Käyttäjätunnus:

Salasana:

Liity! Apua

PDF Tulosta Sähköposti
Novellit Muut Vakuutus
QR-Code dieser Seite

Vakuutus

Vakuutus.

Oli vuosi 1971. Syrjäisessä Rompotinvaarassa asusteleva Rekku oli juuri ostanut mopedin ja ajeli sillä kohti kotiaan.
Iloisesti ja kauniisti sirisi Monarkin moottori. Soliferiahan Rekku oli ensin meinannut, mutta kauppias Rummukainen suositteli Monarkia.
- On Ruottalainen laatupeli ja sinä kun olet tuollanen pitkänhuiskea mies, niin parhaan ajoasennon saat Monarkilla.


Ja tottahan kauppias oikeassa oli. Tukevasti takapuoli asettui Ruotsalaisvalmisteisen ajopelin leveään satulaan ja ajoasento löytyikin sujakasti.

Kauniisti siis lauloi mopedin moottori loivassa alamäessä ja Rekusta tuntui, että mopedi kulkikin iloisen kevyesti ja lujaa. Ehkäpä jopa liiankin lujaa, sillä Rummukainen oli muistuttanut vielä viimeiseksi, ennen Rekun lähtöä sisäänajosta.
- Ajeleppa sitten alkuun varovaisesti, siinä on tuollanen viidensadan kilometrin sisäänajo. Sinä aikana pitäis pääsääntöisesti välttää moottorin liiallista rasittamista ja pitäis malttaa ajalla alle neljääkymppiä.


Pitkä loiva alamäki, ennen Rompotinvaaraan kääntyvää tienhaaraa vei mopoa kevyesti, eikä uusi omistaja tohtinut käydä iloisesti kulkevaa kulkupeliään hillitsemään. Mitäpä suotta. eipä kai tuo moottori tuossa alasessa rasitu, vaikka hieman lujempaa laskettelisikin.
Vaan, meniköpä tuo jo liiankin lujaa Nopeusmittarin viisari huiski jo yli viidenkympin ja jostakin ilmestyi mopedin taakse musta kuplavolkkari.
Rekku tiesi kuulopuheiden nojalla liikkuvalla poliisilla, eli ”Lentävillä”, kuten niitä täällä maalla kutsuttiin olevan juuri tuollaiset autot.

Varovasti jarrutellen, hän hillitsi menoa ja koukkasi ajokkinsa aivan tien reunaan, toivoen samalla auton menevän ohitseen, mutta turha oli tuo toive. Musta volkkari hiljensi vauhtinsa ja jäi seuraamaan mopedistia.
Rompotinvaaraan johtava risteys lähestyi ja Rekku ojensi kätensä suuntamerkiksi ja koukkasi yli tien, vasemmalle johtavalle kapeammalle hiekkatielle. Musta kupla seurasi perässä.
Rekku kirota pärskäytti jo ääneen. Pitipä tämän nyt heti sattua. Minkähänmoiset sakot tästä rapsahtaa. Oiskohan sittenkin pitänyt se Soliferi ottaa, tuskin se olisi kulkenutkaan näin lujaa.
Minkähän takia ruotsissa mopot saavat kulkea kovempaa, kuin meillä? Pohti vaaralainen ajaessaan yhä eteenpäin. Pysähtymään hän ei kyllä rupea. Ajakoon poliisit perässä Rompottiin asti.
Perässähän musta auto tulikin ja vihdoin Rompotinvaarassa, kun Rekku oli mopedinsa saanut tupansa nurkalla olevaa sähköpylvästä vasten pystyyn, hänelle selvisi, ettei kyseessä ollutkaan poliisien ajokki.
- Päivää, sanoi autosta noussut pyylevä ja punakkakasvoinen keski-ikäinen mieshenkilö. - Minä olen Hannu Tulkinto vakuutusyhtiö Turmasta. Kiertelen täällä maakunnissa tarkistamassa ihmisten vakuutusturvan ajankohtaisia tilanteita. Mitenkäs se on isännällä vakuutukset ajan tasalla?

- Eipähän minulla muita vakkuutuksia ole, kuin tämän mopedin vakkuutus, Rekku totesi helpottuneena, ettei sentään tulija ollut sakkoaikeissa perään lähtenyt poliisi.
- No, mutta mutta…kuinkas se nyt silleen. Mitäpä, jos jo seuraava ukonilma lyö salamalla talon tuleen ja palaa siinä samalla kaikki muutkin rakennukset. Kovan riskin siinä nyt on isäntä ottanut. Siinähän menee kerralla kaikki, eikä mistään saa korvauksia. Eiköpä nyt olisi jo korkea aika laittaa teidänkin tilalle asianmukaiset vakuutukset. Eikähän sitä koskaan tiedä, mitä huomenna sattuu.

Koreasti maalaili vakuutusasiamies uhkakuvat ja vakuutusturvan erinomaisuudet esiin. Jopa niin kiiltävin kuvin, että Rekulle jäi käsitys, kuinka suuri onnenpotku oikeastaan olisi, jos salama todellakin tuvan sytyttäisi. Vakuutus korvaisi vahingon ja todella ruhtinaallisesti. palaneitten rakennusten tilalle tulisivat uudet ja entistä ehommat tilat ja kaikki vakuutus maksaisi.
Niinpä sitten nimet piirrettiin paperiin ja Rekku vielä varmuudeksi tiedusteli.

- Koskapa tämä vakkuutus sitten astuu voimaan.

- Sehän alkaa tästä hetkestä. Myyntitykki totesi.
- Jos tupa ensi yönä palaa, niin eipä enää syytä huoleen. Nyt on vakuutuksella turvattu, ettei isäntä jää tyhjän päälle.

Parisen viikkoa myöhemmin Rekku kirkolta palatessaan, toi matkassaan jerrykannullisen kaksitahtibensiiniä, jottei tarvitse joka tankillista käydä kirkonkylältä asti hakemassa.

Liiterissä mopedin vieressä oli sitten kannullinen kaksitahtista, kun yöllä ukonilman aikana salama iski ulkorakennukseen aikaansaaden pienen palopesäkkeen. Ukkonen oli jo kaikonnut kauemmas ja Rekkukin saanut unen päästä kiinni, kun hän havahtui pistävään savun hajuun. Ulkorakennus roihusi korkeana liekkimerenä ja päärakennuksen sitä kohti oleva päätykin oli jo ilmiliekeissä.
Puhelintahan Rekulla ei ollut. Lähin sellainen oli puolentoista kilometrin päässä Villikanniemessä. Nopeastihan sinne olisi mopolla ehtinyt, mutta mopo oli palavassa ulkorakennuksessa, eikä sitä mikään enää pelastaisi.
Polkupyörä! Rantasaunan seinustalla oli Rekun pyörä, jolla hän oli matkaa taittanut, ennen mopedin ostoa. Rantasaunalle oli matkaa hyvinkin parisataa metriä hevoshaan läpi.
Onneksi oli kesä ja eläimet olivat laitumella. Hevonen haassaan ja lehmät rantapellolla. Lampaat saaressa ja kanatkin vapaana pihalla. Niillä ei isompaa hätää olisi.

Rekku polki ukkossateen jäljiltä rapakkoista tieuraa kohti Villikanniemeä ja lähintä puhelinta. Palokunta pitää saada paikalle nopeasti, jos vaikka se ehtisi pelastaa päärakennuksen edes jonkinlaisessa kunnossa. Muuten hänellä ei olisi paikkaa, missä asua, eikä ennen talvea sellaista ehtisi millään edes rakentaa. Ei edes pientä mökkiä. Samassa hän muisti vakuutuksen. Onneksi se vakuutusukko oli tullut käymään. Eipä olisi moiset vakuutukset muutoin tulleet hankituksi.

Palokunnan saapuessa ei mitään ollut enää pelastettavissa. Ulkorakennuksen palo oli sytyttänyt päärakennuksen ohella myös molemmat aittarakennukset, saunan ja koko pihapiirin rakennukset olivat palaneet maan tasalle. Ainoastaan erillään ollut rantasauna lammen rannassa jäi jäljelle.

Kovasti kotipaikan tuhotutuminen Rekkua harmitti, mutta pientä lohtua kuitenkin toi vakuutusturva. Oli se vaan ollut onni, se mopedin osto ja sen reissun ansiosta oli myös tullut hankittua ajanmukainen vakuutusturva tilalle.
Vahingon mittavuus ja korvausten määrä olivat kuitenkin siinä mittaluokassa, että vakuutusyhtiö edellytti poliisitutkinnan suorittamista palon syttymissyystä.

- Siinäpähän tutkitte, salamahan sen selvästi sytytti. Rekku tuumaili mielessään, vaikka tutkinta viivyttikin korvausten saantia.

Niinhän siinä kuitenkin kävi, kuten monesti silloin, kun on pieni ihminen ison yrityksen saamamiehenä. Poliisi löysi kaksitahtibensiinin jäämiä ulkorakennuksesta, josta palo oli lähtenyt liikkeelle.

- Totta kai siellä oli bensaa: Mopossa melkein täysi tankillinen ja jerryssä lisää, myönsi Rekku poliisikuulusteluissa. Pitäähän mopoon bensaa olla, mutta ukkonen sen palon sytytti.” Rekku vielä varmisti poliiseille palon syytä.

Tieto bensiinistä oli herkkua vakuutusyhtiölle. Yhtiön lakimiehet tarttuivat tilaisuuteen ja Rekkua vietiin käräjiin vakuutuspetoksesta. Kyllähän vakuutusyhtiön lakimiehet asiansa osaavat ja Rompotinvaaralaiselle mätkäistiin käräjätuvassa neljän vuoden kakku. Vakuutuspetos ei ole leikin asia.
Kolmella vuodellahan mies kuitenkin reissun selvitti. Hyvän käytöksen vuoksi tuomiota leikattiin.
Eihän Rekku nyt omasta mielestään erityisemmin hyvin edes käyttäytynyt. Eipä vain pahemmin pullikoinut, kun ei moiseen ikinä ollut oppinutkaan.

Kaksikymmentä neljä vuotta myöhemmin oli Rompotinvaarassa pystyssä uudet rakennukset. Aikaa oli kulunut, koska Rekku ei pankkilainaan turvautunut. Pankki olisi näet vaatinut rakennuskohteelle vakuutusta, eikä Rekku siihen suostunut. Omasta metsästä oli mies sahuuttanut puutavaran ja pienillä puukaupoilla sen verran aina rahaa saanut kasaan, että vihdoin oli Rompotissa asuinkelvolliset tilat jälleen.
Ensimmäisenä oli tietysti valmistunut asuintilat ja niittenkin tekeminen kesti joitakin vuosia. Sen ajan Rekku asusteli pienessä rantasaunamökissä. Pikkuhiljaa sitten muutkin tarvittavat tilat kohosivat Rompottiin.

Vaan vielä kerran käänsi kohtalo veistä kipeässä haavassa.

Rekku istui uudessa tuvassaan kesäisenä iltapäivänä ja hörppäili kuumaa kahvia mukista, kun pihaan kaartoi metallinharmaa Audi ja vaaleanharmaaseen kesäpukuun pukeutunut tuntematon mies astui tupaan salkkuineen.
Hyvää päivää. Minä olen Kyösti Kierniemi ja olen liikkeellä tarkistamassa kuinka ajan tasalla ihmisten vakuutusturvat ovat täällä maaseudulla….
Hyvästi ja nopsasti! Kivahti Rekku. - Nyt kun heti lähet, niin saatat vielä ehtiä tuonne mutkan taa, ennen kuin ehdin tuolta kamarista hirvikiväärin…

Ilmaisesti myyntitykki tajusi erehtyneensä talosta, koska otti rivakasti vaarin isännän ohjeesta ja paksun pölypilven ryöpytessä Audin renkaista säntäsi pihapiiristä niin vauhdikkaasti, että Audin peräpää heilahti ruusupuskan peitossa olleeseen vanhaan ulkorakennuksen kivijalkaan. Ilkeä raastava ääni kuului sisälle asti ja punaiset takavalolasin sirpaleet levisivät vihreälle nurmelle, kuin viimeiset pisarat vakuutusyhtiön verenimijän huulilta.

-Hirvikivääri. Se on tehokas sana, vaikka onkin yhtä katteeton, kuin vakuutuskin, tuumi Rekku ja kaatoi mukiinsa kahvia lisää.




Arvostelut

Käyttäjien arvostelu: 1 käyttäjä(ä)

Arvosana 
 
4.0  (1)
Arvostele
Arvosana
Kommentit
    Syötä turvakoodi.
 
 
Vakuutus 2020-04-01 16:41:35 L.R
Arvosana 
 
4.0
L.R Arvostellut: L.R    April 01, 2020
Top 50 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Tämä on viihdyttävä tarina, jonka avulla esität hyvin tämän ajatuksen vakuutusten hyödyttömyydestä.
Tarina kulkee hyvään tahtiin ja huumoriakin olet siihen lisännyt.

Ps
"Jopa niin kiiltävin kuvin, että Rekulle jäi käsitys, kuinka suuri onnenpotku oikeastaan olisi, jos salama todellakin tuvan sytyttäisi."
Todella hyvä virke, kuten tämäkin: "Ilmeisesti myyntitykki tajusi erehtyneensä talosta, koska otti rivakasti vaarin isännän ohjeesta..."

Hyvää tekstiä!

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
10
Report this review
 
Powered by JReviews
 
KIRJOITA   ARVOSTELE    JULKAIS