Käyttäjätunnus:

Salasana:

Liity! Apua

PDF Tulosta Sähköposti
Novellit Muut Vakuutus
QR-Code dieser Seite

Vakuutus

Vakuutus.

Oli vuosi 1971. Syrjäisessä Rompotinvaarassa asusteleva Rekku oli juuri ostanut mopedin ja ajeli sillä kohti kotiaan.
Iloisesti ja kauniisti sirisi Monarkin moottori. Soliferiahan Rekku oli ensin meinannut, mutta kauppias Rummukainen suositteli Monarkia.
- On Ruottalainen laatupeli ja sinä kun olet tuollanen pitkänhuiskea mies, niin parhaan ajoasennon saat Monarkilla.


Ja tottahan kauppias oikeassa oli. Tukevasti takapuoli asettui Ruotsalaisvalmisteisen ajopelin leveään satulaan ja ajoasento löytyikin sujakasti.

Kauniisti siis lauloi mopedin moottori loivassa alamäessä ja Rekusta tuntui, että mopedi kulkikin iloisen kevyesti ja lujaa. Ehkäpä jopa liiankin lujaa, sillä Rummukainen oli muistuttanut vielä viimeiseksi, ennen Rekun lähtöä sisäänajosta.
- Ajeleppa sitten alkuun varovaisesti, siinä on tuollanen viidensadan kilometrin sisäänajo. Sinä aikana pitäis pääsääntöisesti välttää moottorin liiallista rasittamista ja pitäis malttaa ajalla alle neljääkymppiä.


Pitkä loiva alamäki, ennen Rompotinvaaraan kääntyvää tienhaaraa vei mopoa kevyesti, eikä uusi omistaja tohtinut käydä iloisesti kulkevaa kulkupeliään hillitsemään. Mitäpä suotta. eipä kai tuo moottori tuossa alasessa rasitu, vaikka hieman lujempaa laskettelisikin.
Vaan, meniköpä tuo jo liiankin lujaa Nopeusmittarin viisari huiski jo yli viidenkympin ja jostakin ilmestyi mopedin taakse musta kuplavolkkari.
Rekku tiesi kuulopuheiden nojalla liikkuvalla poliisilla, eli ”Lentävillä”, kuten niitä täällä maalla kutsuttiin olevan juuri tuollaiset autot.

Varovasti jarrutellen, hän hillitsi menoa ja koukkasi ajokkinsa aivan tien reunaan, toivoen samalla auton menevän ohitseen, mutta turha oli tuo toive. Musta volkkari hiljensi vauhtinsa ja jäi seuraamaan mopedistia.
Rompotinvaaraan johtava risteys lähestyi ja Rekku ojensi kätensä suuntamerkiksi ja koukkasi yli tien, vasemmalle johtavalle kapeammalle hiekkatielle. Musta kupla seurasi perässä.
Rekku kirota pärskäytti jo ääneen. Pitipä tämän nyt heti sattua. Minkähänmoiset sakot tästä rapsahtaa. Oiskohan sittenkin pitänyt se Soliferi ottaa, tuskin se olisi kulkenutkaan näin lujaa.
Minkähän takia ruotsissa mopot saavat kulkea kovempaa, kuin meillä? Pohti vaaralainen ajaessaan yhä eteenpäin. Pysähtymään hän ei kyllä rupea. Ajakoon poliisit perässä Rompottiin asti.
Perässähän musta auto tulikin ja vihdoin Rompotinvaarassa, kun Rekku oli mopedinsa saanut tupansa nurkalla olevaa sähköpylvästä vasten pystyyn, hänelle selvisi, ettei kyseessä ollutkaan poliisien ajokki.
- Päivää, sanoi autosta noussut pyylevä ja punakkakasvoinen keski-ikäinen mieshenkilö. - Minä olen Hannu Tulkinto vakuutusyhtiö Turmasta. Kiertelen täällä maakunnissa tarkistamassa ihmisten vakuutusturvan ajankohtaisia tilanteita. Mitenkäs se on isännällä vakuutukset ajan tasalla?

- Eipähän minulla muita vakkuutuksia ole, kuin tämän mopedin vakkuutus, Rekku totesi helpottuneena, ettei sentään tulija ollut sakkoaikeissa perään lähtenyt poliisi.
- No, mutta mutta…kuinkas se nyt silleen. Mitäpä, jos jo seuraava ukonilma lyö salamalla talon tuleen ja palaa siinä samalla kaikki muutkin rakennukset. Kovan riskin siinä nyt on isäntä ottanut. Siinähän menee kerralla kaikki, eikä mistään saa korvauksia. Eiköpä nyt olisi jo korkea aika laittaa teidänkin tilalle asianmukaiset vakuutukset. Eikähän sitä koskaan tiedä, mitä huomenna sattuu.

Koreasti maalaili vakuutusasiamies uhkakuvat ja vakuutusturvan erinomaisuudet esiin. Jopa niin kiiltävin kuvin, että Rekulle jäi käsitys, kuinka suuri onnenpotku oikeastaan olisi, jos salama todellakin tuvan sytyttäisi. Vakuutus korvaisi vahingon ja todella ruhtinaallisesti. palaneitten rakennusten tilalle tulisivat uudet ja entistä ehommat tilat ja kaikki vakuutus maksaisi.
Niinpä sitten nimet piirrettiin paperiin ja Rekku vielä varmuudeksi tiedusteli.

- Koskapa tämä vakkuutus sitten astuu voimaan.

- Sehän alkaa tästä hetkestä. Myyntitykki totesi.
- Jos tupa ensi yönä palaa, niin eipä enää syytä huoleen. Nyt on vakuutuksella turvattu, ettei isäntä jää tyhjän päälle.

Parisen viikkoa myöhemmin Rekku kirkolta palatessaan, toi matkassaan jerrykannullisen kaksitahtibensiiniä, jottei tarvitse joka tankillista käydä kirkonkylältä asti hakemassa.

Liiterissä mopedin vieressä oli sitten kannullinen kaksitahtista, kun yöllä ukonilman aikana salama iski ulkorakennukseen aikaansaaden pienen palopesäkkeen. Ukkonen oli jo kaikonnut kauemmas ja Rekkukin saanut unen päästä kiinni, kun hän havahtui pistävään savun hajuun. Ulkorakennus roihusi korkeana liekkimerenä ja päärakennuksen sitä kohti oleva päätykin oli jo ilmiliekeissä.
Puhelintahan Rekulla ei ollut. Lähin sellainen oli puolentoista kilometrin päässä Villikanniemessä. Nopeastihan sinne olisi mopolla ehtinyt, mutta mopo oli palavassa ulkorakennuksessa, eikä sitä mikään enää pelastaisi.
Polkupyörä! Rantasaunan seinustalla oli Rekun pyörä, jolla hän oli matkaa taittanut, ennen mopedin ostoa. Rantasaunalle oli matkaa hyvinkin parisataa metriä hevoshaan läpi.
Onneksi oli kesä ja eläimet olivat laitumella. Hevonen haassaan ja lehmät rantapellolla. Lampaat saaressa ja kanatkin vapaana pihalla. Niillä ei isompaa hätää olisi.

Rekku polki ukkossateen jäljiltä rapakkoista tieuraa kohti Villikanniemeä ja lähintä puhelinta. Palokunta pitää saada paikalle nopeasti, jos vaikka se ehtisi pelastaa päärakennuksen edes jonkinlaisessa kunnossa. Muuten hänellä ei olisi paikkaa, missä asua, eikä ennen talvea sellaista ehtisi millään edes rakentaa. Ei edes pientä mökkiä. Samassa hän muisti vakuutuksen. Onneksi se vakuutusukko oli tullut käymään. Eipä olisi moiset vakuutukset muutoin tulleet hankituksi.

Palokunnan saapuessa ei mitään ollut enää pelastettavissa. Ulkorakennuksen palo oli sytyttänyt päärakennuksen ohella myös molemmat aittarakennukset, saunan ja koko pihapiirin rakennukset olivat palaneet maan tasalle. Ainoastaan erillään ollut rantasauna lammen rannassa jäi jäljelle.

Kovasti kotipaikan tuhotutuminen Rekkua harmitti, mutta pientä lohtua kuitenkin toi vakuutusturva. Oli se vaan ollut onni, se mopedin osto ja sen reissun ansiosta oli myös tullut hankittua ajanmukainen vakuutusturva tilalle.
Vahingon mittavuus ja korvausten määrä olivat kuitenkin siinä mittaluokassa, että vakuutusyhtiö edellytti poliisitutkinnan suorittamista palon syttymissyystä.

- Siinäpähän tutkitte, salamahan sen selvästi sytytti. Rekku tuumaili mielessään, vaikka tutkinta viivyttikin korvausten saantia.

Niinhän siinä kuitenkin kävi, kuten monesti silloin, kun on pieni ihminen ison yrityksen saamamiehenä. Poliisi löysi kaksitahtibensiinin jäämiä ulkorakennuksesta, josta palo oli lähtenyt liikkeelle.

- Totta kai siellä oli bensaa: Mopossa melkein täysi tankillinen ja jerryssä lisää, myönsi Rekku poliisikuulusteluissa. Pitäähän mopoon bensaa olla, mutta ukkonen sen palon sytytti.” Rekku vielä varmisti poliiseille palon syytä.

Tieto bensiinistä oli herkkua vakuutusyhtiölle. Yhtiön lakimiehet tarttuivat tilaisuuteen ja Rekkua vietiin käräjiin vakuutuspetoksesta. Kyllähän vakuutusyhtiön lakimiehet asiansa osaavat ja Rompotinvaaralaiselle mätkäistiin käräjätuvassa neljän vuoden kakku. Vakuutuspetos ei ole leikin asia.
Kolmella vuodellahan mies kuitenkin reissun selvitti. Hyvän käytöksen vuoksi tuomiota leikattiin.
Eihän Rekku nyt omasta mielestään erityisemmin hyvin edes käyttäytynyt. Eipä vain pahemmin pullikoinut, kun ei moiseen ikinä ollut oppinutkaan.

Kaksikymmentä neljä vuotta myöhemmin oli Rompotinvaarassa pystyssä uudet rakennukset. Aikaa oli kulunut, koska Rekku ei pankkilainaan turvautunut. Pankki olisi näet vaatinut rakennuskohteelle vakuutusta, eikä Rekku siihen suostunut. Omasta metsästä oli mies sahuuttanut puutavaran ja pienillä puukaupoilla sen verran aina rahaa saanut kasaan, että vihdoin oli Rompotissa asuinkelvolliset tilat jälleen.
Ensimmäisenä oli tietysti valmistunut asuintilat ja niittenkin tekeminen kesti joitakin vuosia. Sen ajan Rekku asusteli pienessä rantasaunamökissä. Pikkuhiljaa sitten muutkin tarvittavat tilat kohosivat Rompottiin.

Vaan vielä kerran käänsi kohtalo veistä kipeässä haavassa.

Rekku istui uudessa tuvassaan kesäisenä iltapäivänä ja hörppäili kuumaa kahvia mukista, kun pihaan kaartoi metallinharmaa Audi ja vaaleanharmaaseen kesäpukuun pukeutunut tuntematon mies astui tupaan salkkuineen.
Hyvää päivää. Minä olen Kyösti Kierniemi ja olen liikkeellä tarkistamassa kuinka ajan tasalla ihmisten vakuutusturvat ovat täällä maaseudulla….
Hyvästi ja nopsasti! Kivahti Rekku. - Nyt kun heti lähet, niin saatat vielä ehtiä tuonne mutkan taa, ennen kuin ehdin tuolta kamarista hirvikiväärin…

Ilmaisesti myyntitykki tajusi erehtyneensä talosta, koska otti rivakasti vaarin isännän ohjeesta ja paksun pölypilven ryöpytessä Audin renkaista säntäsi pihapiiristä niin vauhdikkaasti, että Audin peräpää heilahti ruusupuskan peitossa olleeseen vanhaan ulkorakennuksen kivijalkaan. Ilkeä raastava ääni kuului sisälle asti ja punaiset takavalolasin sirpaleet levisivät vihreälle nurmelle, kuin viimeiset pisarat vakuutusyhtiön verenimijän huulilta.

-Hirvikivääri. Se on tehokas sana, vaikka onkin yhtä katteeton, kuin vakuutuskin, tuumi Rekku ja kaatoi mukiinsa kahvia lisää.




Arvostelut

Käyttäjien arvostelu: 2 käyttäjä(ä)

Arvosana 
 
4.0  (2)
Arvostele
Arvosana
Kommentit
    Syötä turvakoodi.
 
 
Vakuutus 2020-05-26 08:14:04 Anis
Arvosana 
 
4.0
Arvostellut: Anis    May 26, 2020

Hei!
Opiskelen palautteen antamista ja käytän tätä samalla harjoituksena näihin opintoihini Jyväskylän yliopiston avoimessa yliopistossa. Siksi siis palaute on melko pitkä! Myös opettajani siis lukee tekstisi ja palautteeni.

Tekstisi on mukaansa tempaava! Tavassasi käyttää kieltä on mukava poljenton ja se sopii tarinaan: se luo kuvaa pienestä kyläyhteisöstä ja siinä on humoristinen sävy, joka säilyy läpi tarinan. Tämän poljennon letkeyden tai lupsakkuuden tekee mielestäni käyttämäsi sanajärjestys monissa lauseissa, kuten esimerkiksi ”iloisesti ja kauniisti sirisi Monarkin moottori”, sen sijaan, että kirjoittaisit vain ykskantaan ”monarkin moottori sirisi iloisesti ja kauniisti”. Et kuitenkaan käytä tätä mielestäni liikaa, että se söisi tehonsa. Samanlainen letkeys kuuluu Rekun ajatuksissa ja puheessa tekstissä. Mukavaa poljentoa tuovat myös puhekieleen liitettävät ilmaukset ”eiköpä” ja ”minkähänmoiset”. Ne pitävät yllä lupsakkaa tunnelmaa pienestä suomalaisesta kylästä ja Rekusta. Pidin myös siitä, että vakuutusmyyjät puhuvat eri lailla kuin Rekku. Tämä ero tavassa puhua tekee heistä selvästi kyläyhteisön ulkopuolisia ja tuo sitä kautta erilaisen tuulahduksen maailmalta.

Pidin erityisesti virkkeestä ”Rekku kirota pärskäytti jo ääneen.” Sana ”pärskäyttää” luo heti mieleen tavan, miten hahmo kiroaa. Pärskäyttäminen kiroamisen yhteydessä on minusta tuore ilmaisu ja mielestäni hahmolle sopiva tapa ilmaista kiroaminen. Päähenkilö Rekku tuo minulle mieleen jotenkin juurevan savolaisisännän, joka aprikoi asioita omassa tahdissaan. Hän asuu minun mielikuvissani edelleen lapsuutensa kotitilalla ja jotenkin ajattelen hänet noin keski-ikäiskeksi ja naimattomaksi. Enkä koe hänen muita kaipaavankaan, vaan hän on tyytyväinen oman tiensä kulkija. Mitä nyt vakuutusfirmat häntä huijaavat ja tekevät hänen elämäänsä pidemmän hankalan jakson.

Aloitat tekstin napakasti kertomalla mihin vuoteen tarinan alku sijoittuu. Tämä tieto olikin tärkeä, jotta esimerkiksi puhelimen puuttumisen myöhemmin tarinassa saattoi paremmin ymmärtää. Menet myös suoraan asiaan kertomalla kuka päähenkilö on ja mitä hän on parhaillaan tekemässä. Se teki tekstin lukemisen helpoksi hyvällä tavalla, koska ei tarvinnut arvailla mistä tarinassa on kyse.

Kuvailet hyvin hahmojen ulkoista olemusta, mutta et kuitenkaan pysähdy kuvailuihin liian pitkäksi aikaa. Mielestäni riittää, kun kuvailet ensimmäistä pyyleväksi ja punakkakasvoiseksi ja toisen auton merkin, värin ja puvun värin. Pidin myös siitä, miten kuvailit tarinan lopussa toisen vakuutusmyyjän poistumisen pihapiiristä auton peräpään heilahtaessa vanhaan ulkorakennuksen kivijalkaan. Tämä, niin kuin moni muukin kohta, piirsi kuvia novellin maailmasta selvästi mieleeni, sortumatta kuitenkaan liian laveaan kuvailuun tarinan etenemisen kustannuksella. Vanha ulkorakennuksen kivijalka törmäyksen kohteena viittasi mielestäni hienosti novellin alkupuolelle, jossa tulipalo alkoi juuri ulkorakennuksesta. Tätä en ensimmäisellä lukukerralla hoksannutkaan!

Vähän ennen novellin loppua tarinaa viedään pidemmillä hyppäyksillä eteenpäin, kun kerrotaan suoran kerronnan keinoin Rekun joutumisesta käräjille ja uusien rakennusten rakentamisesta. Tässä kohden novellia ei kuvia piirtynyt mieleeni niin vahvasti, koska asiat vain kerrottiin, tilanteita ei näytetty tarkemmin. Lopussa kuitenkin pysähdyttiin taas hetkeen ja kuvailtiin tapaaminen toisen vakuutusmyyjän kanssa. Siinä kohden kuvat alkoivat taas elää mielessäni. Jäinkin miettimään, että kuvailemalla laajemmin Rekun kokemukset poliisin löytäessä bensiiniä ulkorakennuksesta, kokemuksista vakuutusyhtiön kanssa, käräjille joutumisesta, tuomion suorittamisesta ja uusien rakennusten rakentamisesta, saisi novellista vielä laajemman, jos niin haluaisi. Toisaalta sitten huomio lähtisi pois tästä pienestä kylästä ja vielä tarkemmin Rekun kotitilalta vakuutusasioineen ja novelli muuttuisi mielestäni aika paljonkin. Eikä se välttämättä ole hyvä asia. Nyt tässä novellissa keskityttiin pieniin hetkiin Rekun elämässä siellä kylällä ja välissä olevat tapahtumat kerrottiin tarkoituksella nopeasti, jotta päästiin pysähtymään taas tähän lopun hetkeen toisen vakuutusmyyjän kanssa. Nyt fokus pysyi hyvin Rekussa, kotitilassa ja vakuutusmyyjissä. Jos kuitenkin haluaisit laajentaa novelliasi, tuota osiota laajentaisin näyttämällä hieman yksityiskohtaisemmin myös näitä tapahtumia hänen elämässään. Tästähän voisi saada romaaninkin, jossa kerrottaisiin Rekun kokemuksista vakuutuksen hankkimisesta aiheutuneissa seikkailuissa.

Joka tapauksessa tarinan aloittaa ja sulkee mielestäni hyvin kohtaamiset vakuutusmyyjien kanssa. Mopedi aiheutti ongelmat vakuutusyhtiön kanssa, joten se oli oleellinen osa tarinan alkuasetelmaa. Jäinkin miettimään tarinan loppua. Millainen suhde hänellä oli mopedeihin tai muihin kulkupeleihin kaiken kokemansa jälkeen? Rakennukset olivat uudet ja hänellä on selkeä mielipide vakuutuksista ja vakuutusyhtiöistä. Kulkeekohan vanhalla uskollisella polkupyörällään, kun mopedi oli tavallaan ollut syynä ongelmiin? Vai hankkiko hän jonkun muun kulkupelin?

Hetken aikaa, kun ensimmäinen myyntitykki oli saanut Rekun vakuuttumaan tuvan palamisen olevan itse asiassa onnnenpotku ja Rekku heti kyseli milloin vakuutus astuisi voimaan, kävi mielessäni, että hän polttaisi kotinsa tahallaan. Kun heti perään kerrottiinkin Rekun ostaneen bensiiniä, tämä ennakointi vahvistui hetkeksi. Lukiessani huolellisemmin virkkeen bensan hankkimisesta, ymmärsin hänen hankkineen sen mopediaan varten. En tiedä haluatko tällaisia pohdintoja lukijan päähän? Kaikkihan eivät varmasti näin ajattele. Tämä on vain minun ajatukseni, sillä minä en bensiinistä tai mopoista niin paljoa ymmärrä. Joku toinen ymmärtäisi heti sanoista ”jerrykannullisen kaksitahtibensiiniä”, että kyseessä on tosiaan bensa mopolle, eikä tulkitse aiempiakaan mainintoja tulipalosta vihjeinä Rekun toiminnalle, pahoina enteinä ehkä muuten vain. Halusin kuitenkin sanoa nämäkin ajatukseni ääneen, niin saat pohtia tekstiäsi erilaisten lukijoiden kokemusten pohjalta. Ajatukseni mahdollisesta talon tahallisesta polttamisesta tosiaan kun syntyivät jo ennen bensiinin ostamista. Jos et halua lukijan tällaista pohtivan, olisiko tuota kohtaa tarvinnut selkeyttää? Esimerkiksi kuinka Rekku ajeli niin innoissan mopollaan, että halusi säilöä bensiiniä kotonaan, ettei tarvitsisi aina olla sitä kirkonkylältä hakemassa. Tai harkita muuten tuon pätkän muokkaamista, jossa tulee hyvin lähekkäin Rekun positiiviset mielikuvat talon palamisesta, utelu miten pian vakuutus tulee voimaan ja sitten bensiinin hankkiminen. Ehkä vakuutuksen voimaan astumista ei tarvitsisi udella, eikä myyntitykin tarvitsisi sanoa tuvan palamisesta seuraavana yönä? Ehkä tähän väliin voisi kuvailla Rekun elämää onnellisena mopedin omistajana ja rauhallisella mielellä, kun on talokin vakuutettu?

Vuorosanojen merkinnät kävisin uudelleen läpi, joissain kohdissa lukemisen soljuvuus hidastui niiden takia. Muutamassa kohdassa vuorosana oli päätetty pisteellä pilkun sijaan, ja omassa virkkeessään kerrottiin kuka asian sanoi. Esimerkiksi kohdassa ”- Sehän alkaa tästä hetkestä. Myyntitykki totesi.” Näin ei kuitenkaan toki ollut koko ajan. Tai ennen vuorosanaa kerrottiin hahmon tiedustelevan, omassa virkkeessään ja vuorosana tuli perään irrallaan. Tällainen on esimerkiksi ennen repliikkiä ”Koskapa tämä vakkuutus sitten astuu voimaan.” Ehkä virkkeen lopussa ennen vuorosanaa voisi olla kaksoispiste liittämässä sitä vuorosanaan, tai sen loppu liitettäisiin vuorosanan perään: ”- Koskapa tämä vakkuutus sitten astuu voimaan, Rekku vielä varmuuden vuoksi tiedusteli.” Ehkä voisi harkita kysymysemerkkiä myös tuon vuorosanan loppuun?

Käytät repliikkiviivoja vuorosanoja merkitsemässä, mikä on hyvä valinta. Lopussa nämä ovat tainneet unohtua, sillä lopun vakuutusmyyjän vuorosana ei ole merkitty erikseen repliikkiviivalla, eikä myöskään Rekun vastaus hänelle ala repliikkiviivalla. Tässä kohden lukemisen soljuvuus kohdallani siis pysähtyi, kun jouduin hetken miettimään miten dialogi menee muun tekstin lomassa. Rekun varmistellessa palon syytä poliisille vuorosana päättyy lainausmerkkeihin, vaikka alkaakin repliikkiviivalla. Muutamassa kohti oli myös iso alkukirjain unohtunut pisteen jälkeen. Nämä ovat kuitenkin vain pieniä teknisiä tarkistuksia!

Teksti on siis kaikinpuolin sujuvaa ja luo vahvan maailman lukijan mieleen. Kielellinen ilmaisu on hersyvää, etenkin niissä kohdissa, joissa tarinassa pysähdytään hetkiin Rekun elämässä. Olet poiminut hyvät kiintopisteet tarinalle, eli nämä kaksi vakuutusmyyjän käyntiä ja luonut uskottavan päähenkilön. Teksti on humoristinen ja pisteliäs, ottaa vahvasti kantaa vakuutufirmoihin ja pienen ihmisen asemaan isojen firmojen pyörityksessä hädän hetkellä.
Kertojaäänenä kuulen toisen savolaisen mieshenkilön, joka suhtautuu päähenkilöön lämmöllä. Kertoja on melko kaikkitietävä, näkeehän hän esimerkiksi ennalta jo kuinka kohtalo vielä kiusaa Rekkua tuomalla tämän toisen vakuutusmyyjän hänen luokseen. Mieleni yhdistää tällaisen kertojan äänen jotenkin Arto Paasilinnan käyttämään kertojaan, vaikken mikään Paasilinna-asiantuntija olekaan.

Kaikin puolin onnistunut teksti. Kiitos!

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
01
Report this review
Vakuutus 2020-04-01 16:41:35 L.R
Arvosana 
 
4.0
L.R Arvostellut: L.R    April 01, 2020
Top 50 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Tämä on viihdyttävä tarina, jonka avulla esität hyvin tämän ajatuksen vakuutusten hyödyttömyydestä.
Tarina kulkee hyvään tahtiin ja huumoriakin olet siihen lisännyt.

Ps
"Jopa niin kiiltävin kuvin, että Rekulle jäi käsitys, kuinka suuri onnenpotku oikeastaan olisi, jos salama todellakin tuvan sytyttäisi."
Todella hyvä virke, kuten tämäkin: "Ilmeisesti myyntitykki tajusi erehtyneensä talosta, koska otti rivakasti vaarin isännän ohjeesta..."

Hyvää tekstiä!

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
10
Report this review
 
Powered by JReviews
 
KIRJOITA   ARVOSTELE    JULKAIS