Käyttäjätunnus:

Salasana:

Liity! Apua

PDF Tulosta Sähköposti
Novellit Muut Joulumieli
QR-Code dieser Seite

Joulumieli Uusi

Ohjelmoitavasta soittimesta kuuluvat pirteät tiptap-hihkaisut ja heleä taustarytmi herätti Teemun uuteen päivään. Heti sängystä noustuaan hän riensi ikkunan ääreen ja siirsi pimennysverhon sivuun. Lähes musta syyskuinen päivä tervehti eleettömästi. Toki Teemu tiesi, että ensilumi oli harvinaisuus niin aikaisin syksyllä, mutta mies ei ollut koskaan menettänyt toivoaan.
Aamutoimet sujuivat reippaasti ja kasvot pyyhittiin pesun jälkeen Petteri Punakuono –pyyhkeeseen. Päiväksi Teemu oli suunnitellut kaikenlaista puuhaa. Valmisteluja oli toki tehty jo pitkin vuotta, mutta niitä edelleen oli joka viikonlopulle tarjolla listallinen. Arjet sujuivat työpäivien merkeissä, joskin illoillekin riitti usein jotain pientä joulupuuhaa.
Keittiössä Teemu laittoi kahvin tulemaan ja nosti taikinan valmiiksi sulamaan. Sen jälkeen hän laittoi Frosties-muroja aamupalaksi. Jos rehellisiä ollaan, eivät ne Teemun mielestä erityisen herkullisia olleet, mutta niiden nimi toi talven mieleen ja sitä kautta joulun. Nauttiessaan kahvista ja muroista mies luki päivän lehteä. Joulukadun avajaisista ei puhuttu vielä mitään, eikä missään mainostettu Tiernapoikien esiintymisistäkään. Teemu tuhahti, mutta ei antanut asian silti mieltä pahentaa. Oli ymmärrettävää, että syksyllä suurin osa vasta harjoitteli esityksiään.
Teemu puki ylleen farkut ja noin kymmenen vuotta sitten ulkomailta ostamansa jouluneuleen, johon oli kuvattu tonttuja tanssimassa joulukuusen ympärillä. Tonttulakkia Teemu ei vielä ollut ottanut komerosta. Sitä pidettiin vain juhlapyhinä sekä tietenkin joulunajan, mikä miehen kalenterissa tarkoitti marras-helmikuun välistä aikaa.

Joulutortut paistuivat uunissa. Teemu nautti asunnon valtaavasta tuoksusta. Hän asetteli aikanaan peruskoulussa punaisesta kartongista tekemiään tonttujen siluetteja ikkunaan. Joulukranssi oli löytänyt paikkansa asunnon ovesta jo aiemmin aamulla. Stereoista kuului Vesa-Matti Loirin tulkitsema Sylvian joululaulu. Se oli Teemun mielestä joululaulukokoelma-CD:n ehdoton helmi.
Kun tortut olivat paistuneet, Teemu ei malttanut odottaa niiden jäähtymistä. Hänen oli pakko saada maistaa tuoreeltaan yksi. Palaneelle kielelleen hän antoi ensiavuksi kylmää glögiä jääkaapista. Tuollaiset onnettomat pikkutapahtumat eivät kuitenkaan riittäneet edes horjuttamaan Teemun DNA:han tatuoitua joulumieltä.
Korttien suunnittelun hän aloitti aina jo syyskuussa. Se oli jonkinlainen traditio, mutta syntynyt käytännön syistä. Teemu oli jossain määrin perfektionisti ja vaati itseltään lähes täydellistä lopputuotosta. Kun hän ensimmäisiä kertoja oli innostunut itse tehdyistä korteista, oli niihin uponnut niin runsaasti aikaa, että tuotokset olivat jääneet vaillinaisiksi. Tietenkin kortit piti saada ajoissa postiin, siitä ei kerta kaikkiaan voinut lipsua. Mikään ei ole niin tympeää, kuin saada joulukortti vasta joulun jälkeen.
Teemu oli pähkäillyt, että kun riittävän ajoissa aloitti suunnittelun ja toteutuksen, homma toimisi hienosti. Tässä suhteessa hän oli ollut täysin oikeassa. Edellisenä vuonna hän askarteli kymmenen korttia ja ne kaikki tulivat täydellisen ajoissa perille. Jokaiseen korttiin Teemu oli itse kirjoittanut päivämäärän, milloin hän oli ne saanut postista.
Joulukorttien katselemisen lisäksi Teemun harrasti paljon muutakin. Hänellä oli esimerkiksi Suomen kattavin joulupukkinaamareiden kokoelma, jota hän säilytti toistaiseksi kellarikomerossa olevissa pahvilaatikoissa. Mies halusi itselleen omakotitalon, johon säästi rahaa ahkerasti. Siellä olisi tilaa tehdä naamareista kunnollinen näyttely.

Syyskuun harmaus synkisti ulkoilmaa, mutta Teemun kasvoilta näkyi joulun hehku. Mies oli jo pitkään pohtinut, pitäisikö ihan vain koemielessä jo paistaa yksi joulukinkku. Sillä voisi herkutella ainakin yhden viikonlopun, riippuen tietenkin siitä minkäkokoisen kimpaleen ostaisi. Menneinä vuosina kinkkuja ei saanut ennen kuin aikaisintaan marraskuussa, mutta nykyaikana kauppiaat olivat oivaltaneet, että voi jouluherkkua muulloinkin syödä. Marketissa Teemu oli nähnyt niitä pakasteosastolla jo elokuussa.
Kaupassa kuului massakulutuspoppia keskusradiosta. Se ei ollut Teemun mieleen, mutta hän oli varustautunut. Sen verran oli mies tietoteknisiä asioita opiskellut, että oli saanut luotua omalle kännykälleen listallisen verran suosikkijoululaulujaan. Nappikuulokkeiden välityksellä hän kuunteli vaateosastolla miten joulupukki sai suukon. Se nosti hymyn kasvoille.
Teemu yritti löytää itselleen punaista pipoa. Todellisuudessa hän olisi halunnut toisen tonttulakin, jollainen komerossa kotona odotteli jo käyttöään, mutta sellainen ei pakkasella ollut kovin käytännöllinen. Syyskuussa tietenkin pystyi vielä hyvin pitämään hiippalakkia, mutta kun mittarissa mentiin miinukselle, ei sellainen joulusomiste juurikaan päätä lämmittänyt. Punainen pipo ei ollut tietenkään sama asia, mutta se riitti ja piti pään lämpimänä. Sitä paitsi Teemu aikoi ommella siihen valkoisen tupsun.

Kun Teemu oli palannut kotiin, hän laittoi lanttulaatikon Karjalanpaistin kanssa uuniin. Paisti oli jo aiemmin valmistetun jäännöserä, jonka sopi nauttia sunnuntain kunniaksi. Odotellessaan ruokansa valmistumista Teemu luki askartelulehden teemanumeroa, jossa ohjeistettiin erilaisten jouluisten sisustuselementtien valmistamista. Aviisi oli parin vuoden vanha, mutta hyvinkin ajankohtainen joka joulu.
Ruokailtuaan Teemu muisti kokeilla parvekkeelleen neljä vuotta aiemmin asentamansa jouluvalon toiminnallisuuden. Se toimi vielä yhtä hyvin kuin uutena. Oli kannattanut maksaa hieman enemmän laadusta.
Erilaisia jouluaiheisia kynttilänjalkoja Teemulla oli toista sataa. Useimmat niistä olivat vuoden ympäri sijoiteltuna pitkin olo- ja makuuhuonetta. Mitään sähköisiä kynttilöitä mies ei suostunut käyttämään. Vain aidot kynttilät kelpasivat hänelle. Ne olivat yksi jouluisen tunnelman peruspilareita.
Himmeleissäkin raaka-aineilla oli erityisen suuri merkitys Teemulle. Marketit tulvivat joulukauden alkaessa muoviputkista tehdyistä himmeleistä. Niitä Teemu ei voinut sietää. Ne jos mitkä tuhosivat aidon tunnelman. Vain olki oli hyväksyttävä materiaali. Niitä vain oli vaikea saada mistään suurten kauppaketjujen liikkeistä, mutta onneksi hänellä oli kontakti, jonka kautta sai suoraan raaka-aineen tuottajalta aina silloin tällöin lastin kotiin kannettuna.

Ilta sujui mukavasti. Jäähtyneitä, ja nyt myös tomusokerilla päällystettyä, torttuja oli mukava ahmia iltateen kera. Teemu oli selaillut television kanavia, mutta lukuisten uusintojen, reality-sarjojen ja negatiivisia asioita tulvivien uutislähetysten sijaan, hän oli laittanut vuoden 2008 joulukalenteriohjelman näkymään. Vain viidentoista minuutin pituiset jaksot oli äkkiä katsottu, mutta tehtävänsä ne täytti. Paljon mukavampaa seurattavaa kuin jonkin käsikirjoitetun tosi-tv-ohjelman muka-dramaattiset parisuhdekoukerot.
Oma sänky tuntui jälleen mukavalta, kun Teemu asettui peittonsa alle nukkumaan. Joulupukkilakanat ja -tyynyliina toivat tiettyä turvallisuuden tunnetta, joka siivitti miehen yleensä joutuisasti uneen.

Aina uni ei tahtonut tulla. Nukkumattia odotellessa aivot saattoivat alkaa kieriskellä omia polkujaan. Sitä ei usein tapahtunut, mutta joskus. Ajatus siitä, ettei kaikkea joulun ihanuutta päässyt jakamaan kenenkään toisen kanssa, asetteli mielen välillä aivan syrjälleen.
Teemu oli yrittänyt löytää mahdollisuuksia vakiintuneeseen parisuhteeseen. Oli hänellä ollut tyttöystäviä ja jonkun kanssa oli jopa muutamia kuukausia asuttu saman katon allakin. Naiset olivat kuitenkin aina miehen luota kaikonneet. Teemu ei koskaan ymmärtänyt syytä siihen. Hän oli yrittänyt olla kiltti ja huomaavainen. Mies oli aidosti arvostanut toista, kuin vertaisenaan. Jostain syystä kukaan ei kuitenkaan ollut jäänyt. Se oli ainoa asia, joka toisinaan loi synkkiä pilviä miehen joulumieleen. Ehkäpä joululaulujen kuuntelu juhannuksena tai kuusen koristelu pääsiäiseksi olivat joidenkin mieleen omituisia tapoja, mutta kyllähän niistä oppisi kuka tahansa pitämään.
Lapsia Teemu olisi halunnut. Hänen haaveissaan oli yhä perhe, johon kuuluisi ihana ja lämmin vaimo sekä pari lasta. Miehen elämään olisi hyvinkin mahtunut vielä muutama ihminen lisää. Heidän kanssaan joulu olisi vasta sataprosenttinen kokemus. Isänä olisi ollut mahtavaa. Lapset tekivät joulusta todella aidon. Se, ettei jälkikasvua ollut suunnittelemassa suurinta juhlaa kaikista, iloitsemassa lahjoista, nauttimassa jouluateriasta ja taianomaisesta tunnelmasta, oli kaikkein kipein asia. Sellainen sai Teemun joskus ajattelemaan, oliko joulu sittenkin vain jokin ontto kaunis kuori, joka särkyisi, jos sen pintaan kovemmin koputtaisi. Oliko hänen jouluinen mielensä vai harhakuvitelmaa? Välillä epäilykset hänen omasta elämästään pelottivat. Vain se sai miehen aattona kyynelehtimään. Miksi jouluna oli vain hän? Vaan nyt jo sekin oli tietynlainen perinne. Sellaiseksi Teemu oli sen hyväksynyt. Niin unikin tuli lopulta helpommin.

Arvostelut

Käyttäjien arvostelu: 1 käyttäjä(ä)

Arvosana 
 
3.0  (1)
Arvostele
Arvosana
Kommentit
    Syötä turvakoodi.
 
 
Joulumieli 2017-12-07 22:07:02 boxo
Arvosana 
 
3.0
boxo Arvostellut: boxo    December 08, 2017
Top 10 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Ensiksi täytyy sanoa että en suuremmin pidä tällaisista tarinoista, oikein odotin että lopussa ukko hirttäytyy itsesäälissä joulukuuseen...
Mutta siis vaikka en aiheesta pidä, ja hiukan pitkäveteinen on,niin onhan tämä hyvin
kirjoitettu.Ei poukkoile häiritsevästi sinne tänne, vaan etenee hyvin loppuun asti.
Kyllä sulla on taitoa kirjoittaa.

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
10
Report this review
 
Powered by JReviews
 
KIRJOITA   ARVOSTELE    JULKAIS