimmäinen pohdiskelun aihe oli kampaamo Kutrilan poikkeuksellinen aukioloaika. Yleensähän näin lauantaina Sirkku pisti putiikknsa kiinni jo yhdeltä, mutta nyt ovi oli vielä auki vaikka kello jo lähenteli neljää.
Asian pohdiskeluun ei aikaa olisi kannattanut haaskata, sillä ilmeinen syy poikkeukselliseen aukioloon selvisi välittömästi.

Hiljainen sirinä kertoi mustan kumirenkaan pyörimisliikkeesta märällä päällysteellä ja sai poikamiesten huomion. Valkoiset sumuriekaleet pyörteilivät ilmavirrassa mustan Jaguaarin lipuessa yli parkkiaukion ja pysähtyessä kampaamon kohdalle. Puhtaaseen, mutta jo ajat sitten väreistään haalistuneeseen maastopukuun pukeutunut pitkä ja tumma, mustapartainen mies nousi ajokkinsa kyydistä.
- No, niin ! Tietysti se on Johanssonni Jakuaarinsa kanssa. Mikä äijä tuo rysäkeppi luulee olevansa, kun parturinkin pitää odotella tuntikausia, Marisi Jaska , parlamentin ikijäsen ja vannoutunut poikamies , ainakin omien puheittensa mukaan. Äänessä kuitenkin särähti mustasukkaisuuden sävel, olihan Sirkku varsin usein käsitelty aihe poikamiesparlamentin istunnoissa.
-Partaansa menee ajattamaan, arveli Anttu.- Kikolo se vissiin on, näinkö tuo värjääkin turpakarvansa, kun ei harmmaata näy, vaikka täytyyhän tuolla ikää olla ....Miten vanha tuo Johanssonni oikein on, kuka tietää?
- Vaikee on tuosta mennä sanomaan. Niin pitkään kuin muistan , ihan pikkupoika ajoistani, se on ollu saman näkönen ja sillo jo se näytti meistä vanhalta, tuumi Timbe, porukan nuorin jäsen. - Vossiili se on , niinku tuo mankelinsakin. Fillari on varmaan jostain viiskytluvulta , äijä vaan puunaa sitä ilmeisesti kaiket päivät.

Keskustelu tyrehtyi, valmistautuakseen käsittelemään uutta aihepiiriä. Ostarin ja parkkialueen yhteydessä olevan pienen torintapaisen ainut mansikanmyyntikoju näytti heräävän vielä toimintaan lyhyen ukkoskuuron jälkeen. Mansikat eivät sinänsä parlamentaarikkoja kiinnostaneet, vaikka Anttu kävikin säännön mukaisesti kojulla ostoksilla.
Eivät toki mansikat, vaan mansikan myyjä. Iso-Mäkelän joka kesäinen kesävieras , emännän pikkusisko , opettaja Kajaanista. Todellista silmänruokaa , joka saattoi vannoutuneimmankin poikamiehen vakaumuksen koville.
Poikamiehet olivat olettaneet mansikan myynnin jo päättyneen, kun koju sulkeutui rankkasateen alta, mutta niin ei käynytkään. Iso-Mäkelän kesävieras Laila veteli vielä sermit auki ja nosteli mansikkalaatikot esiin myyntitiskille. Laila oli siro ja pienikokoinen energiapakkaus, jonka kesäisen kevyt pukeutuminen ja ruskeaksi paahtunut iho saivat hyväksyvän murahtelun nousemaan parlamentin jäsenten huulille.

Jotta ukkosmyrskypuuskan aiheuttama häiriötila lauantai-iltapäivän leppoisuuteen sai luontevan jatkon, asteli Johanssonni ulos parturiliikkeestä ja tietysti parturi Sirkku tuli vielä nojailemaan liikkeensä ovipieleen ja varsin iloisena hyvästeli asikkaansa.
Jaska siemaisi tuopistaan pitkän ryypyn, ja murahti lasinsa sisään,- Joo, kikolo se on. Turpiinsa sietäis.
Timbe ja Anttu virnistelivät ilkikurisesti.- Kumpikohan tuossa sais?oli Timbe pohtivinaan.
- Minä tuollasen väännän nokastaan polvilleen, murmutti Jaska. Huuteli kuitenkin heti perään muina miehinä.- Tuu Johanssonni ottamaan kalja, myö tarjotaan.
Mustan parran sisältä välähti heleän valkoinen ja leveä hymy ja Johanssonni pyöritti päätään. - Kiitos vaan, minä en välitä noista alkoholijuomista. Kiitosta vaan tarjouksesta.
- On se nyt olevinaan niin raitista. Varmaan keittää pontikkaa siellä korvessa, Jaska murisi taas hiljaa kohti tuoppiaan.

-Täällä se on jo parlamentin istunto täyvesä käynnissä, kailotti Tramppi ja istuuntui pöytään oluttuoppeineen. - Oonko jo myöhäsä, hän jatkoi.
- Eiku myö tässä ollaan etuaikasessa, parlamentaarikot vakuuttivat.
Tramppi. Parlamentin ulkojäsen, joka oli Joensuussa asunut naisentykönä pari vuotta, eikä näin enää ollut kelvollinen täysjäsenyyteen tiedusteli vielä. -Mitäpä tänään on aiheena. Vaiko sitä entistäkö vieläö puijjaa.
-No, se on nyt ollu viimeaikoina tämä Johanssonni aiheena. Tiijätkö Tramppi paljonkoon ikkää tuolla Johanssonnilla? Timbe valotti aihepiiriä.
- Ei se minusta vielään oo viittäkymmentä. Tramppi tuumi ja sai Jaskan esittämän eriävän mielipiteensä. - Minä muistan, että tuollanen vanha kääkkä se oli jo silloin, kun meikä oli vielä pikkupoika.
- Siitään ei nyt ole, kuin korkeintaan viistoista vuotta, kun Jaska oli pikkupoika, eikä se nyt täysmittanen mies vieläkään kaikin osin ole, härnäsi Tramppi tapansa mukaan.- Tuollanen kolmekymppinen on pikkupojasta jo vanha kääkkä, joten alta se viijenkympin on Johanssonni. Sano mun sanoneen.
- Joo..kolmekymppinen... Jaska alkoi antaa periksi. Niiku sanoin vanha kääkkä ja luulee olevansa joku hemmetin kikolo.....
Jaskan pohdiskelu päättyi Lailan heleään hihkaisuun, joka oli suunnattu Johanssonnille. - Tuletko Jaakko ottamaan mansikoita.

Jo pyöränsä päälle nousemassa ollut Johanssonni potkaisi jakuaarin liikkeelle ja yhdellä jalalla pedaalilla seisten antoi ajokkinsa lipua mansikkakojulle.
Jaska , joka oli jo noussut osittain pöytänsä äärestä jäi puolikumarassa seisomaan ja puri harmistuneena huultaan. - Jaakko! No voi perhana soikoon. Johanssonni oli hänen kaimansa ja hän oli jo meinannut rynnätä Lailan mansikoille....hivatti, tajusivatkohan sällit?
Vaivihkainen vilkaisu ympärilleen riitti kertomaan karun totuuden. Kyllä, kyllä ei kavereilta ollut jäänyt havaitsematta Jaskan innostunut liikahdus ja nyt ne virnuilivat julkeasti.
Tämä oli nyt jo Jaskalle liikaa ja hän kohottautui lähteäkseen pöydästä.
- Mihin se nyt...? Anttu yritti kysellä.
- Lähen pistämään kikoloa kuonoon, Jaska ärvelti.
- Älä lähe, toppuutteli Timbe.-Saat ite.
- Älä ite unta nää, Jaska uhosi ja tempaisi itsensä liikkeelle.
Timbe yritti vielä tavoittaa otetta ja saikin kiinni Jaskan T-paidan selkämyksestä, mutta ote ei pitänyt. Paita vain kohosi farkkujen kauluksesta ja jäi roikkumaan takapuolen päälle teräväkärkisenä kolmiona.

Tramppi katseli parkkialueen yli kulkevan Jaskan perään.- Mikä se Jaskaa tänään pännii? Eihän tuo tavoilleen noin rähjä ole , ainakaan nousulkaassa.
- Niitä ne on naishuolia. Oli Anttu tietävinään. - Se oli lauantaina ollut Musakalla ja meinas Lailaa saatolle, mutta eihän Laila huolinu, kun Jaska oli pätikässä.
Se oli kato Lailan entinen ukko ollu juoppo, eikä Laila tykkää yhtään viinaksilta haisevista.
- Eihän Jaska haise, sehän tuoksuu, korjaili Tramppi.

Nyt Jaska oli päässyt kohteeseensa ja pyrki haastamaan riitaa Johanssonnin kanssa. Muut parlamentaarikot seurasivat parkkipaikan yli tilannetta, kun Jaakot kohtasivat.
Huitaisuhollille päästyään Jaska käytti yllätysetua ja heilautti kiertolaakin kohti Johanssonnin päätä. Ilmeisesti kuitenkin Johanssonni osasi odottaa jotakin sellaista tapahtuvaksi, sillä Jaskan kiertolaaki ei osunut. Yhä pyöräänsä pitelevä Johanssonni väisti pienellä pään liikkeellä ja näytti sanovan jotakin Jaskalle, ilmeisesti rauhoitellakseen tätä. Turhaan, sillä kiukustunut poikamiesparlamentaarikko uusi yrityksensä. Tällä kertaa tulos ei ollut lyöjää yhtään mairittelevampi, vaikka isku kohtasikin maalinsa.
Johanssonni päästi sekunniksi otteen jakuaaristaan ja nosti vasemmalla kädellä Jaskan lyöntikäden kyynärpäästä ja ohjasi oikean käden ranteella iskun suuntaa. Nyrkki loksahti kohtalaisen kipeästi Jaskan omaan nenään ja ylähuuleen.
Yllättäen Jaska huomasikin olevansa lujassa käsivarsilukossa kaimansa kainalossa. Pienen neuvottelun jälkeen Johanssonni päästi otteensa ja näytti Jaskalle suuntaa takaisin terassille.

- Miehä sanoin, et saat ite, ilmoitti Timbe.
- Etkä sanonu, väitti Jaska.- Ja enkä saanu.
-No, paarmako se ennätti huulesta purra, kun on noin paksu? Timbe tiedusteli.
-Haista jo...ähkäisi Jaska.

No, sekö se vakkaista poikamietä koko kesän pännii, ettei saatille päässy. Tramppi venytti.
- Mistä tiijät, etten muka päässy ?
- Iltasanomista luvin. Etusivun juttu se oli: " Kainulaisen Jaakko ei päässy saatolle". Niin siinä luki. Tramppi leukaili ja toiset nyökyttelivät tietäväisen näköisinä.
- Ei siinä noin käyny. Jaakko päätti selvittää tilannetta.- Meinasin minä kyllä Lailaa pyrkiä saatolle, mutta se oli jo ennättäny lähtee sillo sieltä Musakalta. Kotimatkalla sitten aattelin käydä koputtamassa Lailan aitan ovelle, joskoon tuo päästäis sisälle. Vaan eipä siitä mittään tullu, siellä oli vahti pihalla.
- Vahti ? hämmästeli Tramppi.- Ai Iso-Mäkelän Lulu? Se nyt ei hauku ketään, saati sitten pure. Sinne saa mennä vaikka minkälainen rosvo, tai sulhasmies, niin Lulu vain häntää heittää. Turhaan sitä oot säikkyny.
- Tiijähän minä Lulun. en minä nyt sitä tarkottanut, vaan siellä aitan päädyssä nojas seinää vasten ....arvatkaapa vaan, kenen jakuaari. Sepä olikin tuo samperin kikolo Lailalla yö-kylässä.
- Johanssonniko ? Enpä usko, on se sentään liian vanha Lailalle, Tramppi epäili - Ja toisekseen . Juttelin lauantai-iltana Musakassa Johanssonnin kanssa, se oli Riihkallion mutkassa ajanu pullonsirpaleisiin ja pyörästä oli kumi menny. Oli jättänyt pyöränsä Iso-Mäkelän aitan päätyyn, kun oli saanu Lailalta kyyvin lavalle. Varmaan saanu paluukyyvinkin mökilleen asti. Vai se meidän pikkujaakkoa on nyppinyt? Jo minä ihmettelinkin, karhuko se miestä on persuksiin purru, vaan ei vaan nyt minä sen tiijänkin. Ei se karhu ollu, vaan jakuaari.
Kaverit nauraa hörähtivät ja Jaskakin rentoutui.
Jaska muisti, kuinka oli lauantai-iltana nakannut tyhjentyneen taskumatin tien poskessa nököttäneeseen kiven murikkaan. Olis saanu jäädä heittämättä, niin ei olisi tarvinnut yöllä pelästyä jakuaaria.

Arvostelut

Käyttäjien arvostelu: 2 käyttäjä(ä)

Arvosana 
 
4.0  (2)
Arvostele
Arvosana
Kommentit
    Syötä turvakoodi.
 
 
Jakuaari 2020-05-10 21:25:39 Oriodion
Arvosana 
 
3.5
Oriodion Arvostellut: Oriodion    May 10, 2020
Top 50 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Poikamiesparlamentti oli kyllä hauska! Hahmot oli hyviä ja hauskoja ja kieli hyvää.

Ei mitään erityistä kritisoitavaa. Perus-hyvä tarina.

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
21
Report this review
Jakuaari 2020-05-04 19:07:55 L.R
Arvosana 
 
4.5
L.R Arvostellut: L.R    May 04, 2020
Top 50 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

On se ihmeellinen asia kun kirjailija kutsuu juuri sitä novelliaan pitkäveteiseksi, josta minä satuin pitämään kaikkein eniten.

Pidin tämän tarinan proosasta ja siinä hyödynnetyistä vertauskuvista paljon. Tarina ei tuntunut lainkaan pitkäveteiseltä ja se kulki mielestäni juuri hyvään tahtiin. Tämän poikamiesparlamentin jäsenten väliset keskustelut olivat viihdyttäviä ja loit todella lyhyessä ajassa lukijalle kuvan näiden välisestä ystävyydestä sanomatta kertaakaan vain suoraan, että: "Hahmo A ja hahmo B olivat ystäviä." Todella hyvä! Sidoit myös tarinan lopussa sen tapahtumat pätevästi ja viihdyttävästi yhteen.

Tämä on paras lyhyttarina, jonka olen tähän mennessä sinulta lukenut, enkä taida tästä erikoisemmin kritisoitavaa keksiä, eli ei tässä voi muuta sanoa kuin hyvää työtä ja kiitos!

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
10
Report this review
 
Powered by JReviews
 
KIRJOITA   ARVOSTELE    JULKAIS